KONSULINKYYTI ”Kukaan ei tietenkään halua joutua ulkomailla ikävyyksiin − ei vankilaan eikä ainakaan kuolla. Harva myöskään mielellään sairastuu, tulee ryöstetyksi tai pahoinpidellyksi. Joskus näin kuitenkin tapahtuu.”
Näin aloittaa ulkoministeriön tutkija Jussi Pekkarinen teoksensa Reppanoita, rikollisia ja ruumiita (Edita 2019). Kirja kertoo ulkoministeriön konsulipalvelujen historiasta vuosilta 1982–2000.
Konsulipalvelut tuovat tavallisen kansalaisen mieleen niin sanotun konsulinkyydin, jonka turvin uskotaan ongelmiin joutuneen rahattoman matkalaisen pääsevän Suomeen valtion kustannuksella. Pekkarinen julkaisikin kymmenen vuotta sitten teoksen Konsulinkyydillä kotiin, jossa käsiteltiin tätä toimintaa vuosina 1918−1981.
Pyyteetön konsulinkyyti on kuitenkin itse asiassa vain legenda. Edustusto voi muun muassa kirjoittaa uuden passin kotimatkaa varten, olla yhteydessä omaisiin tai tuttaviin kotimatkaa varten tarkoitettujen varojen lähettämiseksi tai olla yhteydessä pidätettyyn tai vangittuun ja välittää häntä koskevia tietoja omaisille.
Sen sijaan edustusto ei voi maksaa hotelli- tai sairaalalaskuja valtion varoista, tai maksaa kotimatkaa ilman asianmukaista, ministeriölle Suomessa tehtävää talletusta tai henkilön takaisinmaksusitoumusta, saati saada pidätettyä tai vangittua vapaaksi tai vaikuttaa oikeudenkäynnin kulkuun.
Perinteisiä konsulitehtäviä ovat avustus-, sairaus- ja kuolemantapaukset. Pekkarisen kirjassaan käsittelemään kahteenkymmeneen vuoteen mahtuu niin tarinoita laitapuolen kulkijoista maailman eri kolkissa, surullisia sairaustapauksia kuin myös hauskoja sattumuksia.
Partisaaniretki itärajan taakse?
Joskus avun saaminen kestää, mutta lopulta kaikki onnistuu. Kesäkuussa 1982 Veijo K kirjoitti tasavallan presidentti Mauno Koivistolle olevansa talvisodan veteraani, sekä 80–100 prosentin sotainvalidi. Mies oli kotoisin Karjalankannakselta, ja koti-ikävä luovutetulle alueelle jääneeseen synnynseutuun oli suuri.
”Kysynkin nyt Teiltä herra tasavaltamme kunnioitettu Presidenttimme, että onko ehkä mitään mahdollisuutta – kun näin kerran ystäviä ollaan tuon suuren itäisen naapurin kanssa – saada virallista lupaa siellä entisessä Kanneljärven kirkonkylässä omalla 1981 vuosimallisella Volvo-pikkuautolla käydä? Se nimittäin kuuluu heillä kiellettyyn alueeseen.”
Matkaseurueeseeni tulisi kuulumaan joku Veijon viidestä lapsesta. Sissihenkeä ja sisua sotaveteraanissa vielä oli.
”Onko mitään muuta mahdollisuutta sinne pääsyyn kuin partisaaniretki?”
Pyörät kuitenkin pyörivät, ja reilun vuoden kuluttua elokuussa 1983 Moskovan-suurlähetystö ilmoitti, että ”Veijo K:lle myönnetty lupa vierailla kotiseudullaan 26.−28.8.1983 viikonlopun aikana siten, että hän varaa turistimatkan joko Viipuriin tai Leningradiin ja sieltä Intouristin auton edelleen”. Veijolla oli oikeus yhden päivän aikana tutustua kotiseutuunsa ja lupa koski myös hänen poikiaan.
Huijari vei henkilöllisyyden
Huijaritkin ovat pyrkineet käyttämään hyväkseen Suomen kansalaisuuttaan ja konsulinpalveluja. Ville K saapui Haagin-suurlähetystöön joulukuussa 1984. Hänet oli ryöstetty Amsterdamissa, rahojen lisäksi myös Villen passi ja junalippu oli viety, mutta hän oli saanut jo Amsterdamin-konsulaatista matkarahat Haagiin. Nyt Ville tarvitsi uuden passin ja rahaa junalippua ja ruokaa varten, nuori mies kertoi asuvansa Kööpenhaminassa ja välinsä omaisten kanssa olevan huonohkot.
Ministeriö myöntyi, Ville sai matkarahat takaisinmaksusitoumuksella ja edustusto kirjoitti hänelle väliaikaisen passin. Kun maksua UM:n tilille ei kuulunut, ministeriö antoi Kööpenhaminan-suurlähetystölle tehtäväksi selvittää Villen olinpaikan. Ville ei ollut koskaan ollutkaan kirjoilla Tanskassa, vaan löytyi lopulta Suomesta, Orimattilasta, missä oli syntynytkin vuonna 1960.
Oikea Ville ei tosin ollut allekirjoittanut takaisinmaksusitoumusta Haagissa, mutta tunsi toki reissussa olleen luokkatoverinsa, joka oli käyttänyt hänen henkilöllisyyttään. Ulkoministeriöstä soitettiin Aki Y:n äidille, joka ei ollut yllättynyt poikansa tempusta.
