TAIDENÄYTTELY Taiteilijakoti Erkkolassa Tuusulassa on avautunut Ilma luppa -näyttely, joka alaotsikkonsa mukaisesti esittelee Heli Laaksosen maalauksia margariinirasiaan, puulle ja muulle.
Aivan ensi kertaa ei kirjailija ja runoilija Laaksonen kuvataiteilijana yleisölle esiinny, sillä Erkkolaan Heli Laaksonen löydettiin Harjavallan Emil Cedercreutzin museosta, jossa esikoisnäyttely oli ripustettuna syksyllä 2017. Sanamaijan kirjojen lukijat ovat myös jo saaneet tutustua Helin eläviin piirroksiin ja kuvituksiin esimerkiksi Lähtisiks föli? ja Sylvia, Tuija ja laulava patja -kirjoissa.
Monitaituruus tuo omat ongelmansa ja kuten näyttelyn nimikin vihjaa, taiteilija pohtii monialaisuutensa hyväksyttävyyttä.
– Olen ain maalamist rakastanu, mut nyy ko tuan töitäni ihmiste ilmoil, mun miäle hiipi epäilys. Onk mul runoilijana lupa tähä? Saank mää pittä tairenäyttely, vaikken ol koulujaka sihen käyny? Astunk mää jonkun toisen tontil ilma luppa? Semmosen päätelmän mää tein, et ei semmost luppa voi mul kukka antta eikä sitä evätä – mää olen tääl maalausteni kans Erkon viaraana iha omal luval.
Katsojaa ja lukijaa tämä pohdinta ei haittaa, päinvastoin; Erkkolassa esillä olevat työt täydentävät Heli Laaksosen lounaismurteella ilmaistua omaperäistä tapaa hahmottaa ympäröivää maailmaa.
Runoilijan kieli on läsnä kuvissakin, selvimmin tämän voi nähdä teosten nimissä kuten ”Lyhyt mutta lysti niin kuin sian vuosi”, ”Mailman suurin silli”, ”Saak tulla vaik ei kutsuttu?” Näyttelyn maalaukset ja installaatiot ovat kuin hersyviä kuvarunoja, jotka pyrkivät herättelemään paitsi katsojan huumorintajua myös oivalluskykyä.
Parhaiten katsoja yllätetään pohtimaan uutismaalauksilla, joita Heli Laaksonen kertoo tekevänsä mielellään, koska seuraa kiinnostuneena uutisia ja ”olen niist miält, vaik en Twitteris kuuluttele”. Yksi ajankohtaismaalauksista on näyttelyn tunnuskuva ”Venäjä himoittee Ukrainaa”. Heli Laaksonen avaa maalauksen kahden ilmeikkään kontion tarinaa:
– Toisen karhun ilmeest näke epäilyst: onk tämä nyy iha viisast… Luulen, et sil taval naapurmaassaki on tilanne: Venäjän ulkopolitiikan takan ei ol yksmiälisest koko kansa.
Siinä missä Helin runoissa luonto on ihmisen luomassa kulttuurimaisemassa hyvin läsnä, niin samoin on näyttelyn töissä. Jopa niin, että osa teoksista on rakennettu esimerkiksi vanhoille lankunpaloille ja, jos ihminen valtaakin kulttuurillaan jatkuvasti tilaa luonnolta, myös luonto osaa sovittaa itseään ihmisen luomaan maisemaan.
Laatikkoistallaatioissa yhdistyvät maalaukset ja ready made -esineet humoristisesti ja luontoa esilletuoden, kuin pyrkien muistuttamaan, että luontoa suojelemalla ihminen varmistaa oman elämänsä laadun ja arvokkuuden.
Helin maailmassa ihmisten arkiaskareissakin näkyy parhaimmillaan luontoa, sihvelit täyttyvät maisemasta rikkaruohoineen ja runoineen, einesrasiat sienimaalauksista. Tällä kertaa sienillä karakterisoidaan tunnettuja suomalaisia naisia, Kirsi Kunnas on mustesieni, Meeri Koutaniemi kärpässieni – ihan pelkästään värin vuoksi, haluaa Heli huomauttaa – ja Lola Odusoga herkkutatti.
– Ne o maalattu jokseenki huvikses ja hulluureks, kuittaa taiteilija, ja yllyttää katselijaa leikkiin mukaan miettimään kuka olisi kukin sienimaailmassa. Noh, omasta puolestani sanoisin, että lampaankääpä on ilmiselvästi Harry Harkimo!
Ei runoilija Heli Laaksonen sanataidetta silti ole suinkaan unohtamassa, vielä tänä vuonna häneltä ilmestyy pitkästä aikaa aikuisille suunnattu runokirja.
Erkkolan taiteilijakodissa Heli esittelee näyttelyään koko tämän viikon ja luvassa on oheisohjelmaa, myös viikonloppuna.
Lue myös: Heli Laaksosen värikäs kuvataide inspiroituu luonnosta ja maalaiselämästä
Kommentoi Facebookissa