KIUSAAMINEN Kansallinen koulutuksen arviointikeskus Karvi on toteuttanut arvioinnin kiusaamisen vastaisista menetelmistä perusopetuksessa. Arvioinnin kohteena oli seitsemän menetelmää: kokonaisvaltainen kiusaamisen vastainen toimenpideohjelma, oppilaiden osallisuutta ja aktiivista toimijuutta korostavia ennaltaehkäiseviä menetelmiä, kiusaamistilanteiden selvittelyyn liittyviä menetelmiä sekä pitkittyneiden kiusaamistilanteiden ratkaisuun keskittyvä menetelmä.
Koulujen henkilöstö sekä oppilaat ja huoltajat olivat pääsääntöisesti tyytyväisiä koulujen tekemään kiusaamisen vastaiseen työhön. Monet koulut käyttävät kiusaamisen vastaisessa työssään useampia menetelmiä ja toimintatapoja. Menetelmien juurtumista kouluun edesauttoivat sitoutunut henkilöstö, johdon tuki sekä menetelmän sitominen osaksi koulun muuta toimintaa ja hyvinvointityötä.
– Valitettavan monessa koulussa menetelmän käyttö oli jäänyt vain muutaman vastuuhenkilön varaan, kertoo arviointiasiantuntija Niina Rumpu.
Lisäksi kiusaamisen vastainen työ tarvitsee johdon tukea sekä riittävästi aikaa ja mahdollisuuksia toiminnan jatkuvaan toteutukseen. Menetelmien käytettävyyttä kouluissa lisäävät selkeät ohjeet sekä helppokäyttöiset materiaalit. Kiusaamisen vastainen työ vaatii kouluilta kuitenkin jatkuvaa tilanteiden seuraamista, toiminnan arvioimista sekä kehittämistä. Koulujen tekemä seurantatyö on tärkeää myös menetelmien kehittämiseksi.
Erityistä huomiota tulee kiinnittää siihen, että myös hienovaraiseen, epäsuoraan kiusaamiseen puututaan johdonmukaisesti. Käyttämästään menetelmästä riippumatta koulut nostivat oppilaiden välisen kiusaamisen ohella suurimmiksi huolenaiheiksi oppilaiden välisen nettikiusaamisen, oppilaiden yksinäisyyden sekä oppilaiden poissaolot.
– Kiusatuksi tuleminen voi tuntua lapsesta tai nuoresta häpeälliseltä, sillä etenkin yläkouluikäiselle nuorelle kaveriporukassa pärjääminen on tärkeää. Epäsuorasta kiusaamisesta kertominen on myös usein nuorelle haastavaa: miten ottaa asia puheeksi, jos kyse ei ole niinkään yksittäisistä, kuvailtavissa olevista teoista, vaan epämääräisestä ja ikävästä tunteesta, että tulee torjutuksi vertaistensa joukossa? kuvaa arviointiasiantuntija Eeva-Liisa Markkanen.
Oppilailta kerätty aineisto osoitti, että erityisen tärkeä on vahvistaa oppilaiden luottamusta siihen, että koulun aikuisilla on halua ja keinoja puuttua kiusaamiseen. Osa oppilaista koki, että aikuiset eivät lähde riittävän aktiivisesti selvittämään kiusaamistilanteita.
Karvin kyselyyn vastanneista kiusaamista kokeneista oppilaista 29 prosenttia ei ollut kertonut koulussa aikuiselle tapahtuneesta. Yleisimmäksi syyksi kertomatta jättämiseen mainittiin se, ettei kertomisella uskottu olevan vaikutusta. Erityisen vaikeaksi oppilaat kokevat netissä tapahtuvasta kiusaamisesta kertomisen.
Noin kolmannes Karvin toteuttamaan kyselyyn vastanneista huoltajista ei kokenut saaneensa tietoa siitä, miten oman lapsen koulussa kiusaamista ehkäistään, miten siihen puututaan tai miten tapaukset selvitetään. Vielä harvempi koki saaneensa tietoa siitä, miten koulussa käytössä olevaa kiusaamisen vastaista menetelmää toteutetaan.
Koulujen kiusaamisen vastaisen työn toimivuuden kannalta on kiinnitettävä huomiota siihen, että niin oppilaille kuin huoltajillekin viestitään selkeästi siitä, että kouluilla on halua ja keinoja puuttua tilanteeseen. Koronatilanne on omalta osaltaan vaikuttanut koulujen yhteisöllisyyttä edistävään työhön, koska yhteisiä tilaisuuksia ja tapahtumia ei ole korona-aikana voitu järjestää.
Kommentoi Facebookissa