”Yrittänyt kotona jopa murhapolttoa rahaa saadaksensa, rahanpyyntötyylinsä muuten aina vaativa ja vanhempansa eivät ole koskaan uskaltaneet kieltäytyä. Asustellut pääasiassa Köpiksessä ja osittain Tukholmassa. Hänelle lienee maksettu sosiaaliapua molemmissa paikoissa. Palannut aina myös Amsterdamiin, äiti epäilee, että huumeiden takia.”
Aki löytyi lopulta ja Orimattilan kihlakunnanoikeus tuomitsi hänet neljäksi kuukaudeksi ehdolliseen vankeuteen viranomaisen erehdyttämisestä ja asiakirjan väärentämisestä
Humalaisista huumeidenkäyttäjiin
Humalaisten toikkaroinneista Pekkarisen kirjassa on lukuisia esimerkkejä, niistä yleensä selvitään pienellä häpeällä ja rahanmenetyksellä. Mutta myös huumeet ovat muodostuneet ongelmaksi, ja yleensä tapaukset ovat olleet vakavampia.
Hollannissa Haagin Westeinde Ziekenhuis -sairaala ilmoitti Suomen-edustustolle elokuussa 1987, että sairaalaan oli tuotu kaksi Suomen kansalaista, jotka olivat yrittäneet itsemurhaa ottamalla yliannostuksen heroiinia.
”Suurlähetystön edustajan mennessä tapaamaan potilaita kello 09.30, ilmeni että molemmat sairastavat aidsia. Kumpikin oli huonokuntoinen.”
Varpu K oli 20-vuotias, Tea L vuoden vanhempi. Tytöillä oli passit ja interrailkortit, mutta ei yhtään rahaa. Matkavakuutuksia ei ollut. Kummallakaan ei ollut sukulaisia tai ystäviä, jotka suostuisivat tallettamaan paluulentolippuihin ja sairaalalaskuihin. Edustusto pyysi ministeriöltä oikeutusta kotiuttaa tytöt takaisinmaksusitoumuksella. Vähän myöhemmin sillä oli lisätietoja.
”Koska kyseessä aids-itsemurhakandidaatit, Finnairin pääkonttori edellyttää saattajan mukanaoloa.”
Suurlähetystön toimistosihteeri suostui lähtemään saattajaksi. Ulkoministeriö oikeutti kotiutuksen ja saattajan lentoliput, mutta korosti, että sairaalakuluista tytöt vastasivat itse.
Rakkautta ja raipparangaistuksia
Mutkia maailmalla ovat aiheuttaneet myös rakkaussuhteet, joissa eri maiden lainsäädännöt ovat tulleet joskus yllätyksenä suomalaisille. Opiskelija Jukka H pidätettiin Soulissa Etelä-Koreassa helmikuussa 1998.
”Häntä syytetään aviorikoksesta, joka Korean tasavallassa käsitellään rikosoikeudellisena asiana. Jukka H yllätettiin yhdessä naimisissa olevan korealaisen tyttöystävänsä kanssa tämän veljen asunnosta 19.2. yöllä, jonka jälkeen heidät välittömästi tuotiin Souliin poliisilaitokselle.”
Maksimirangaistus oli noin vuosi, mutta lieventävänä asianhaarana Jukka ei ollut tiennyt syyllistyneensä rikokseen. Suurlähetystö otti yhteyttä Etelä-Korean ulkoministeriöön.
”Esitimme huolestumisemme tapauksen vuoksi ja – – totesimme, ettei Jukka H tiennyt suhteen naimisissa olevaan naiseen olevan rikos. Korostimme hänen olevan hyvämaineinen ja nuhteeton opiskelija Suomesta ja totesimme tapauksen pikaisen selvittämisen olevan jokaisen osapuolen etu.”
Jukka vapautettiin takuita vastaan odottamaan oikeudenkäyntiä, mutta hänen passinsa jäi viranomaisille vakuudeksi siitä, ettei hän poistuisi maasta. Maaliskuussa syyttäjä ilmoitti, että syytteet Jukkaa vastaan oli kumottu. Opiskelija sai passinsa takaisin ja lensi koti-Suomeen.
Vuonna 1995 Saudi-Arabiassa suomalainen sairaanhoitaja oli vangittu supermarketin parkkipaikalla samassa sairaalassa työskennelleen egyptiläisen muslimilääkärin autosta. Lääkäri ei ollut ”hänen aviomiehensä tai riittävän läheinen sukulainen”.
Kaksikko oli tullut yhdessä ostoksille, koska nainen ei toisaalta saanut ajaa autoa tai liikkua yksin. Nainen oli pidätetty ja määrätty myöhemmin kotiarestiin. Sitten hänet oli kutsuttu kotoaan poliisiasemalle, ruoskittu ja passitettu välittömästi Suomeen.
Tapaus nousi etusivuille ja sitä riepoteltiin julkisuudessa pitkään. Silloiselta ulkoministeri Tarja Haloselta tivattiin toimenpiteitä. Halonen totesi vain, ettei Suomi hyväksynyt raipparangaistusta. Myöhemmin Suomen suurlähettilään korviin kantautui ällistyttävä tieto, jota hänen oli vaikea uskoa.
”Sama suomalainen sairaanhoitaja, joka kolme vuotta sitten Riadissa sai kohutun raipparangaistuksen, pyrkii uudestaan tänne töihin.”
- Artikkelin tapaukset referoitu Jussi Pekkarisen teoksesta Reppanoita, rikollisia ja ruumiita. UM:n konsulipalvelujen historia 1982–2000. (Edita 2019)
Kommentoi Facebookissa