Kaikki tiesivät Finlandia-sotkusta – mutta kukaan ei välittänyt: ”Matti vastaa omista jääviyksistään”

KIRJALLISUUS Helsingin keskustassa Sanomatalon ylimmissä kerroksissa, lasiseinien sisällä, sijaitsevat Helsingin Sanomien, Ilta-Sanomien ja Taloussanomien toimitukset. Torstai-iltana lasitalossa oli poikkeuksellisen paljon myös kulttuurivaikuttajia.

Tilaisuudessa jaettiin 23. kerran Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinto, joka jatkaa J.H. Erkon esikoiskirjapalkinnon perinteitä. Palkintosumma on 15 000 euroa ja kolmena viime vuonna voitto on mennyt romaanille.

Kuusijäseninen raati luki kaikkiaan 70 esikoisteosta, raatiin kuuluivat puheenjohtajana olleen toimittaja Antti Majanderin lisäksi toimittajat Suvi Ahola, Sanna Kangasniemi ja Juhani Karila sekä runoilija Eino Santanen ja edellinen voittaja Hanna Weselius.

Nyt palkittiin kolmekymppinen Pauli Tapio, kääntäjä, väitöskirjatutkija, kriitikko ja runouslehti Tuli&Savun entinen toimittaja. Runokokoelma Varpuset ja aika (Poesia) ”huokuu levollista itsevarmuutta”.

– Tapio käyttää elegantisti lukeneisuuttaan ja luottaa konkreettisen ilmaisun voimaan, puheenjohtaja Antti Majander kuvaili.

Mutta enemmän kuin kirjasta Majander puhui jääviydestä. Raadissa ollut Eino Santanen jääväsi itsensä äänestyksissä, koska hän oli opettanut Kriittisessä korkeakoulussa kolmea ehdokasta. Majander käsitteli jääviyden eri tasoja myös kollegiaalisesti, ja kuinka ne oli raadissa otettu huomioon.

Eikö jääviys koske kaikkia

Raadissa ollut Helsingin Sanomien toimittaja Suvi Ahola on Yleisradion uutisankkuri Matti Röngän entinen vaimo, ja toimittaja Reetta Röngän äiti. Ei voi välttyä vaikutelmalta, että jääviyskysymyksen esiin ottaminen oli viesti, joka haluttiin lähettää Finlandia-kilpailuun. Ja jolla haluttiin säilyttää Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon arvo.

Matti Rönkä valitsee tänä vuonna diktaattorimaisesti kuuden ehdokkaan joukosta tietokirjallisuuden Finlandia-voittajan. Skandaalin ainekset syntyivät kun selvisi, että yhden ehdokaskirjan tekijäryhmässä oli hänen oma tyttärensä Reetta Rönkä. Päivän Lehden artikkelin asiasta löydät tästä.

Kyseistä teosta Hyvän sään aikana (Into) on ollut tekemässä Tampereen yliopiston journalistiikan opiskelijoiden työryhmä, jota johti vierailijaprofessori Hanna Nikkanen. Koko episodi on siksi erityisesti myös eettinen kysymys.

Onko joku kuullut, että päätuomarina jääkiekon liigafinaalissa toimisi henkilö, jonka oma poika pelaisi loppuottelussa? Suhde on vertailukelpoinen kirjan työryhmään, sillä Suomen Jääkiekkoliiton mukaan kumpikin joukkue saa pukea otteluun enintään 20 kenttäpelaajaa ja kaksi maalivahtia.

Miksi jääviys ei koskisi journalisteja tai kirjailijoita? Kuvittelisi olevan kaikille selvää, että isä ei voi olla tuomarina kilpailussa, johon osallistuu hänen oma lapsensa.

Palkinnon arvo on 30 000 euroa, ja voitto lisää merkittävästi teoksen myyntiä. Toisilla enemmän, toisilla vähemmän. Esimerkiksi viime vuoden kaunokirjallisuuden voittajateosta Jukka Viikilän Akvarelleja Engelin kaupungista (Gummerus) myytiin vuonna 2016 yhteensä 42 812 kappaletta, jolloin sen tuoma liikevaihto vähittäismyynnissä ylittää miljoonan.

Kirjasäätiö tiesi tilanteesta

Hyvän sään aikana -työryhmää johtanut Hanna Nikkanen halusi ottaa Päivän Lehteen yhteyttä ja kertoa, että hän ottaa alan etiikan vakavasti. Mutta hän ei ymmärrä tässä asiassa olevaa ongelmaa.

Nikkanen sanoo kertoneensa jo kesällä kustantajalle sukulaisuussuhteesta. Matti Röngän rooli selvisi huhtikuussa, kirja ilmestyi lokakuussa. Kustantaja Into, jonka perustajiin kuuluvat sellaiset tahot kuin Luonto-Liitto ja Suomen Rauhanpuolustajat, lähetti siitä huolimatta kirjan ehdokkaaksi.

– Miksi? Oletan, että siksi, että jo ehdokkuus on alalla suuri meriitti, Nikkanen arvelee.

Kirjan markkinointi ohitti näin jääviyden. Nikkasen mielestä kukaan ei ole hyötynyt epäreilusti mistään, mutta hän on samaa mieltä, että tällaista tilannetta ei pitäisi olla. Hän uumoilee, että jääviyksien varalle pitäisi luoda B-suunnitelma.

