KIRJAT Volter Kilpi Kustavissa -kirjallisuusviikolla oli tänä vuonna teemana Pitäjän pienempiä, jonka viikon taiteellinen johtaja Juha Hurme oli valinnut Kilven Saaristolaissarjan toisen osan mukaan. Teemaa käsiteltiin myös monissa keskusteluissa, joista yhdessä mielenkiintoisimmista Suomen tietokirjailijat ry:n toiminnanjohtaja Jukka-Pekka Pietiäinen haastatteli professori Heikki Hiilamoa.
Hiilamo on erikoistunut köyhyys- ja eriarvoisuustutkimukseen ja toimii nykyisin Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan professorina ja hoitaa lisäksi professuuria VID Specialized Universityssä Oslossa. Hiilamo on myös usein kuultu asiantuntija muun muassa sote-uudistuksessa.
– Alunperin toimin journalistina, sitten tutkivana journalistina ja nyt tutkijana, kertasi Heikki Hiilamo omaa ammatillista polkuaan.
Ensimmäisenä tärkeänä kirjana köyhyydestä Hiilamo nosti esiin Mathias Rosenlundin pienen kirjan Vaskivuorentie 20, jota hän pitää parhaimpana lukemanaan nykyajan köyhyyden kuvauksena. Ainakin kaikkien syrjäytyneiden kanssa työskentelevien tulisi se hänestä ehdottomasti lukea.
Kirjassa tulee esille myös mitä tarkoittaa niin kutsuttu byrokratialoukku, joka on omiaan lannistamaan yhteiskunnan tuen varassa elävän ihmisen siirtymista tilapäiseen ansiotyöhön.
– Rosenlund kuvaa parhaimmin suhteellista köyhyyttä, miltä köyhyys todella tuntuu. Miltä tuntuu, kun ei pysty osallistumaan yhteiskunnassa, Hiilamo tähdensi.
Kari Latvuksen, Sakari Häkkisen ja Hanne von Weissenbergin Köyhien Raamattu -teosta Hiilamo pitää tärkeänä, koska se selkeästi kertoo miksi kristinuskossa köyhien auttaminen on keskeistä. Kirja myös selventää miksi kristinuskon leviämisen kannalta huolenpidon ajatus on siihen sisäänrakennettu alusta pitäen.
Havainnollisena ja helppolukuisena Hiilamo pitää myös yhdysvaltalaisen toimittajan Barbara Ehrenreichin Nälkäpalkalla-kirjaa, jossa kirjailija testaa omakohtaisesti miltä tuntuu työskennellä minimipalkalla Amerikassa. Kuvatuksi tulee suhteellinen köyhyys Amerikassa, jossa useampikaan pienipalkkainen työ ei välttämättä takaa riittävää tuloa edes asunnon vuokraan. Ehrenreich myös tekee selkoa mistä amerikkaisen keskiluokan ahdingossa on kysymys.
Juho Saaren kirja Huono-osaiset on Hiilamon mielestä syrjäytymisestä kerätyn tiedon kokoomateos ja Juho Saarta hän katsoo voitavan hyvällä syyllä pitää suomalaisen sosiologian uutena Pekka Kuusena, ja jolta on myös tulevaisuudessa odotettavissa merkittäviä teoksia.
Olli Tammilehdon kirjan Yhden taalan kysymys – globalisaatio ja köyhyyskiista Hiilamo mainitsi merkittävänä puheenvuorona siitä mitä globalisaatiossa tapahtuu yhteisille resursseillemme, olivat ne sitten vettä tai geenejä. Tammilehtoa itseään hän piti merkittävänä ja vähän aliarvostettuna tutkijana.
(Schildts & Söderströms)
Osa valituista kirjoista painottuikin enemmän tutkimukseen kuten Richard Wilkinsonin ja Kate Pickettin kirja Tasa-arvosta ja hyvinvoinnista, jossa kaksi brittiläistä sosiologia tutkii miten tuloerot vaikuttavat yhteiskunnassa. Hiilamo kutsui tutkijoita sosiologian epidemiologeiksi, jotka päätyvät pitämään pieniä tuloeroja yhteiskunnan kokonaisedun mukaisina. Teos on aiheuttanut runsaasti myös vastakritiikkiä ja se onkin toiminut tärkeänä keskustelun herättäjänä.
Myös Anthony B. Atkinsonin Inequality: What can be done? käsittelee tuloeroja ja pitää niitä vahingollisena jopa talouskasvulle. Kirja esittää lisäksi konkreettisia suosituksia, miten yhteiskunta voi toimia sekä oikeudenmukaisemmin että myös tehokkaammin. Hiilamon mielestä on surullista, että somekeskustelut ovat usein niin luokattomia, että asiallinen keskustelu on mahdotonta. Siksi vapaat tilat ja tilaisuudet, joissa keskustelua esimerkiksi eriarvoisuuden poistamiseksi voidaan käydä vapaasti, ovat entistä tärkeämpiä.
Globaalisti ja tutkimuksiin perustuen asioita käsittelee myös Daron Acemoğlu ja James A. Robinsonin teos Miksi maat kaatuvat; vallan, vaurauden ja varattomuuden synty, joka selittää maailmantalouden kehitystä.
MIT:ssä muiden muassa suomalaisen nobelistin Bengt Holmströmin kollegana työskentelevälle taloustieteen professori Acemoğlulle on itselleenkin usein povattu Nobelin palkintoa. Miksi maat kaatuvat -teoksessaan Acemoğlu ja Harvardin yliopistossa työskentelevä hallintotieteen professori James A. Robinson osoittavat monin historiasta otetuin esimerkein, että ihmisen itsensä rakentamat poliittiset ja taloudelliset instituutiot ovat taloudellisen menestyksen tai menestymättömyyden perusta.
Omista kirjoistaan Heikki Hiilamo halusi mainita sekä Elina Juntusen ja Henrietta Grönlundin kanssa yhdessä kirjoittamansa Viimeisellä luukulla -kirjan että Uusi hyvinvointivaltio -teoksen.
Viimeisellä luukulla on Kirkkohallituksen tilaama selvitys diakoniatyön roolista julkisen sosiaalityön rinnalla. Tutkimus kertoo, miltä julkisen sosiaaliturvan aukot näyttävät diakonian näkökulmasta ja mitä pitäisi tehdä, jotta köyhilläkin olisi mahdollisuus ihmisarvoiseen elämään.
Uusi hyvinvointivaltio -kirjaansa esitellessään Heikki Hiilamo kertoi saamastaan palautteesta parhaana tapahtuman, jossa hänen oma poikansa oli kysynyt jotain asiaa ja isä oli tokaissut 18-vuotiaalle pojalleen, että lukisi hänen kirjansa Uusi hyvinvointivaltio, jossa hän oli esitettyihin kysymyksiin jo vastannut.
– Ja poika todella luki kirjan, huomautti Hiilamo hymyillen.
Hiilamolle hyvinvointivaltion tärkein tehtävä on luoda ympäristö, missä köyhilläkin ihmisillä on omilla toimillaan mahdollisuus parantaa olojaan ja toisaalta kehittää mekanismeja, joilla hoitaa ne ihmiset, jotka ovat tippuneet kelkasta.
Kommentoi Facebookissa