RUOKA Hirvenjauhelihaa on ollut runsaasti liikkeellä viime aikoina. Meilläkin siitä on pusattu runsaasti ruokaa, erityisesti jauhelihapihvejä. Olen kokeillut paria erilaista lähestymistapaa, toinen on sienikerman kautta (olen siitä tällä palstalla kirjoittanut) ja toinen on melko konstikkaan mausteseoksen kautta. Molemmat toimivat, kun ei liioittele tekemistään.
Tällä kerralla teen ”reittikarttaa” koska tarkka resepti ei ehkä toimi – sitä kun ei oikeasti edes ole olemassa. Ei ehkä kannata närkästyä, sillä tämä kirjoitus sisältää ideoita ruoanlaiton kehittämiseksi, jos kehittämisen varaa on. Vaikeuskerrointa on pikkuisen, onnistuessaan ruoka on aika lailla mainio vaikka joulupöytään, itsenäisyyspäivästä puhumattakaan.
Tästä saa myös kasvisversion, kuten lopussa tähdennetään.
Mistä on kysymys
Koekeittiössä oli päädytty hellan ääreen suurehkon jauhelihaklöntin kanssa. Koska se oli ihan hirveä, piti kehitellä jokin ruoka yhdistämään suomalaisen maku- ja mielenmaiseman välimerellisiin meininkeihin, joihin olen tykästynyt (kuten timjamiin, jota on vähän joka paikassa).
Ajatus oli moussakassa. Että jos tekisi siitä hirvestä tomaattikastikkeen ja haaparouskuista, joita myydään suolattuina lähes joka marketissa, päällimmäisen kastikkeen. Siis, syntyisikö siitä makuyhdistelmä jossa kaksi sinivalkoista lippua (Suomi ja Kreikka) löisivät sovun kättä?
Tällainen ruoanlaitto on aina matkantekoa ja pitkää kaanonia, jos se tehdään perinpohjaisesti, joten anteeksi jo etukäteen.
Tein ensin sienimuhennoksen, koska sienisoosin maut syvenevät ja paranevat mikäli sen annetaan seistä ennen tarjoilua ja lämmitetään sitten. Tämä kannattaa uskoa.
Muhennoksen teko alkaa sillä, että suolasienistä liotetaan liika suola pois. Mitä enemmän ja mitä lämpimämpää vettä, sen nopeammin homma käy. Kylmällä vedellä menee pari kolme tuntia aikaa ja yksi tai kaksi vedenvaihtoa, mutta kun muistaa maistaa sieniä, suolaisuuden saa sillä tavoin säädettyä nappiin.
Otat paksun palan ja jos sen suola on siinä ja siinä, niin ohuemmat alkavat olla jo melko vähäsuolaisia ja kun pilkot ja sekoitat sienet, tulos on ruotsalaisittain ”lagom” eli just niin kuin pitää.
Raastoin porkkanaa hienoksi ja palsternakkaa karkeaksi, silppusin salottisipuleita pieniksi ja murskasin ja silppusin veitsellä myös valkosipulinkynnen tai kaksi. Kuka niitä laskee, syöjien mukaan mennään.
Otin esiin myös ison purtilon timjamia ja mustapippuria sekä ihan varoiksi juoksevan hunajankin.
Sekä tietysti suolatonta voita, smetanaa ja kuohukermaa.
***
Sitten käristin kasarissa sipulit ja timjamia (paljon) voissa ja kun näistä lähtevä tuoksu alkoi olla melkoisen tuhti ja hieno, lisäsin sienisilpun. Suolasienet kun on ryöpätty eli esikeitetty, niin ne ovat kypsiä. Pyörittelin, lisäsin jonkin ajan kuluttua smetanaa purkillisen ja kun se ei nesteeksi riittänyt, kevensin muhjua lisäämällä siihen kuohukermaa.
Lisäsin raasteet tuomaan myös väriä (porkkana) ja etenkin makeahkoa aromikkuutta. Keittelin nämä kypsäksi kannen alla (10 minuuttia, korkeintaan vartti) ja samalla käsittelin tuoretomaattikastikkeen ainekset.
Lisäsin pippuria sienimuhennokseen lopuksi, mutta suolan suhteen pidin varani. Ihan pienen tilkkasen laitoin juoksevaa hunajaa vielä. Sulan kanssa kannattaa olla varuillaan: myöhemmin lisättävä juustoraaste tuo sitä mukanaan.
Kaadoin kastikkeen pyrex-kulhoon jäähtymään. Sitä kannattaa muuten sekoitella välillä, että jäähtyy tarpeeksi: mukaan lisätään vielä kananmunaa.
