FORMULA 1 Formula ykkösten kaksinkertainen maailmanmestari Mika Häkkinen hullaannutti suomalaiset 1990-luvun lopulla voitettuaan kaksi maailmanmestaruutta. Häkkinen oli tuolloin maailman tunnetuin suomalainen.
Häkkisen tuon ajan kansainvälisestä suosiosta kertoo fakta, että taksikuski Jordaniassa ei tiennyt, missä Suomi on, mutta Mika Häkkisen taksikuski tiesi. Vastaavia kokemuksia suomalaisilla oli muun muassa Kiinasta, Nigeriasta ja Intiasta.
Suomessa Häkkinen oli supersuosittu. Vaatimattomana persoonana tunnettu Häkkinen oli edellisen suomalaisen F1-mestarin Keke Rosbergin vastakohta, eikä herättänyt kielteisiä tunteita. Hän oli niin eläkeläisten kuin lastenkin suuri sankari.
Sankaritarina oli kuitenkin vähällä jäädä toteutumatta. Kauden 1995 päätöskilpailun aika-ajoissa Australian Adelaiden katuradalla Häkkisen ohjaama McLaren ajautui rajusti seinään. Hengenlähtö oli lähellä.
Häkkinen itse on usein arvioinut Adelaiden onnettomuutta uransa käännekohdaksi, joka muutti häntä ihmisenä. Hän ymmärsi elämän rajallisuuden ja sai lisää kärsivällisyyttä.
– Jos sitä onnettomuutta ei olisi ollut, en välttämättä olisi maailmanmestari, Häkkinen sanoi muutama vuosi sitten BBC:n haastattelussa.
Häkkinen aloitti karting-harrastuksensa jo ennen kouluikää. Hänen perheensä asui Vantaan Martinlaaksossa, joka sopivasti sijaitsi Keimolan moottoriradan vieressä.
Lahjakkuus havaittiin jo aikaisessa vaiheessa ja kartingissa Häkkinen voittikin viisi Suomen mestaruutta. Tie vei ulkomaille ja huipentui ennen F1-sarjaa 1990 saavutettuun Britannian Formula 3-sarjan mestaruuteen.
Sarjaa kutsuttiin 1990 Mika-Mika-sarjaksi. Olihan Häkkisen ykköshaastaja toinen Martinlaaksosta kotoisin ollut kuljettaja Mika Salo.
Managerikseen Häkkinen oli saanut Keke Rosbergin, joka hankki hänelle paikan Formula ykkösistä 1991 Lotus-tallista. Häkkisen ensimmäisen F1-kauden kohokohta oli Italian Imolan kilpailun viitostila. Toisella kaudellaan Lotuksella 1992 hän sijoittui Ranskan ja Unkarin osakilpailuissa neljänneksi.
Kaudella 1992 Häkkinen sinetöi asemansa huipputallien kiikarissa. Hänen vaihtoehtonsa kaudelle 1993 olivat Williams ja McLaren, joista hän valitsi jälkimmäisen.
Williams oli 1993 ylivoimaisesti paras auto, mutta Häkkinen olisi joutunut kakkoskuskin rooliin. Alain Prostilla oli ykköskuskin sopimus.
McLarenilla Häkkisen asema näytti paremmalta, kunnes Ayrton Senna päättikin jatkaa uraansa ja syrjäytti Häkkisen toisen kuskin paikalta testiajajaksi. Häkkinen ei päässyt tositoimiin ennen syyskuuta, jolloin McLaren antoi potkut pahasti alisuorittaneelle yhdysvaltalaiselle IndyCar-sarjan mestarille Michael Andrettille. Fyysinen ja henkinen valmistautuminen F1-sarjaan olivat jääneet Andrettilta puolitiehen ja jälki oli surkeaa.
Häkkinen näytti McLarenilla nopeutensa. Heti ensimmäisissä aika-ajoissaan Portugalin Estorilissa hän päihitti Sennan. Japanin Suzukassa hän saavutti ensimmäisen F1-palkintosijansa sijoituttuaan Sennan ja Prostin jälkeen kolmanneksi.
Senna jätti McLarenin kauden päätteeksi ja Häkkinen nousi ykköskuljettajaksi. Tien tähtiin piti olla valmis, mutta valitettavasti McLarenin kaluston kilpailukyky ei riittänyt voittoihin vielä moneen vuoteen. Vuonna 1994 moottoriyhteistyö Peugeotin kanssa epäonnistui ja Mercedes-yhteistyön ensimmäisinä vuosina 1995-1996 moottori oli vielä epäluotettava.
McLarenin aerodynaaminen suunnittelukaan ei vastannut odotuksia. Tilanne korjaantui vasta 1997, kun Williamsille monta voittaja-autoa suunnitellut Adrian Newey saatiin isolla rahalla McLarenille.
Puolitoista vuotta aiemmin Häkkinen oli joutunut vakavaan onnettomuuteen.
– Adelaiden rata oli haastava reunusten oltua mutkista tultaessa korkealla. Kun Formula ykkösissä rengas räjähtää sillä tavalla, tulee kuljettajasta matkustaja. Tunsin, että nyt tulee iso onnettomuus, kun auto sinkoutui reunuksesta ilmaan, Häkkinen muistelee BBC:n haastattelussa.
