JÄÄKIEKKO Suomi voitti 2011 historiansa toisen miesten jääkiekon maailmanmestaruutensa. MM-kulta oli kliseisen sanonnan mukaisesti joukkueen kasvutarina.
Mikael Granlundin ilmaveivimaali välieräottelussa Venäjää vastaan on yksi suomalaisen jääkiekkoilun klassisimmista hetkistä. Ikimuistoisia olivat myös maalivahtivalmentaja Pasi Nurmisen ”ilmaveivi” sekä joukkueenjohtaja Timo Jutilan ”nilkkatulehdus”.
Suomi voitti MM-kultaa ensimmäisen kerran 1995. Se kevät päätti MM-kisojen tv-aikakauden noin kolmenkymmenen vuoden pettymysten sarjan. Olihan jääkiekon MM-turnaus ollut Suomessa jokakeväinen iso mediatapahtuma, joissa Leijonat oli tuottanut tuskaisia pettymyksiä vuodesta toiseen.
MM95-huumassa Suomessa kuviteltiin, että maailmanmestaruuksia tulisi pian lisääkin. Seuraavaa kultaa saatiin odotella kuitenkin 16 vuoden ajan. Ajanjaksolle mahtui kuusi finaalitappiota olympialaisissa, maailmancupissa ja MM-kisoissa.
Bratislavan kisoissa 2011 Suomi ei lukeutunut kultasuosikkeihin. Alkusarjassa pelit sujuivat ensi alkuun vaatimattomasti.
Viidennessä ottelussa turnausisäntä Slovakiaa vastaan Suomi oli jo kovan paikan edessä. Tappio olisi vienyt Suomen lähelle putoamista puolivälieristä, mutta Leijonat nousi kuin nousikin tappioasemasta 2-1 -voittoon.
Sen jälkeen Suomi kulki voitosta voittoon. Jatkosarja päättyi 3-2 -voittoon Venäjästä rankkarikisan jälkeen. Puolivälierissä Suomi voitti Norjan 4-1, välierissä Venäjän 3-0 ja finaalissa Ruotsin peräti 6-1.
Loppuottelussa Suomi oli ollut tappiolla 1-0. Kolmannessa erässä Leijonat murjoi Ruotsia peräti viidellä maalilla. Se niin sanottu Ruotsi-trauma selätettiin kunnolla.
Suomi meni tietysti sekaisin. Tunnelma kotimaassa oli verrattavissa vuoden 1995 kultajuhliin.
Kultajoukkueen kotiinpaluu olikin sitten ikimuistoinen. Pelaajat jäivät mediahuomiossa sivurooliin.
Maalivahtivalmentaja Pasi Nurminen kompuroi lentokoneen portaissa ja löi päänsä mestaruuspokaaliin. Vahvasti juopunut joukkueenjohtaja Timo Jutila soperteli tv-haastattelussa ”eteenpäin” -sanaa.
Jutila lähti mestaruusjuhlinnasta kesken pois. Hänen kerrottiin kärsineen jalkatulehduksesta.
Pelaajista valtaosa oli nauttinut alkoholipitoisia juomia, mutta juhlinnan he kestivät joukkueenjohtajaansa ja maalivahtivalmentajaansa paremmin. Puolustaja Anssi Salmela toki tanssitti tasavallan presidenttiä Tarja Halosta, mutta presidentti ei moisesta vaikuttanut pahastuvankaan.
Moralistit saivat vettä myllyynsä. Seuraavina päivinä ei keskusteltukaan Suomen hienosta urheilusaavutuksesta, vaan keskityttiin paheksumaan jääkiekkoilijoiden alkoholinkäyttöä.
YLE päätti vielä paria viikkoa myöhemmin järjestää A-Studiossa keskustelun asiasta. Päävalmentaja Jukka Jalonen tuli keskustelemaan ohjelmaan ja muistutti huippu-urheilijan viettävän hyvin askeettista elämää. Alkoholia ei kauden aikana ole mahdollista nauttia paljoakaan.
Vuoden 2011 mestaruusjuhlat menivät viinanhuurussa, mutta todellisuudessa suomalainen jääkiekkoilu oli 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä raitistunut aika lailla. Kulttuurinmuutos tapahtui Pietarin kisoissa 2000, jolloin päävalmentaja Hannu Aravirta uhkasi erota kesken kisojen.
1900-luvun puolella suomalaiset MM-kisajoukkueet läträsivät useasti viinalla kesken kisojen. Tästä osittain johtui myös Leijonien mitalittomuus.
Suomalainen jääkiekkoilu nousi mitalikantaan nuorten arvoturnauksissa jo 1970-luvun lopulla, mutta miesten tasolla MM-kisoissa vasta 1992. MM-mitali olisi vielä 1980-luvulla vaatinut suomalaisjoukkueelta sitä niin sanottua ylisuorittamista. Alkoholi oli merkittävässä roolissa siinä, ettei tällaisia ylisuorituksia tullut.
Yksittäisissä otteluissa Suomi 1980-luvun kisoissa loistikin, mutta useita mahalaskujakin nähtiin. Vuoden 1983 MM-turnaus Länsi-Saksassa oli erityisen synkkä. DDR:lle Suomi hävisi kisoissa kahdesti ja Italian kanssa pelattiin tasapeli tasoituksen tultua viime hetkillä onnekkaalla kaukolaukauksella.
Pelaajatkin ovat myöntäneet, että 1983 MM-kisoissa tuli otettua. Silloin media käyttäytyi Suomessa kiltimmin, eikä sosiaalisista medioista ollut tietoakaan. Pelaajat pystyivät irrottelemaan työmatkoillaan ilman mediakohuja.
Jääkiekko ei ollut suinkaan ainoa urheilulaji, jossa työmatkoilla käytettiin alkoholia. Suomalaisen jalkapalloilun tai mäkihypyn läträilystä riittää legendoja.
Huippu-urheilu ammattimaistui 1990-luvulla useissa lajeissa. Alkoholin käyttö väheni kilpailumatkoilla, koska sen käyttö vei menestysmahdollisuudet.
Leijonien päävalmentaja Jukka Jalonen totesi muutama vuosi sitten huomanneensa jääkiekkojoukkueiden saunailtakulttuurissa selkeän muutoksen. Nuoremmat pelaajat poistuvat saunailloista aikaisin, eivätkä paljoa saunakaljoja nauti.
Vuoden 2018 MM-kisoissa Tanskan Herningissä saatiin yksi suomalainen ”alkoholikohu”, kun Kasperi Kapanen oli nauttimassa baarissa alkoholijuomaa. Kapanen nautti vain yhden alkoholijuoman, mutta paheksuntaa se herätti.
Mieleen tuli toukokuu 2011 kaikkine moraalisaarnoineen. Pelaajien arvostelu meni silloin överiksi, vaikka olosuhteisiin nähden he käyttäytyivät hillitysti.
Jääkiekon MM-kulta ja mestaruusjuhlinta ovat iloisia asioita. Kansakunnalle iloa aiheuttavina hetkinä negatiivisuutta hakevat keskustelijat haluavat kuitenkin äänensä ilmoille. Tästä nähtiin valitettava esimerkki myös marraskuussa 2019, jolloin miesten jalkapallomaajoukkueen EM-kisapaikkaa ja siihen liittyvää juhlintaa paheksuttiin.
Teksti Otto Palojärvi
Lue myös: Leijonat valittu MM-kisoihin – mukana kaksinkertainen Stanley Cup -voittaja
Kommentoi Facebookissa