ELOKUVA Ranskalainen ohjaaja Jérôme Salle ei yritäkään tehdä täydellistä elämäkertaa Jacques-Yves Cousteausta (1910–1997) elokuvallaan Jacques – elämä merellä (L´Odyssée), vaan keskittyy merentutkijan uran alkupuolen tapahtumiin, joita peilataan suhteessa varsinkin nuorempaan poikaan Philippeen.
Elokuvan käsikirjoituksen ohjaaja on tehnyt yhdessä Laurent Turnerin kanssa ja se perustuu Albert Falconin ja Jean-Michel Cousteaun kirjaan ”Capitaine de La Calypso”.
Elokuva täyttää merta rakastavan ihmisen odotuksen ja on täynnä merentuoksuista elämää sekä pinnan alta kuvattuna, että laivan kannelta koettuna. Huikaisevat panoraamat vievät niin paratiisisaaren kesäiseen perheidylliin kuin uskomattoman Antarktiksen valkoiseen maisemaan. Filmin kuvauspaikkoina ovat olleet muiden muassa paitsi saaret Kroatiassa myös Etelämanner ja Bahama-saaret.
Jacques Cousteaun suuren yleisön tietoisuuteen ympäri maailmaa nostaneet tv-sarjat Meren salaisuudet ja Merten salaisuudet on filmattu vuosina 1967–76 ja ne saavuttivat suuren suosion Yleisradionkin esittäminä.
Muistan omasta nuoruudestani miten liimaannuin, muun perheen ohella, tv-ruudun ääreen myötäelämään merentutkimusalus Calypson punapipoisen miehistön seikkailuja maailman merillä, ja varsinkin niiden pinnan alla! Nuorempi veljeni innostui etenkin merentutkimusaluksesta ja pohdiskeli sinne pääsyä ja itsekin suunnittelin vähintään sukeltajan uraa noissa usein kirkkaan turkoosin värisissä vesissä.
Jérôme Sallen elokuva osoittaa jälleen kerran miten nuoruuden sankarit harvoin säilyttävät tarkemmin tutkittuina niin puhtoisen olemuksen kuin toivoisi, vaan tuppaavat paljastumaan ristiriitaisiksi ihmisiksi. Jopa punainen pipo Cousteaun päässä osoittautuu hänen laskelmoiduksi ja nerokkaaksi markkinointioivalluksekseen.
Elokuva alkaa hyvin Jules Verne -henkisesti. Cousteau, jota elokuvassa esittää hyvin ihon alle päässeenä Lambert Wilson, on ryhmineen tekemässä onnistuneita kokeiluja ihmisen mahdollisuudesta elää vedenalaisessa maailmassa, hän jopa kehittää talon meren pohjalle. Elokuvassa Jaqcues Cousteau lukee pienille pojilleen, Jean-Michelille ja Philippelle, Vernen Sukelluslaivalla maapallon ympäri -teosta. Sama iloinen utopia, jolla Verne näkee kaiken olevan mahdollista kekseliäälle ja ennakkoluulottomalle ihmiselle, näkyy myös Jaqcues Cousteaun idealistisissa tavoitteissa ja asenteessa.
Poikiensa ollessa vielä pieniä Cousteau on voimansa tunnossa oleva maailmanvalloittaja, jonka kaikkivoipaisuus tuntuu tekevän mahdottomasta mahdollista. Cousteau oli merivoimien upseeri, joka ansioitui myös laitesukelluksen edelläkävijänä kehittämällä sukeltamista ja vedenalaista kuvaamista auttavia varusteita.
Isäänsä luonnollisesti ihaileva Philippe-poika, jota esittää charmanttinen näyttelijä Pierre Niney, kasvaa verneläisestä utopiasta kuitenkin jo nousevan luonnonsuojelusukupolven edustajaksi, ja löytää ihanteensa uudesta ekologisemmasta suunnasta. Philippe pakottaa isänsä avaamaan silmänsä tähän kasvavaan aatteeseen.
Elokuvassa tätä kääntymystä kuvittaa yksi Jaqcuesin avainrepliikki, jossa hän tunnustaa ensin löytäneensä uuden lumoavan, vedenalaisen meren hiljaisen maailman. Tämän maailman hän halusi näyttää kaikille ihmisille ja sitten myös valloittaa sen.
– Vaikka minun olisi pitänyt suojella sitä.
– Vielä ei ole liian myöhäistä isä, vastaa Philippe, ja tästä alkaa uusi jakso, jossa suojelunäkökulmat kapteeni Cousteaun merentutkimuksessa saavat uuden painon.
Cousteau oli saanut elokuvallaan Hiljainen maailma vuonna 1956 Cannesin elokuvajuhlilla Kultaisen palmun ja seuravana vuonna se palkittiin Oscarilla parhaana dokumenttina, mutta vasta Philippen mukaantulo sai Jaqcues Cousteaun yhä enemmän kiinnostumaan luonnonsuojelusta.
Cousteau perustikin voittoa tuottamattoman järjestön Cousteau Societyn vuonna 1974 jakamaan tietoa luontoa uhkaavista vaaroista, joista muun muassa esiin nostettiin liikakalastus. Järjestö myös varoitti yhtenä ensimmäisistä teollistumisen ja ilmaston lämpenemisen katasrofaalisista seurauksista. Suurimpana ansionaan varmasti saavutus, joka edesautti eri valtioita allekirjoittamaan Antarktiksen suojelun vuoteen 2048 asti. Elokuvan loppuun on kuitenkin kirjattu lakoninen huomautus miten monet maat haluaisivat nyttemmin purkaa sopimuksen, kun Etelämantereen meren alta on löydetty uusia luonnonvaroja.
Jaqcues – elämä merellä elokuvassa katsotaan kapteeni Cousteaun myrskyisää elämää sekä ansiot tunnustaen että kriittisesti perheen sisältäpäin. Äänen saavat sekä poika Philippe että ensimmäinen vaimo Simone Melchior, jonka roolihahmona tekee vangitsevan suorituksen Audrey Tautou. Simone, jonka rakkaus ja myös taloudellinen tuki ja kumppanuus Cousteaun uran alussa olivat ratkaisevia, joutui myös kohtaamaan miehensä pimeät puolet, joista naistenmiehen valloitustarve oli piinallisimpia.
Suosikkipojan Philippen odottamaton kuolema lento-onnettomuudessa vain 38-vuotiaana merkitsi yhtä käännekohtaa, joka melkein lopetti Jaqcuesin merentutkijan uran. Avuksi tuli tällöin vanhempi poika Jean-Michel, jota esittää Benjamin Lavernhe. Elokuvan lopussa hän lohduttaa isäänsä muistuttamalla, miten tämä oli aikoinaan pojilleen tähtitaivasta osoittaen lausunut:
– Jos joskus olette onnettomia, katsokaa tähtitaivasta ja muistakaa, että olemme vain tähdistä pudonnutta pölyä. Olemme avaruuden näkökulmasta täällä vain lyhyen hetken, häviävän pienen hetken.
- Videolla elokuvan ”Jaqcues – elämä merellä” traileri
Kommentoi Facebookissa