Häkkisen hengen pelasti ripeä ensiapu. Toipumisprosessi oli tuskaisa, eikä sen alussa ollut oleellinen asia, pystyisikö Häkkinen enää ajamaan kilpaa.
– Tunsin kovia kipuja. Sellaisen onnettomuuden jälkeen tulee päänsärkyjä ja lääkärit testaavat jatkuvasti, ovatko aistisi kunnossa. Hermoille sellainen täräys tuottaa isoja vaurioita. Kun menin sairaalassa nukkumaan, piti silmilleni laittaa side, koska silmäni eivät sulkeutuneet, muistelee Häkkinen.
Moni vastaavaan joutunut olisi jättänyt ajohommat sikseen, mutta Häkkinen halusi palata radalle. Taistelutahtoa riitti ja testeihin hän palasi vain reilut kolme kuukautta onnettomuuden jälkeen.
– Ajoin Ranskassa Paul Ricardilla testin. En näyttänyt kovinkaan hyvältä, koska osa hiuksistani oli ajeltu ja olin menettänyt paljon massaa. Mekaanikkoni vaikuttivat aika järkyttyneiltä, Häkkinen kertoo.
Hermovaurioista huolimatta Häkkinen ei ollut menettänyt ajokykyään. Hän pystyi kilpailemaan jo kauden 1996 avauskilpailussa, joka ajettiin Australiassa Melbournen radalla.
– Kun rupesin ajamaan, tuli tunne, että vau! Tämä auto on mahtava. Tunsin itseni niin luottavaiseksi, että ajoin heti täysillä. En pelännyt ollenkaan, Häkkinen paljastaa.
Ensimmäisen F1-osakilpailuvoittonsa Häkkinen saavutti Espanjan Jerezissä 1997. Tosin voitto annettiin hänelle tavallaan lahjaksi, kun tallikaveri David Coulthard sekä maailmanmestaruutensa kolmostilallakin varmistanut Jacques Villeneuve päästivät hänet edelleen.
Seuraavalla kaudella 1998 Häkkinen ei enää lahjoja tarvinnut. Hän voitti kauden aikana kahdeksan osakilpailua ja saavutti maailmanmestaruuden. MM-tittelinsä Mika kruunasi kauden päätöskilpailussa Japanin Suzukassa ajamalla paalupaikalta voittoon.
Häkkinen ajoi maailmanmestariksi myös 1999. Tällä kerralla mestaruuteen riitti viisi voittoa. Toistamiseen Häkkinen varmisti mestaruutensa päätöskisassa Suzukassa.
Ferrarin Michael Schumacher joutui jalkamurtuman takia useammasta kisasta sivuun, mikä tietysti auttoi Häkkistä. Mutta monessa kisassa Häkkinen oli loistava ja olisi varmasti saattanut voittaa mestaruuden, vaikka Schumacher olisikin ajanut koko kauden.
Häkkinen oli Suomen suosituin urheilija. Hänen huippuvuosinaan formulakisat rikkoivat säännöllisesti miljoonan tv-katsojan rajan, kun kisoja oli tuolloin mahdollista seurata suorina lähetyksinä vielä vapailta tv-kanavilta.
F1-kisoihin paikan päälle matkusti useita tuhansia suomalaisia. Unkarin kisaan jopa 20 000.
Kaudella 2000 Häkkinen voitti neljä kilpailua, mutta jäi MM-sarjassa toiseksi. Schumacher saavutti mestaruuden Ferrarilla viimein viidennellä yrittämällään.
Vuonna 2001 Häkkinen oli enää varjo itsestään. Hän ajoi Englannin Silverstonessa ja Yhdysvalloissa Indianapolisissa voittoon upeilla suorituksilla, mutta muuten kausi oli hänelle tuskien taivalta.
Häkkinen ilmoittikin, ettei jatkaisi McLarenilla enää 2002. Alun perin kyseessä piti olla vain välivuosi, mutta enää Häkkistä ei F1-sarjassa nähty.
Häkkinen kyllä suunnitteli paluuta vielä 2005 Williamsilla ja 2007 McLarenilla. Sopimusta ei kuitenkaan syntynyt.
F1-uransa jälkeen Häkkinen ajoi 2005-2007 Saksan vakioautosarjassa DTM:ssä ja voitti kolme kilpailua. Sarjan kokonaispisteissä hän ei yltänyt kuudetta tilaa korkeammalle.
Myöhemmin Häkkinen on arvioinut, että joutui lopettamaan F1-sarjassa noin viisi vuotta aiemmin kuin olisi halunnut. Adelaiden onnettomuudella oli tässä osansa.
Suomen historiassa Häkkinen lienee yksi kaikkien aikojen merkittävimmistä urheilijoista. Kansainvälisessä tunnettavuudessa hänelle vetävät vertoja vain Paavo Nurmi, Jari Litmanen ja Kimi Räikkönen.
Häkkisen menestys loi aikoinaan myös Suomi-brändiä. 1990-2000 lukujen vaihteessa Suomi eli Nokia-buumin keskellä. Häkkisen ja Nokian menestys kasvatti merkittävästi Suomen mainetta yhtenä maailman teknisesti edistyneimmistä maista.
Teksti Otto Palojärvi
Lue myös: Jyrki Järvilehto muistetaan rajuista kolareistaan – saavutti myös menestystä
Kommentoi Facebookissa