MAATALOUS Kiuruvetiset Heli ja Juha Keränen kuvailevat maataloutta kestävyyttä vaativaksi ultramaratoniksi.
– Pärjääminen ei ole yksistään tahtotilasta kiinni. Varsinkin maidontuotannossa tarvitaan myös näkemystä, kokemusta ja rohkeutta poiketa jopa totutuista tavoista. Kaikkien ei tarvitse mahtua samaan muottiin.
Heli ja Juha ottivat isännän kotitilan nimiinsä vuonna 1997. Agrologeiksi kouluttautunut isäntäpari lähti tilanpitoon kolmellatoista lehmällä sekä kahdellakymmenelläviidellä peltohehtaarilla.
– Jo ensimmäisenä kesänä navettaa laajennettiin ja parsipaikkoja tehtiin 32. Tällä määrällä jatkettiin seuraavat kuusi vuotta, jonka jälkeen navettaan tehtiin vielä kuusi lisäpaikkaa. Näin saimme nostettua lypsävien määrän kolmeenkymmeneen kahdeksaan, isäntäpari kertaa.
Heli ja Juha ottivat heti alussa ohjenuorakseen sen, että investoinnit tehdään vain tarpeeseen ja tulevaisuutta ajatellen. Niinpä vuosi 2008 oli omanlaisensa tienristeys, kun tilalle rakennettiin 120-paikkainen sonninavetta. Taustalla oli ajatus, että perheen poika jatkaa jossakin vaiheessa tilanpitoa ja tuotantomuotona olisi sonnien kasvatus.
– Ennen lopullista sukupolvenvaihdosta oli tarkoitus perustaa maatalousyhtymä ja pitää sonnien rinnalla myös olemassa oleva lypsykarja. Vuonna 2017 päätimme keskittyä vain lypsykarjaan, joten muutimme sonninavetan lypsypihatoksi ja hankimme käytetyn robotin.
– Lypsytyöt jatkuivat kuitenkin kahdessa navetassa, sillä tilan kuudestakymmenestä lehmästä vain 40 mahtui robottipihattoon. Samalla teimme umpilehmille omat tilat muuttamalla ladon pehkupohjaiseksi kylmäpihatoksi, Keräsen isäntäpari taustoittaa.
Suunnitelmat muuttivat muotoaan
Suunnitelmat etenivät, mutta muuttivat kuitenkin muotoaan, kun poika avioitui ja perusti perheen toiselle paikkakunnalle. Ennen suunnitelmien peruuntumista Keräsen tilalla pyöriteltiin hetken aikaa ajatusta jopa uudesta robottipihatosta.
– Tilarakenne olisi antanut siihen mahdollisuuden, peltoalaa myöten. Suunnitelmien muuttumisen seurauksena tilan kehitystyötä toki jatkettiin, mutta pienemmillä panoksilla. Kuluvan vuoden aikana olemme jatkaneet olemassa olevaa robottinavettaa sen verran, että saimme siirrettyä parsinavetassa olleet lehmät muiden joukkoon.
Samalla otettiin käyttöön toinen robotti, joka myös hankittiin käytettynä. Navetan laajennus on toteutettu isäntäparin mukaan mahdollisimman pienellä budjetilla.
– Hyödynsimme paljon entistä sekä hankimme käytettyä ja käytöstä poistettua. Näin säästimme mukavan määrän euroja.
Keräsen maitotilalla on tällä hetkellä kahdeksankymmentä lypsävää ja toimintamallit muutenkin kohdillaan.
– Rakennukset, karja ja koneet ovat hyvässä kunnossa. Myös energiakorjatun maitomäärän tuotos on saatu nostettua 12 000 kiloon, joten nyt keskitytään vain karjan hyvinvointiin ja sen ylläpitämiseen.
Paljon uuden opettelua
Heli ja Juha sanovat tehneensä kuitenkin pitkän matkan saavuttaakseen nykyisen tuotostason. Muutoksia on tehty niin työmenetelmiin kuin toimintamalleihinkin.
– Onhan siinä ollut paljon opettelemista, kun tilalla on otettu käyttöön robottilypsy, aperuokinta ja omat menetelmänsä myös peltoviljelyyn sekä vasikoiden hoitamiseen. Mukana pysyminen on tärkeää, kunhan muistaa, että hyväkään tekniikka ei korvaa omaa silmää eikä ammattitaitoa.
Muutokset ovat tuoneet mukanaan kuitenkin tarvittavaa kehitystä ja näkyvät toivotulla tavalla myös tuotoksessa. Siirtyminen aperuokintaan näkyi heti maidon rasva- ja valkuaispitoisuuksien nousuna.
– Aperesepti on ollut alusta lähtien hyvin yksinkertainen. Maistuva seos koostuu tasokkaasta säilörehusta, omasta ohra-kaurapohjaisesta viljasta sekä rypsistä ja kivennäisistä, Juha-isäntä kertoo.
Myös vasikoiden hoitoon liittyvien toimintatapojen tehostaminen oli Helin mukaan hyvä ratkaisu.
– Meillä on käytössä lukkoaidat ja juottaminen tapahtuu tuttisangosta. Vasikat myös nupotetaan, joten työ pienten puolella vie paljon aikaa ja on muutenkin hyvin tarkkaa.
Helin ja Juhan periaatteisiin on aina kuulunut, että tilaa voi kehittää muullakin tavalla kuin kasvattamalla kokoluokkaa ja lisäämällä karjaa.
– Ei kaikki halua ympärilleen suurta ja kallista ratkaisua. Kaikenkokoisille ja myös niille pienemmille tiloille tulisi antaa mahdollisuus. Oma jaksaminen on otettava koko ajan huomioon, sillä tilan suurimpiin riskeihin kuuluu yrittäjien terveyden säilyminen.
- Haastattelu on julkaistu aikaisemmin Suomalainen Maaseutu -lehdessä
Lue myös: Maatilan kalusto rapistui ja jopa konkurssi uhkasi – ”Kaikki oli aloitettava täysin alusta”
Kommentoi Facebookissa