RUOKA Ainakin Helsingin rannoilla tuppaa olemaan niin, että jos näkee onkimiehiä rannalla, ne puhuvat venäjää.
Olen törmännyt myös muun muassa aasialaiseen kokkiin.
En ole antanut asian haitata omaa toimintaani, joka on virkistyskalastusta, mutta samalla tulostavoitteellista kotitarvekalastusta.
Kaikki kalat ovat hyviä – pulinat pois
Aina kuulee puhetta siitä, millaisista kaloista tulee paras liemi. Toki kaloilla on eroja, mutta jos osaa keittää muutakin kuin pelkkää kalaa, erot tasaantuvat.
Lopulta kaikista kaloista saa hyvää lientä. Ja kun olet itse kalastanut ne sinttisi, on ruoan alkuperä aika hyvin tiedossa, ainakin siltä osin.
Hyvä rantaongintapaikka
Itse pidän onkimisesta kalliopahdalta, josta on mahdollisimman nopea pudotus pariin metriin tai vähän syvemmällekin. Silloin kun tuulee kohti, heikommat uijat – kuten lahnat päätyvät helposti parveilemaan lähelle kalliota. Ja silloin niitä saa, nopeasti ja tehokkaasti.

Kalat kannattaa tuoda kokonaisina kotiin, sitten ne avataan ja sisälmykset poistetaan ja avatut kalat huuhdotaan kunnolla. Kaikki muu perkaaminen on turhaa.
Putsatut kalat ladotaan kattilaan lisukkeiden kanssa.
Lisukkeiden valintaan vaikuttavat jatkosuunnitelmat: jos aiot tehdä bouillabaissea tai vastaavaa, kannattaa maustaa roisimmin jo tässä vaiheessa. Kermainen savukalakeitto antaa myös mahdollisuuden rohkeampaan maustamiseen, mutta jo seljanka – perinteisestä kirkkaasta kalakeitosta puhumattakaan – vaatii tarkkuutta.

Tällä kertaa keväinen koekalastus suoritettiin Helsingin Seurasaaren eteläkärjestä. Kalastus päättyi siimakatkoon eikä toimituksella ole tietoa, mikä hitto siihen matoon kävi, mutta lahnan syönniltä tuo vaikutti.
Melko nopeasti kasassa oli vaadittava noin kilo pikkukalaa.
Kun siihen lisää palan palsternakkaa, sipulin ja vaikka kolme porkkanaa, ollaan jo asioiden äärellä. Pätkä purjoa on oiva idea.
Lisäksi liemeen kannattaa keittää musta- ja maustepippureita (häpeilemättömästi eli 20–30 per laji), vaikka 4 laakerinlehteä ja nippu tilliä. Kotigokin liemeen livahti vielä basilikapuskan jämän varret vähine lehtineen.
Suola lisätään aina vasta valmiiseen ruokaan.

Vettä meni tällä kertaa 2 litraa, lientä saatiin reilun puolen tunnin keittämisen jälkeen talteen 1 1/2 litraa. Ei hassumpi saalis, siitä riittää kahden hengen taloudessa kolmen ruoan pohjaksi.
***
No nyt herää kysymys, miksi moinen vaiva?
Yksinkertaisesti siksi, että varsinkin loppukeväästä onkija saa helposti riittävän saaliin, jos älyää mennä tuulen vastarannalle (vaikka se on kalastusteknisesti vaativampaa kuin suojassa kalastelu).
Ja siksi toisekseen, koska näin saadaan lisäaineista vapaata lähiruokaa ja suolatontakin vielä, kunnes toisin säädetään.
Ja kolmanneksi, koska siitä voi kehittää perheen yhteisen harrastuksen.
Ja vielä, koska siinä tulee ulkoiltua ja homma on kaiken lisäksi oikein hauskaa.

Liitän tähän loppuun vielä linkin, jossa kahden kilon lohen perkeistä tehdään savulohisoppaa. Näistä pikkukaloista tehdystä liemestä voi tehdä aivan saman keiton eikä siitä tule yhtään huonompaa.
Pitää vain hakea vähän täytekalaa, sillä keitettyjä pikkukaloja ei putsata. Ne ovat joko biojätettä tai lannoitetta.
Kireitä siimoja – löysää pinnaa!

Kommentoi Facebookissa