Junaonnettomuudessa vammautunut Timo kuvaa lintuja – ”Syy lähteä ulos neljän seinän sisältä”

LUONTOKESKUS Esteettömyys edellä mennään. Linnut ja luonto kuuluvat kaikille. Näin sanoo luontokeskuksen hoitaja Ulla Matturi, joka tuntee Liminganlahden ja sen tarjoamat mahdollisuudet jo toiminnan alkuajoilta lähtien.

– Neljännesvuosisataan mahtuu laaja tapahtumien kirjo, ylä- ja alamäkineen. Olin juuri täyttänyt 18, kun tulin taloon kesätöihin. Toiminta käynnistyi vaatimattomasti, niin puitteiltaan kuin tarjonnaltaankin. Käytössä oli vain torni, pitkospuut ja kantovesi, mutta sitäkin linturikkaampi luonto. Tästä oli hyvä lähteä kehittämään yhä edelleen Suomen ainoaa lintuluontokeskuskusta, Ulla taustoittaa tyytyväisenä.

Luontokeskus tunnetaan myös maailmalla, sillä Limingassa sijaitseva Liminganlahti on kansainvälisesti arvostettu lintuvesi sekä Euroopan merkittävimpiä lintukosteikkoja.

Alueen noin 200 lintulajia voi bongata kiikareilla. Lisäksi Liminganlahti tarjoaa erinomaiset mahdollisuudet myös kuvaamiseen, sillä alue toimii kymmenientuhansien lintujen lepo, ruokailu ja pesimispaikkana.

– Olemme paljon äärellä ja ylpeitä siitä, että Suomen ainoasta lintuihin keskittyneestä luontokeskuksesta on voitu luoda kaiken muun ohella myös kynnyksetön paikka. Etenemme kaikessa esteettömyys edellä.

Luontomatkailun ammattilaisiin lukeutuva Ulla Matturi pitää tärkeänä, että Liminganlahden lintumaailmaan pääsevät tutustumaan liikuntarajoitteisten lisäksi myös aistirajoitteiset.

– Olen ollut mukana kehittämässä palvelumallia, jonka avulla esimerkiksi näkö- ja kuulovammaisille voidaan esitellä alueen linnustoa. Asiakkaasta riippuen käytössämme on tarkkaan suunniteltuja ääni- ja kuvaefektejä. Myös puhtaasti tuntoaistien varassa eläville olemme kehitelleet oman esittelymallin, jossa koskettelemalla voidaan aistia eri näytteitä, kuten esimerkiksi lintujen sulkia. Tällä tavoin luonto tulee kaikkien lähettyville.

Esteettömyys huippuluokkaa

Oululainen, mutta Limingassa varttunut Timo Tikkanen, 34, on yksi niistä monista liikuntarajoitteisista, jotka antavat luontokeskuksen esteettömyydelle kiitettävän arvosanan.

– Lähes kaikkialle pääsee pyörätuolilla ja hyvien rakennelmien ansiosta kelaaminen on vaivatonta, lintukuvausta harrastava Timo kehuu.

Liminganlahdella on huomioitu pyörätuolilla liikkuvat lintuharrastajat siten, että luontokeskuksen ympärille on rakennettu kattava pitkospolkureitistö. Myös lähimmälle lintutornille pääsee kätevästi kelaamalla, unohtamatta myöskään esteettömäksi tehtyä grillikatosta.

– Meidät pyörätuolilla liikkuvat, kuten myös muut liikuntarajoitteiset on otettu huomioon todella hyvin. Ainakin henkilökohtaisesti koen olevani hyvin tasavertainen muiden alan harrastajien kanssa.

Luontokeskuksen hoitaja Ulla Matturi sanoo kuuntelevansa herkällä korvalla myös esteettömyyteen liittyviä kehitysideoita.

– Toki aina löytyy parannettavaa. Esimerkiksi sisätorniin ei ole vielä hissiä, mutta toivon mukaan tämäkin puute saadaan ajan myötä korjattua. Ja minulle saa aina tulla esittämään toiveita. Otan mielelläni uusia ideoita vastaan.

”En tiedä mitä tapahtui”

Timo Tikkanen on harrastanut lintukuvausta noin vuoden ajan. Sitä ennen Timo harrasti mekaanisia kelloja sekä niiden kuvaamista.

– Koen olevani vielä oppipoika kokeneiden kuvaajien rinnalla, mutta koukussa ollaan ja lujasti. Vuoteen mahtuu kuitenkin monenlaista kuvauskeikkaa ja tallennuskohdetta, joten nälkä kasvaa syödessä, Timo luonnehtii tyytyväisenä.

Valokuvaaminen ei ole Timolle ainoastaan kiva harrastus, vaan myös syy lähteä ulos neljän seinän sisältä.

– Onnettomuus pisti elämän palapelin uuteen järjestykseen. Olen aina ollut niin sanotusti ulkoilmaihminen ja tykännyt liikkua, mutta tällä menopelillä ei taivu ihan kaikkeen. Ei ainakaan vielä, pyörätuolissa istuva Timo selvittää ja palaa ajassa vuoden 2015 lokakuuhun.

– En tiedä mitä tapahtui. Vietin aivan normaalia kolmikymppisen myyntimiehen arkea. Kävin töissä, harrastin ja hengailin kavereiden kanssa. Elämän piti olla pientä väsymystä lukuun ottamatta mallillaan, Timo kertaa hiljaisena.

Se mitä tuolloin lokakuisena iltana tapahtui, on Timolle edelleen iso kysymysmerkki.

– Olin palaamassa Oulun yöstä kotiin ja seuraava muistikuva on, että makaan junan alla. En syytä ketään, en itseäni enkä muita. Tapahtunutta ei voi muuksi muuttaa, joten nyt on vain elettävä tätä hetkeä ja sopeuduttava olemassa oleviin tilanteisiin.

”Liikkeelle lähtö ei ole helppoa”

Timo menetti onnettomuudessa molemmat jalkansa.

– Minulle suoritettiin saman tien molempien jalkojen reisiamputaatio. Muuta vaihtoehtoa ei ollut, vaikka toisessa jalassa oli vielä polvi jäljellä. Sen kunto oli kuitenkin niin huono, että kuntouttamisesta huolimatta polvesta ei olisi ehkä koskaan saatu toimivaa.

Timo käyttää liikkumiseensa pyörätuolia, vaikka hänelle on tehty myös kahdet reisiproteesit.

– Kuntoutumispolku meidän tuplareisiamputoitujen osalta on todella pitkä. Liikkeelle lähtö ei ole helppoa. Huomasin tämän itse, kun treenasin fysioterapeutin kanssa ensimmäiset puolitoista vuotta lähes joka arkipäivä. Seinä tuli vastaan, sillä yrityksistä huolimatta en oppinut kävelemään nojapuiden välissä ilman keppiä.

Tällä hetkellä Timo harjoittelee lyhyempien eli niin sanottujen polvettomien proteesien kanssa.

– Tavoitteena on löytää tasapaino ja oikea tuntuma. Ja kun nämä ovat kunnossa, niin voin siirtyä polvellisiin proteeseihin ja sitä kautta kävelyharjoituksiin. Olen kuitenkin varma, että täältä tullaan vielä. Ei juosten, mutta kävellen kuitenkin.

Lue myös: Erilaisuus kasvatti Soilesta selviytyjän – ”Perheemme yhteinen kieli oli viittomakieli”