Kesän keveämpien herkkujen äärellä – salaatteja suveen

Tomaatit ovat nättejä ja maistuvat usein myös hyvältä.

Tomaatit ovat nättejä ja maistuvat usein myös hyvältä. (Kuva Timo Ernamo)

Tällä kerralla Kotigokki paneutuu erityisesti salaatteihin liittyviin asioihin.

RUOKA Salaatit ovat siitä mukavia, että niitä voi tehdä reissullakin, hyvin vaatimattomissa olosuhteissa, koska edes keittomahdollisuutta ei välttämättä tarvita. Salaatteja on monia sellaisia, joista ei kovin paljon kirjoiteta tai tietoa jaeta.

Salaatinpohja ja maustaminen

Salaatinpohja koostuu yleensä yhdestä tai useammasta lajista vihersalaattia ja mahdollisesti joko luonnonyrteistä (juuri nyt voikukanlehdet, ketunleivät yms.) tai kasvatetuista yrteistä, joista yleisin lienee tuore basilika. Se on sikäli hyvä ja toimiva valinta, että basilika sopii erittäin hyvin tomaattien kanssa yhteen.

Yleensä kannattaa miettiä rakennetta sekä luonnollisesti makuyhdistelmiä. Kannattaa pitää mielessä, että jotkut yrtit ovat niin voimakkaita, että aina suuhun sattuessaan ne varastavat koko show’n.

Esimerkkinä ”vaarallisesta” yrtistä olkoon maanmainio vahva minttu, jolla voi kyllä virkistää monta ruokaa, mutta useimmissa salaateissa se vain dominoi liikaa.

Uutuuksista olen ehtinyt kokeilla wasabi-rucolaa, joka on erittäin mainio, mutta vaatii kyllä kokilta jo hyvää näppituntumaa salaatintekoon. No, ei se mikään uutuus ole, mutta itse otin aika rauhallisesti sen kanssa, kunnes sitten… ja hyvää tuli.

Omat suosikkisalaattini ovat roomansalaatti, cosmopolitan, frisee ja perinteinen jääsalaatti. Kaikilla on käyttönsä vähän eri yhteyksissä, esimerkiksi cosmopolitan on erinomainen silloin, kun tarvitaan todella jämäkkää ja rapsakkaa rakennetta.

Unkarin-retkellä tuli väsättyä pikaruokaa paikallisin maustein. Pullossa kuivaa Furmintia.
Unkarin-retkellä tuli väsättyä pikaruokaa paikallisin maustein. Pullossa kuivaa Furmintia. (Kuva Timo Ernamo)

Salaattipohja kannattaa sekoittaa kulhoon ja siihen voi liittää esimerkiksi ”spagettikurkkua” eli vedellään hyvällä kuorimaveitsellä kurkusta pitkittäin ohuita siivuja salaatinlehtien jatkoksi.

Vastaavan tempun voi tehdä myös esimerkiksi kesäisille tuoreille porkkanoille.

***

Sitten se maustetaan. Nimenomaan pohja.

Voit käyttää valmiita kastikkeita ja lopettaa lukemisen tähän.

Voit sekoittaa itse kastikkeen ja katsoa siltä osin ohjeen toisaalta. No, okei:

3 rkl hyvää oliiviöljyä

1 rkl hyvää viinietikkaa

1 tl sinappia

hieman sokeria tai hunajaa

mustapippuria myllystä

Sekoitetaan ja kaadetaan kulhoon ja sekoitetaan salaatin kanssa.

***

Mutta tätä minä suosin.

Ei tehdä kastiketta, vaan maustetaan.

Käytetään niin hyvää oliiviöljyä kuin sielu sietää ja lompakko kestää. Ei laiteta kovin paljon.

Pirskotetaan hieman hyvää balsamiviinietikkaa joukkoon. Usein bianco on kesäsalaattiin parempi versio. Etikka ei ole välttämätön.

Jos tuntuu järkevältä, voi puristaa hieman vaikka limeä joukkoon.

Sormisuolan maltillisella käytöllä päästään taas astetta parempaan lopputulokseen.

Pippurin olen ruvennut jättämään väliin, mutta monet siitäkin pitävät.

Kuivattu oregano on mainio mauste ja kuuluu erityisesti kreikkalaisiin salaatteihin.

Nyt on punaviinin paikka! Paloiteltu nektariini keventää tunnelmaa.
Nyt on punaviinin paikka! Paloiteltu nektariini keventää tunnelmaa. (Kuva Timo Ernamo)

Maustettu pohja jaetaan lautasille ja niille rakennetaan annokset täytteiden kera.

Tomaatit lasken täytteisiin.

Vinkkejä täytteisiin liittyen

Kirsikkatomaatit ja muut pikkutomaatit on kohteliasta halkaista ennen salaattiin laittamista. Jos ajattelee ihmisparkaa metsästämässä haarukalla sitä kovakuorista palleroa lautaselta, niin ymmärtää, mitä tarkoitan.

Eivät ne isotkaan tomaatit kokonaisina salaattiin tule.

