OLYMPIALAISET Suomi saavutti Tokion olympialaisissa kaksi pronssimitalia. Odotuksiin nähden se oli parempi tulos kuin etukäteen pelättiin. Nollan mitalin kisojahan pidettiin tällä kerralla realistisena.
Olympiakomitean Huippu-urheiluyksikön johtaja Mika Lehtimäki iloitsi. Suomen joukkueessa oli paljon onnistujia. Moni pystyi Tokiossa huippusuoritukseen.
Hienoja suorituksia nähtiinkin, mutta olympialaisissa maiden menestystä mitataan mitaleilla. Norja voitti neljä kultaa, neljä hopeaa ja kaksi pronssia. Ruotsi voitti kolme kultaa ja kuusi hopeaa. Tanska voitti kolme kultaa, neljä hopeaa ja neljä pronssia. Viro voitti yhden kullan ja yhden pronssin.
Nykyään olympialaisiin pääsee urheilemaan tulosrajojen perusteella. Ruotsilla, Norjalla ja Tanskalla oli paljon enemmän urheilijoita mukana Tokiossa kuin Suomella.
Suomalaisen palloilujoukkueen pääsy kesäolympialaisiin tuntuu utopistiselta ajatukselta. Ruotsi, Norja ja Tanska taas olivat mukana olympialaisten käsipalloturnauksissa ja Ruotsi sijoittui naisten jalkapalloturnauksessa hopealle hävittyään finaalissa Kanadalle rangaistuspotkukilpailussa.
Tokion kisoissa Suomi oli mitalimenestyksen perusteella viidenneksi huonoin maa, jos menestystä verrataan bruttokansantuotteeseen. Euroopan maista Suomea heikommin pärjäsivät mitalitilastossa vain Moldova, Bosnia-Hertsegovina, Islanti, Albania, Malta, Liechtenstein, Andorra ja Monaco.
Rahasta ei pitäisi olla kiinni. Suomessa veikkausvoittovaroja sijoitetaan urheiluun miljoonia ja harjoitustilojakin Suomessa on ihan riittävästi. Urheiluun sijoitettujen rahamäärien perusteella Suomi onkin kesäolympialaisten merkittävä alisuorittaja ja talviolympialaisissakin Norja ja Ruotsi ovat 2010-luvulla pärjänneet Suomea paljon paremmin.
Mistä moinen sitten johtuu? Lehtimäkeä ei voi syyttää. Hän aloitti Huippu-urheiluyksikön johdossa 2018 ja on tehnyt ansiokasta työtä sen eteen, että Rio de Janeiron 2016 olympialaisten pohjanoteeraus Tokiossa vältettiin. Riossahan Suomi saavutti vain yhden pronssimitalin ja joukkue suorastaan pursui alisuorittajista.
Suomen tason romahdus juontaa juurensa 1990-luvulle. Silloin olympiaurheilun taso nousi ammattimaistumisen myötä merkittävästi, mutta Suomi ei pysynyt kyydissä mukana. Suomen olympiaurheilijoilla ei ollut mahdollisuutta ammattilaisuuteen, kun veikkausvoittovarojen tukia jaettiin sillisalaattimaisesti lajiliitoille, jotka pitivät tehottomia organisaatioitaan pystyssä.
Suomessa tehtiin kyllä kalliita tutkimuksia, joissa todettiin, että urheilijat tarvitsisivat lisää tukea. Keinoksi esitettiin rahamäärien lisäämistä huippu-urheilulle, mikä itsestään ei kuitenkaan auta, jos urheilija joutuu yhä elämään köyhyysrajalla. Rahat menivät lajiliittojen taskuihin.
Juhlapuheissa julistettiin, että Suomi nousisi Huippu-urheilun muutostyöryhmän projektilla 2020-luvulla urheilun parhaaksi Pohjoismaaksi. Nyt moinen kuulostaa surkealta vitsiltä.
Tanskan olympiamenestys on perustunut siihen, että niitä urheilijoita tuetaan, joilla on realistisia menestysmahdollisuuksia. Norjassa olympiaurheilu saa valtavasti rahaa myös yksityisiltä yrityksiltä ja harjoitteluolosuhteet ovat Norjassa Euroopan parasta luokkaa. Ruotsissakin tukijärjestelmiin on tehty tehokkaita korjausliikkeitä, joilla taataan urheilijoiden ammattilaisuus.
Suomessa urheiluasioista vastannut ministeri Paavo Arhinmäki totesi vielä 2012, ettei Suomi lähde Tanskan tielle keskittämään tukia niille urheilijoille, joilla olisi realistisia mitalimahdollisuuksia. Olympiakomitean ex-puheenjohtaja Risto Nieminen taas totesi 2016 Rio de Janeirossa, että menestyksestä ovat vastuussa lajiliitot, joita Olympiakomitea tukee, eikä Olympiakomitea voi Niemisen mielestä tuloksiin vaikuttaa. Tosiasiassahan Olympiakomitea päätti, keille ja miten paljon rahaa jaetaan, ja poliitikot siunasivat nämä päätökset.
Nieminen ei jatkanut puheenjohtajana enää Rion surkeuden jälkeen. Riosta kesti vielä vuosi ennen kuin Olympiakomitea teki päätöksen tukien keskittämisestä menestyjille.
Tokiossa on otettu askel parempaan suuntaan. Yleisurheilussa ja uinnissa Suomen taso on taas nosteessa ja painissa sekä ammunnassakin on lupaavia kilpailijoita.
Tason nousu johtuu rahojen keskittämisestä oikeaan osoitteeseen. Valmentajien tukeminen on urheilijan tukemisen lisäksi ollut ensi arvoisen tärkeää.
On realistista odottaa, että Pariisissa 2024 Suomi voisi voittaa jopa viisi olympiamitalia. Itse asiassa sijoitettujen rahamäärien perusteella sitä tulisi jopa vaatia.
Jos Suomi jää Pariisissakin kahteen pronssimitaliin, on jotain yhä pahasti pielessä.
Teksti Otto Palojärvi
Lue myös: Suomi vältti totaalisen häpeän – Tokiossa useita hyviä suomalaissuorituksia
Kommentoi Facebookissa