Finlandia-palkintoja hallinnoi Suomen Kirjasäätiö. Kirjasäätiö on Suomen Kustannusyhdistyksen ja opetusministeriön perustama säätiö, ja valtionhallinnon opetusministeriön luulisi olevan tarkka myös jääviyssäännöksistä. Mutta eipä säätiön hallituksessakaan ole enää kahta jäsentä kustantajien ulkopuolelta, kuten tavan mukaan pitäisi olla.

Säätiön hallitukseen kuuluvat puheenjohtajana Otavan kustannusjohtaja Minna Castrén, saman konsernin Liken tuotantojohtaja Päivi Isosaari, Bonnierin johtaja Outi Mäkinen, Atenan kustantaja Ville Rauvola sekä sivistysjohtaja Johanna Vesterinen.

– Mitä ilmeisimmin tilanne tuli myös kirjasäätiölle uutena. Ratkaisu tehtiin maanantaina, lennosta, Nikkanen kertoo.

Tilanne ei kuitenkaan ollut yllätys Kirjasäätiöllekään. Säätiön asiamies Elina Lahdenkauppi vahvistaa, että isä-Röngän toimiminen tuomarina ja tytär-Röngän ehdokkuus kyllä tiedettiin – eikä sillä ole mitään väliä.

– Kirjasäätiö tiesi kyseisestä tilanteesta. En usko, että sääntömuutoksia asian vuoksi tehdään.

Entäpä ehdokkaat valinnut esiraati, jota johti entinen toimittaja ja nykyinen viestintäyrittäjä Harri Saukkomaa? Lautakunta voisi luonnollisesti olla nimeämättä kirjaa palkintoehdokkaaksi.

Saukkomaa johtaa yritysten maineenhallintaan keskittynyttä Tekir-yhtiötä. Hänet itsensä onkin nähty niin Talvivaaran Pekka Perän taustalla, kuin kritiikkiä keränneen sähköyhtiö Carunan uutena väliaikaisena viestintä- ja yhteiskuntasuhdejohtajana.

Myöskään Saukkomaalle isän ja tyttären osuudet eivät olleet yllätys, esiraadin vastuun sijaan hän lähestulkoon työntää uutisankkurin bussin alle.

– Tiesimme tietenkin. Meidän tehtävämme oli valita kuusi parasta kirjaa miettimättä muuta. Omat jääviytemme selvitimme ja myös jääväyksiä teimme sisäisesti. Meillä ei ollut jääviyksiä tietenkään valittuihin kirjoihin. Matti tietenkin vastaa omista jääviyksistään. Emme me.

Toimittajien piirileikki pyörii

Jääviysasiasta kirjoitti ensimmäisenä Helsingin Sanomat, joka tyytyi Matti Röngän vastaukseen siitä, etteivät kustantajat nähneet asiassa ongelmaa. Suomen Kuvalehden Karo Hämäläinen selittää blogissaan kohun olevan jotenkin hieno asia ja niitä keksittävän milloin mistäkin.

Hämäläinen on itsekin ehdokkaana tietokirjallisuudessa Alexander Stubbin muistelmilla, josta esimerkiksi Suomen tietokirjailijoiden entinen puheenjohtaja, Helsingin yliopiston tietokirjallisuuden professori Pirjo Hiidenmaa antoi Iltalehdelle tylyn arvion.

– Tällaisia itsestä kerrottuja tai vaikka jostain julkkiksesta tehtyjä fanityyppisiä kirjoja tehdään vaikkapa Cheekistä, Jari Sillanpäästä tai Antti Tuiskusta.

Röngän jääviyteen eivät sen sijaan Iltalehti tai edes Alma Median lehdet kriittisesti puuttuneet, vaan suitsutetaan kuinka kaksi Iltalehden toimittajaa kuuluu mainitun kirjan tekijätiimiin. Omiin lehtiin sidoksissa olevia toimittajia kirjan tekijöistä löytyy myös Sanoma-konsernilta, maakunnallisilta sanomalehdiltä sekä Yleisradiolta, muitakin kuin Reetta Rönkä.

Isänpäivänä Yleisradio jopa julkaisi omasta toimittajastaan Matti Röngästä pitkän haastattelun, jossa meriitiksi nostetaan Finlandia-tuomarointi. Reetta Rönkä esiintyy kuvissa. Yleisradio rohkenee kyllä kertoa, kuinka lastenkirjallisuuden Finlandia-ehdokasta väitetään plagiaatiksi, mutta Röngän perheen jääviysasiasta vaietaan visusti.

Matti Rönkä luonnehtii haastattelussa olevansa ”yhdistelmä mafiapomo Tony Sopranoa ja tien kaikki rosot kiillottavaa curling-pappaa”, joten siinä pohjaa riippumattomuudelle, jossa oman perheen ei sanota merkitsevän mitään.

Jutun lopussa Yleisradion toimittaja kirjoittaa huomaavansa palan nousevan kurkkuunsa, kun hän henkäisee vielä yhden kysymyksen. Ei, hän ei kysy sitä kysymystä, jonka journalistisesti riippumaton media olisi tehnyt.

• Kirjoittaja on työskennellyt toimituspäällikkönä Otava-konserniin kuuluvassa Otavamediassa 1992–2016 sekä on Suomen tietokirjailijat ry:n jäsen.