Jälkipyykkiä riittää syystäkin – Suomen olympiaurheilun kriittiset vuodet nyt edessä

Olympiarenkaat Tokion edustalla (Kuva AOP)

Olympiarenkaat Tokion edustalla. (Kuva AOP)

Pekingin 2022 ja Pariisin 2024 olympialaisissa vasta nähdään, onko Suomen urheilu todellakin menossa eteenpäin, kuten Olympiakomiteassa mielellään korostetaan.

OLYMPIALAISET Keskustelu Suomen menestyksestä Tokion kesäolympiakisoissa käy kuumana. Urheiluvaikuttaja Kalervo Kummola kritisoi Ilta-Sanomien haastattelussa Suomen menestystä suoraan sävyyn ja tietysti hyvin perustein, kun Suomen saldoksi tuli Tokiosta vain kaksi pronssimitalia.

Kummola arvostelee tiukasti Huippu-urheilun muutostyöryhmän aikaansaannoksia. Kymmenessä vuodessa Suomen taso ei ole mitalimäärien perusteella noussut.

Olympiakomitean Huippu-urheiluyksikön johtaja, Suomen joukkueen johtajana Tokiossa toiminut Mika Lehtimäki oli tyytyväinen Suomen menestykseen Tokiossa. IS:n haastattelussa Lehtimäki tarkensi, ettei siis ole tyytyväinen, kun Suomi saavuttaa olympialaisista vain kaksi pronssimitalia, vaan tyytyväinen siihen, että edellisistä Rio de Janeiron 2016 olympialaisista Suomi nosti tasoaan.

Lehtimäki painottaa, että Suomen Tokion joukkueessa oli useita onnistujia. Siinä hän on täysin oikeassa. Kahden mitalin saldo oli myös suunnilleen se taso, jota joukkueelta uskalsi odottaa.

Mutta urheiluun sijoitetuilla rahamäärillä Suomen olisi pitänyt saavuttaa Tokiosta paljon enemmän. Kummola julistikin 2010-luvun alussa suurin hehkutuksin operoineen Huippu-urheilun muutostyöryhmän kaikkien aikojen puhallukseksi. Rahaa paloi miljoonia, mutta Kummolan mukaan viisi tai välillä kuusi henkilöä istui piirtelemässä kahden vuoden ajan kaikenlaista paperille.

Kahden pronssimitalin saldo onkin Suomessa urheiluun panostettuihin rahamääriin nähden hävettävän huono. Toisaalta taso on muutaman viime vuoden aikana saatu nousuun, joten vuonna 2018 nykyisessä tehtävässään aloittaneen Lehtimäen teilaamiseen ei ole tarvetta.

Suomalaiset menestyivät Tokiossa Rion kisoja paremmin, koska taustatekijät olivat paremmalla tolalla. Tukia on viimeinkin saatu suunnattua itse urheilijoille sekä heidän valmentajilleen. Tehottomien organisaatioiden kulissien ylläpidon tukemin jäi vähemmälle, joskin tukirahoja menee urheilijoille saakka yhä liian vähän.

Sotshin 2014 talvikisojen ja Rio de Janeiron 2016 käsittäneeltä olympiadilta Suomi saavutti kuusi mitalia. Viimeisin olympiadi, joka käsitti Pyeongchangin 2018 talvikisat ja Tokion kesäkisat, Suomi sai kahdeksan mitalia. Eteenpäin on menty. Suomi on palannut Vancouverin 2010 ja Lontoon 2012 olympiadin tasolle, jolloin tuloksena oli myöskin kahdeksan mitalia.

Mutta Pekingin 2022 talviolympialaiset ja Pariisin 2024 kesäolympiakisat tulevat nopeasti vastaan. Jos Suomen taso ei seuraavalla olympiadilla nousekaan, voi Lehtimäen päätä vaatia vadille jo perustellusti.

Pekingissä ensi helmikuussa Suomelta on realistista odottaa mitaleita vain maastohiihdosta, yhdistetystä, jääkiekosta sekä lumilautailusta. Pyeongchangin kuuden mitalin saldo on Suomen nykytasolla jo haasteellinen tavoite.

Pariisin kesäolympialaisissa Suomen pitäisi nykykehityksellään nousta kahdesta pronssimitalista. Onhan Suomella useita lupaavia yleisurheilijoita, kuten esimerkiksi Wilma Murto, Ella Junnila, Senni Salminen tai Silja Kosonen, joilla kaikilla on potentiaalia kehittyä olympiamitalisteiksi.

Uinnissa Ida Hulkolla on realistinen mahdollisuus nousta Pariisissa mitalistiksi. Samoin painija Arvi Savolaisella. Purjehduksessa Suomen kilpailukyky on hyvä ja mitalimahdollisuuksia Pariisissa voi pitää realistisina. Sama koskee ammuntaa, mistä nähtiin esimerkki Tokiossa, kun Eetu Kallioinen sijoittui skeetissä neljänneksi.

Pariisin kisoihin on aikaa kolme vuotta. Siinä ajassa huipulle voi nousta Suomesta uusia nimiä, jos kehitys jatkuu myönteisenä, kuten parin viime vuoden aikana on tapahtunut.

Mutta Ruotsin, Tanskan ja varsinkin Norjan tasolle Suomella on yhä valtavasti matkaa. Ei ole realistista odottaa, että Suomesta tulisi olympiaurheilun paras Pohjoismaa ennen 2030-lukua.

Suomessa on viime vuosina hehkutettu menestystä joukkuelajeissa. Tosiasiassa suurempi menestys on perustunut pelkästään jääkiekkoon. Koripallossa, lentopallossa ja jalkapallossa Suomi ei ole Euroopassa edes 14 parhaan joukossa.

Kesäolympialaisissa Suomella oli viimeksi palloilujoukkue mukana Moskovassa 1980, kun Suomen miesten jalkapallomaajoukkue sai kisapaikan boikottien kautta. Tällä hetkellä yksikään suomalainen palloilujoukkue ei ole lähelläkään olympiapaikkaa kesäkisoihin.

Miesten koripallossa ja lentopallossa Suomi on viimeisen kymmenen vuoden aikana menestynyt yllättävän hyvin. Mutta viime vuosina taso on Suomella ollut molemmissa lajeissa laskussa.

Ruotsilla, Norjalla ja Tanskalla oli joukkueita Tokion kisoissa mukana käsipallossa. Ruotsi voitti naisten jalkapallossa hopeaa.

Suomi on käsipallon kehitysmaa. Ruotsi, Norja ja Tanska eivät taas panosta koripalloon tai lentopalloon, mikä johtuu maiden vahvasta lajikulttuurista käsipallossa ja jalkapallossa. Ja käsipallossahan kaikki kolme ovat mukana olympiatasolla toisin kuin Suomi koripallossa tai lentopallossa.

Jääkiekko on tietysti Suomessa joukkuelaji numero yksi. Siinä on realistista odottaa Pekingistä kahta olympiamitalia. Jos jääkiekkomitaleita ei Pekingistä tule, ei Suomi tule pääsemään Pyeongchangin kuuden mitalin tasolle.

Lähimpänä kesäkisojen palloilulajien olympiapaikkaa Suomi lienee naisten jalkapallossa. Pääsy Pariisin 2024 kisoihin vaatisi merkittävää ylisuorittamista, mutta täysin mahdottomana tavoitetta ei voi pitää toisin kuin miesten koripallossa tai lentopallossa.

Teksti Otto Palojärvi

Lue myös: Faktat eivät valehtele – Suomi on olympialaisissa merkittävä alisuorittaja

Kommentoi Facebookissa