***

Feta ja halloumi liotetaan aina runsaassa vedessä ennen käyttöä. Näin saadaan silmäpusseja aiheuttava suolamäärä pois ja maku paranee. Juustoja voi liottaa annospaloina noin tunnin ajan. Käytä huoneenlämpöistä vettä. Halloumi kuivataan ja laitetaan öljytilkan kera kylmälle paistinpannulle ja sitten pistetään tuli alle. Kun juusto lopulta saa väriä, palat käännetään ja ruskistetaan toiselta puolelta. Tavoitteena on nätti ja rapea kuori ja pehmeä sisus.

***

Avokado halkaistaan pitkittäin ja kivi nyppäistään veitsenkärjellä pois. Sitten koverretaan puolikkaat lusikalla (jälkiruokalusikka on mainio) irti kuoresta, leikataan poikittain siivuiksi, mutta pidetään muoto (ks. kuva). Päälle voi puristaa hieman limeä, mutta sormisuolaa se suorastaan vaatii. Maku tulee esiin. Perussuolalla vihanneksen pilaa helposti.

Avokadon kypsyys on ideaalinen, kun saat sitä painettua voimaa käyttämättä mutta niin, että se ei kuitenkaan painu eli se vain joustaa. Kannattaa olla kaupassa huolellinen.

***

Kokeile paistaa lohi niin, että paistat öljy-voiseoksessa ensin nahkapuolen rapeaksi, sitten käännät sen, annat paistua jo etukäteen maustamaltasi puolelta, irrotat samalla rapeaksi paistuneen nahan ja maustat vielä kevyesti sen toisenkin puolen ja sitten paistat myös sen puolen pinnan rapeaksi. Jos lopputuloksena on nahaton, pinnalta rapea kala, joka on sisältä nipin napin kypsä ja herkullisen mehevä, voit onnitella itseäsi.

Lohen seuraksi on päätynyt myös avokadoa ja halloumia. Luksusta.
Lohen seuraksi on päätynyt myös avokadoa ja halloumia. Luksusta. (Kuva Timo Ernamo)

Menetelmää voi kokeilla myös muihin kaloihin, mutta lohi on helpoin.

Viineistä

Alko tuo kesäksi mielettömän määrän roseita. Hyvä niin. Juodaan ne pois.

Mutta nyt on saapunut portugalilainen vinho verde, joka on todella hyvä niin salaattien kanssa kuin niiden kesärannan valkolihaisten kalojen ja uusien perunoiden kanssa. Muros Antigos 2016 on tuore, raikas, tasapainoinen ja ihailtavan kepeä suuntuntumaltaan. Kuiva ja hedelmäinen. Hinta (11,90/plo) on laatuun verrattuna hieman koominen, hyvässä mielessä. Best buy, sanoisi engelsmanni. Nautitaan hyvin jäähdytettynä.

Kun salaatin päällä on lohta, voisin laittaa lasiin raikasta ja aavistuksen makeaa, mutta hapokasta, soavea eli italialaista Anselmin San Vincenzoa, josta 11,48 hinta pullolta on ihan ok.

Jos joukkoon päätyy mausteista broileria, kaadan lasiin uusiseelantilaista Silenin Pinot Gris’tä, joka on erinomaisen miellyttävä seurusteluviini ja samalla mausteisten ruokien oiva ryydike. 11,97 pullolta on melko vähän tästä herkusta.

Kreikkalaisille salaateille oiva viini on maanmainio kreetalainen Voilá Assyrtiko, jonka saatavuus on hieman rajallinen, paitsi tilaamalla. Salaatin mausteeksi oliiviöljyä, oreganoa ja sormisuolaa ja kyytipojaksi tätä mukavasti alihinnoiteltua (11,65) herkkua.

Kun nyt tuossa kuvassa salaattilautaselle on eksynyt uunimakkara, niin korkataan lopuksi espanjalainen punkku näiden valkkarien jälkeen, Perelada 5 Finques Reserva, joka toki maksaa 15,98 pullolta, mutta on se aika erinomainen viini, jos isäntä intoutuu grillaamaan.

***

Niihin grillihommiin palaamme ensi viikolla, kun testissä ovat viinit sekä makkarat, ja grillimestarina häärää yksi maan parhaista eli Petteri Luoto.

Kotigokki Timo Ernamo, itse teossa.
Kotigokki Timo Ernamo, itse teossa.

Kuka on Kotigokki?

Kirjoittaja Timo Ernamo on 59-vuotias vaari, joka on työskennellyt kirjankustantamoissa miltei 30 vuotta. Se on lähes yhtä kauan kuin hän on kirjoittanut ruoasta.

Entisen aktiiviliikkujan voi nähdä metsässä sienikorin kanssa tai vesistöjen äärellä virvelin ja jopa onkivehkeiden kanssa heilumassa, niin rannalla kuin veneessäkin.

Hän on syntyperäinen raumalainen, joka lähti Helsinkiin opiskelemaan 1977 ja jäi sille tielle. Nykyisin hän on Johnny Knigan toimituspäällikkö. Kniga on WSOY:n itsenäinen kustannusyksikkö.

Kommentoi Facebookissa