TAPAHTUMAT Mikäli sääennusteita on uskominen, Suomi peittyy tällä viikolla ensilumeen. Jouluun on alle kaksi kuukautta. Samaan aikaan eri puolilla maata stressataan kuitenkin jo ensi kesää.
Tällä hetkellä eletään nimittäin kriittisimpiä hetkiä vuoden 2017 festarikesän kannalta. Tulevia tapahtumia on suunniteltu jo kuukausien ajan, vaikka edelliset ovat vasta päättyneet. Ja niin kauan kuin pääesiintyjät puuttuvat ohjelmistosta, ei festivaalijärjestäjien mieltä lämmitä kauppoihin ilmestyneet konvehtirasiat saati pikkujoulujen terästetyt glögit.
Lavoille saadaan oikeasti isoja nimiä vain kaikkien tähtimerkkien ollessa kohdillaan. Vaaditaan taloudellisia riskejä, ulkomaisten agenttien pehmittelyä, yhteistyötä eurooppalaisten festivaalien kanssa ja unettomia öitä, ennen kuin artistin taustajoukot suostuvat edes vilkaisemaan Suomen suuntaan. Ennen kaikkea on oltava liikenteessä nopeammin kuin kilpailijat, joita kauniin suvemme jokaisena viikonloppuna riittää.
Ohjelmatoimistot auttavat luonnollisesti enemmän kuin mielellään, jotta he pääsevät käsiksi komissioihin. Kilpailu alalla on kovaa niin kotimaisten artistien kuin ulkomaisten tähtinimienkin välityksessä. Yhtä tiukkaa on kisailu tapahtumalippujen välitysyritysten kesken. Näiltä suunnilta muodostuu oma paineensa.
Pahinta on asioiden muuttuminen henkilökohtaisiksi. Jokaista festivaalia kohden riittää muutama sata artistia, jotka kokevat ansaitsevansa esiintymispaikan tapahtumassa. Mielellään vielä myöhään illalla. Sama pätee niin genrerajattomiin kuin tiettyyn tyylisuuntaukseen painottuviin bakkanaaleihin.
Tapahtumasta riippuen elävää musiikkia esitetään yhdestä päivästä kokonaiseen viikkoon, useimmiten kuitenkin kahtena tai kolmena päivänä. Alueelle mahtuu vain tietty määrä lavoja ja päällekkäisyyksien välttämiseksi vain tietty määrä esiintymisikkunoita eli slotteja.
Kaikkia potentiaalisia nimiä ei pysty täten kiinnittämään, vaikka haluaisi. Kaikki nimet eivät edes istu tyylinsä puolesta tapahtumalle rakentuneeseen identiteettiin. Suomen kokoisessa maassa tästä seuraa selän takana leviäviä juoruja, erityisesti salaliittoteorioita siitä kuinka järjestäjällä on jotakin henkilökohtaista yhtyettä X kohtaan, vaikka kyse on useimmiten vain simppelistä matikasta.
Suurimmat odotukset tulevat itseoikeutetusti kävijöiltä. Festareita ei tehdä artisteille eikä varsinkaan järjestäjille itselleen, vaan yleisölle. Parhaimmillaan ohjelma rakentuu festivaalivieraiden toiveiden mukaan, höystettynä tuoreilla poiminnoilla joiden potentiaalia suuri yleisö ei ole vielä välttämättä huomannut.
Tilanne on jokseenkin koominen. Järjestäjät valuvat liukuvine työaikoineen toimistolle ennustamaan ensi kesän yleisömagneetteja, toivomaan sormet ristissä hellesäätä ja ruinaamaan Daft Punkin tai Eminemin kaltaisia epärealistisia nimiä kotikylänsä estradeille. Toisin sanoen menettävät yöunensa ensi kesän takia jo nyt. Mielikuva on verrattavissa artistiin, joka äänittää balladientäyteistä joululevyään shortsit jalassa heinäkuisella studiovuorolla.
Ja silti festarijulkistukset, joita esimerkiksi metallitapahtuma Tuska on jo tiputellut, ovat jokakeväinen ilon sekä jännityksen lähde. Mille tapahtumille joulu tulee tänä vuonna aikaisin, sen näyttää viimeistään tulevan tammi-toukokuun välinen ajanjakso.
- Kirjoittaja on toiminut tuottajana erikokoisissa musiikkitapahtumissa ja kiikaroi jo aktiivisesti ensi kesää.
Kommentoi Facebookissa