HIIHTOLOMA Suomen Voimisteluliitto kertoo, kuinka keskeinen vaikuttaja suomalaisen hiihtoloman synnyssä ja laajemmin koko suomalaisen liikuntakulttuurin kehityksessä oli henkilö nimeltään Kaarina Kari. Hiihtoloma syntyi Suomessa 1920–30-luvuilla vaiheittain.
Lauri Pihkala esitti julkisesti ensimmäisenä ajatuksen hiihtolomasta vuonna 1924, ja paikallisia kokeiluja tehtiin muun muassa Kauniaisissa. Ratkaiseva rooli oli kuitenkin lääkärinä, voimistelunopettajana ja järjestöjohtajana toimineella Kaarina Karilla, joka järjesti koululaisille hiihtoretkiä, teki aloitteita kouluhallinnolle ja esitti mallin useamman päivän mittaisesta koululaisten hiihtolomasta.
Karin käytännön työ ja vaikuttaminen johtivat lopulta siihen, että valtioneuvosto sääti urheiluloman oppikouluihin vuonna 1933 ja hiihtoloman kansakouluihin vuonna 1934. Kaarina Kari oli keskeinen vaikuttaja myös tänä vuonna 130 vuotta täyttävän Suomen Voimisteluliiton historiassa ja sen arvopohjan rakentumisessa.
Hiihtoloma sai alkunsa konkreettisesta havainnosta. Vuonna 1927 Kaarina Kari oli opintomatkalla Ruotsissa ja tutustui siellä käytäntöön, jossa koululaiset käyttivät loma-aikaa ohjattuun tunturihiihtoon. Palattuaan Suomeen hän törmäsi tuttuun ongelmaan: erityisesti kaupungeissa kevättalven lumipula esti hiihdon, eikä koulun aikataulu mahdollistanut liikkumista silloin, kun siihen olisi ollut paras aika.
– Karin ratkaisu oli aikanaan rohkea. Hän ei ehdottanut vain lisää liikuntatunteja, vaan koulun rytmin muuttamista liikunnan hyväksi, kertoo Suomen Voimisteluliiton toiminnanjohtaja Teea Hurme-Rintala hiihtoloman ensiaskeleista.
– Hän kirjoitti opetusministeriön retkeilylautakunnalle ja esitti, että koululaisryhmille myönnettäisiin rautatiealennuksia, jotta oppilaat voisivat matkustaa Pohjois-Suomeen hiihtämään loma-aikana. Tästä kehittyi ajatus useamman päivän mittaisista koululaisten hiihtoretkistä.
Hiihtoloma-ajatusta ajoivat myös aikansa keskeiset liikuntavaikuttajat. Voimistelunopettaja ja naisliikunnan pioneeri Anni Collan yhdessä Lauri Pihkalan kanssa antoivat ajatukselle paljon tukea ja näkyvyyttä. Lopulta kokeiluista kasvoi valtakunnallinen ratkaisu: asetus valtion oppikoulujen hiihtolomasta annettiin 2.12.1933 ja kansakoululaisten hiihtolomasta 14.12.1934.
– Kaarina Karin merkitys ulottuu kuitenkin hiihtolomaa laajemmalle. Hän oli liikuntakasvattaja, opettaja, lääkäri ja järjestövaikuttaja, joka näki liikunnan osana kokonaisvaltaista hyvinvointia, kasvatusta ja tasa-arvoa. Hänen ajattelussaan liike kuului kaikille, ja sitä tuli tukea rakenteellisesti, ei vain yksilön vastuuna, sanoo Hurme-Rintala.
Kari vaikutti Suomen Naisten Liikuntakasvatusliitossa, joka tunnetaan nykyään nimellä Suomen Voimisteluliitto. Karin aikanaan ajamat periaatteet elävät edelleen liiton toiminnassa. Liitto ei kuitenkaan ainoastaan jatka perintöä, vaan kehittää toimintaa niin, että yhä useampi lapsi, nuori ja aikuinen löytää harrastuksen ja voi liikkua säännöllisesti omalla tasollaan.
Hiihtoloman, eli nykyään viralliselta nimeltään talviloman, aikana on hyvä muistaa, että suomalaiset liikkumisen perinteet eivät ole syntyneet sattumalta. Ne ovat syntyneet ihmisten oivalluksista, rohkeudesta ja halusta muuttaa arkea paremmaksi, kuten Kaarina Kari teki jo lähes sata vuotta sitten.
- Lähde Irja Kleemolan kirja: Kaarina Kari. Liikuntaa koko elämä
Kommentoi Facebookissa