ELÄINSUOJELU Ruokaa, rakkautta ja rapsutuksia ja kaikkia ylen määrin. Näin ihanasti ovat Aune Irmelin asiat tänä päivänä. Vielä vuosi sitten asiat olivat täysin toisin.
Pieni kissa oli populaation kahdestoista, kolmastoista tai jopa kuudestoista jäsen, sillä samaan aikaan pieneen syrjäseudun mökkiin syntyi pienokaisia kahteen eri pentueeseen. Uusia tulokkaita oli siis useita, kahdelle mammalle, mutta samalla isälle. Kollipojan viriiliystasosta kieli myös se, että isänsä näköisiä raitapaituleita vilisteli pitkin poikin pientä pohjalaiskylää.
Aune sai lähtöruutua ajatellen kohtalaisen huonot kortit. Toki vaatimattomassa mökkipahasessa oli lämmintä ja jopa ruokaakin, mutta muuten ympärillä oli monta vaaran paikkaa. Vähän tilaa ja paljon tassupareja aiheutti väkisinkin tilanteita, joissa pienimmät jäivät suurimpien jalkoihin.
Kerran jos toisenkin pienet sisarukset olivat altavastaajia myös ruokajonossa tai paremminkin ruokaympyrässä. Vaikka kuppi oli iso, niin sisältö hupeni hetkessä isompien suihin ja pienimpiä ajatellen kupin pohjalle jäivät usein vain rippeet. Onneksi oli sentään mamman maitobaari.
Päiväunet kaljalootassa
Mutta ei yksipuoleinen ravinto ollut pirttikissojen ainoa ongelma. Aunen kasvuympäristö oli myös meluisa ja ei siisteyskään ihan korkeimmalle tasolle yltänyt.
Kissat saivat tottua jo syntymästään lähtien siihen, että tuvan ja yhden kammarin mökissä vietetään iloista elämää. Raittiusrajoitteisuus ja sakea sätkän savu vahvistettuna epävireisellä musisoinnilla säestivät myös Aunen päivärytmiä.
Levottomuuden keskelle syntyneelle nukkumakoppana toimi pahvinen kaljalaatikko ja lelujen virkaa hoitivat sätkäpaperi sekä kossupullon korkki. Myös muut virikkeet täytyi itse keksiä.
Olosuhteiden myötävaikutuksella Aunesta varttui hyvin pelokas kissatyttö. Aina piti varoa jotain, joko isoja saappaita, lattialla pyöriviä ukkoja ja jopa niitä vieraita koiria, jotka silloin tällöin tassuttelivat vieraiden mukana tupaan.
Vaikka Aune sai elämälleen haasteellisen alun, niin vuoden 2020 loppusyksystä kaikki muuttui ja kerralla paremmaksi.
Näkymätön kissavauva
Seinäjoen seutuvilla asuva Satu kuuli tuttavansa kautta mökkiin syntyneistä kissapienokaisista ja olosuhteista, jotka saivat tunnetun kissatädin tekemään nopean päätöksen.
– Olen aina rakastanut kissoja, joten päätös Aunen adoptoinnista syntyi samantien. Olin vuotta aikaisemmin menettänyt karvaisen perheenjäsenen, kissaneidin, jonka kanssa ehdin elää samaa taloutta yli 15 vuoden ajan. Tiesin mihin olin ryhtymässä, sillä myös aikaisemmilla karvakavereillani oli samantyyppiset lähtökohdat. Yhden pelastin metsästä ja toisen vasaran alta, joten halusin tarjota myös Aunelle turvalliset kissanpäivät.
Satu-tätiksi itseään kutsuva nimesi uuden ystävänsä Aune Irmeliksi. Uusi ja rakastettu perheenjäsen sai mitä parhaimman vastaanoton. Olohuoneessa odotti iso lahjavuori sekä kaikki muutkin tykötarpeet, hienoa ja pehmoista petiä myöten. Oli myös raapimapuuta, nallea, palloa, kirjava hiiriarmeija sekä monenmoista ruokapussukkaa ja herkkupompulaa.
Aunea varten oli hankittu kaikki mahdollinen, sillä Satu halusi luoda pikkukissan elämästä turvallisen ja mutkattoman. Levottomuuden ympärillä kasvaneelle kissavauvalle yhtäkkinen hiljaisuus sekä rakkauden tulva oli kuitenkin niin outoa, että ensimmäiset kolme viikkoa Aune ihmetteli uutta elämäänsä ammeen alta.
— Siellä se poloinen vietti päivät. Yöllä kävi syömässä ja laatikollaan, mutta päiväsaikaan tytöstä ei näkynyt vilaustakaan. Jopa rapinapallot pysyivät paikallaan. Pikkuhiljaa, siis todella pieni tassuaskel kerrallaan, aika ammeen alla lyheni ja tytöstä alkoi näkyä vilahduksia myös päiväsaikaan. Pallotkin alkoivat pyöriä ja eräänä alkutalven iltana havahduin siihen, kun sohvan reunalla näkyy kaksi pyöreää kissansilmää.
– Näkymätön kissavauva oli muuttunut näkyväksi ja vain muutamaa iltaa myöhemmin syliini kiepsahti äänekkäästi kehräävä Aune-neiti. Olihan se ihana tunne, suoranainen työvoitto, Satu luonnehtii kiitollisena.
Arkuudesta vain muistot
Vuotta myöhemmin Aunen arkuudesta ei ole jäljellä muuta kuin muistot. Leikit ovat ilmavia, matot rullaantuvat mukavasti ja verhoihinkin on tullut omia pieniä ilmanottoaukkojaan.
Kahden tytön taloudessa elävä Aune, joista toinen on siis Aune, arki pyörii hyvin pitkälle tämän nelijalkaisen kaunottaren ympärillä.
– Elämä on saanut aivan uutta sisältöä, kun perheeni kasvoi näin hurmaavalla seuraneidillä. Lisäksi on aivan ihanaa, kun kotona odottaa aina joku ja ei ihan kuka tahansa, vaan äärimmäisen rakastava ja rakastettava kissaneiti.
Kesällä yksivuotissynttäreitään juhlistanut Aune on ehtinyt osoittaa myös älykkyytensä monin eri tavoin. Aune on rytmittänyt esimerkiksi kissamaisen elämänsä palvelijan työvuorojen mukaan.
– Poissa ollessani nukutaan ja läsnäollessani riemuitaan. Aktiviteettejakin toki löytyy, sillä tein tytölle tuonne lasitetulle parvekkeelleni oman tähystystornilla varustetun huvimajan. Sieltä käsin neiti Taalasmaan on hyvä seurata naapureiden elämää ja laskea ohikiitävät kulkuneuvot. Erityisesti pyöräilijät.
Utelias, sosiaalinen ja täynnä suurta rakkautta. Unohtamatta myöskään koiramaisia tapoja ja poikkeuksellista kiinnostusta babypinaattiin. Sellainen on Pohjanmaan ihana Aune Irmeli.
Lue myös: Löytökissan pentuna syntyneen Onnin elämä on nyt onnellista – ”Meillä on aivan erityinen side”
Kommentoi Facebookissa