Eteenpäin!
Oli aika tehdä se tomaattikastike. Oli terttutomaattia ja luumukirsikkatomaatteja pilkottuina; sipulia, valkosipulia ja chiliä myös paistovalmiina.
Paistoin ensin öljyssä sipulit ja chilin yhdistävän aromin eli timjamin kanssa, lisäsin sitten tomaatit ja puristin joukkoon vähän limettiä, että nesteet irtoavat nopeammin ja saadaan kiva pieni makuvivahde siitäkin. Sitten maustoin tavanomaista hieman varovaisemmin kastiketta, pidin kuitenkin mielessä suolan ja sokerin suhteen (ks. tomaattisoosista kirjoitettu blogi.)
En unohtanut kuitenkaan pullamausteita, oreganoakin voi keittämisen loppupuolella lisäillä, miksei basilikaakin.
Tässäkin tarvitaan kannellinen kasari, mutta huushollia kohti yksikin riittää, jos sen tuossa välissä pesaisee. Pitää hauduttaa kastiketta tarpeeksi pitkään, että se tekeytyy. Mielellään puoli tuntia. Sen aikana voi paistaa sen hirvenlihan valmiiksi (mausta suolalla ja pippurilla), kuoria ja siivuttaa jauhoista perunaa ja kuoria munakoiso (tarvittaessa vaikka kaksi) ja siivuttaa se, pitkittäin tietenkin. Ja itkettää suolalla, jos ei usko että manööveri on tarpeeton.
Kuoria munakoisoa? Jo vain. Nahkea kuori on nätti mutta täysin tarpeeton ja vain tiellä tällaisessa ruoassa. Suosittelen Fiskarsin pyöriväteräistä kuorimaveistä: helppokäyttöinen kuin mikä kun sen tajuaa, ja todella nopea värkki käyttää näissä hommissa.
Ei voimaa, vaan tasainen liike!
***
Hirvenlihan ja tomaattikastikkeen voi yhdistää myös hyvissä ajoin, ehtiipähän kastike maustua. Lopuksi sitä maistellaan ja tehdään tarvittavat säädöt.
Nyt meillä on miltei valmista.
Lopuksi sekoitetaan sienimuhennokseen kananmuna tai kaksi, kastikkeen määrästä riippuen sekä reilusti mietoa juustoraastetta (mozzarella on hyvä).
On aika koota paistos.
Lopussa seisoo kiitos
Vuokia saa olla useampikin, mutta kuvassa on yksi:
Pohjalle jauhoista perunaa, joka imee myös ylimääräistä kosteutta itseensä.
Sitten kerros hirveä tomaattikastikkeessa.
Sitten kerros munakoisoa.
Sitten kerros juureksilla ja juustoraasteella täydennettyä metsäsienimuhennosta.
Sitten paistetaan 180 asteessa noin 45–60 minuuttia uunin tehosta riippuen ja sitten syödään.
Jos maut tukevat toisiaan, niin nappiin meni!
Edullisista viineistä portugalilaiset sopivat hyvin (kuten Setencostas), jos haluaa satsata, kannattaa ehkä pysähtyä Italia-hyllyllä kohtaan Toscana (vaikka Villa Antinori) tai ottaa joku kiva espanjalainen, kuten La Gran Reserva.
Hirvenlihakastiketta jää helposti yli, mutta se on pelkästään myönteinen ongelma. Itse täyttelin isoja Tuffoli-putkimakaroneja kastikkeella ja tein nopean suppilovahvero-mustatorvisienikastikkeen täydentäväksi elementiksi ja peitin sen juustoraasteella.
Nopean kastikkeen teko on helppoa: hiero huhmareella hyvä erä suppilovahveroita ja pieni erä torvisieniä timjamin kera, liota kermassa tunti ja keitä nopeasti kypsäksi. Mausta suolalla ja pippurilla.
Kun makaroneja on esikeitetty 5 minuuttia (noin puolet tarvittavasta ajasta), paistos valmistuu uunissa (200 astetta) noin vartissa ja on oikein hyvää.
Lopuksi: Jätä liha pois, jos et sitä halua ja laita porkkanaa, palsternakkaa ja varsiselleriä tilalle. Toimii. Kananmunan korvaajiin en ota kantaa ja vielä vähemmän juuston. En ole kokeillut, mutta vegaanisivustoilta voi etsiä apua (sitä on tarjolla).
Tämän jälkeen tarvitsen salaattia. Adventtiaika kun on jo unohtunut paastonaika.
Eli viikon päästä vähän siitä, miten salaatista saadaan huippuruokaa.
Ainakin periaatteessa.
Kommentoi Facebookissa