JÄÄKIEKKO Syksyllä 2004 Suomen miesten jääkiekkomaajoukkue pelasi yhden kaikkien aikojen parhaista turnauksistaan sijoituttuaan NHL:n järjestämässä World Cup -turnauksessa toiseksi. Viimeistään tuolloin suomalainen jääkiekko todisti nousseensa maailman ehdottomalle huipulle.
Suomessa 2004 World Cup muistetaan Leijonien loistavien otteiden sijasta kuitenkin päävalmentaja Raimo Summasesta. Hän sai turnauksen jälkeen potkut. Siitäkin huolimatta, vaikka Suomi oli pelannut historiansa parhaan turnauksensa, jos huomioon otetaan vastustajajoukkueiden pelaajamateriaali.
Parhaiden pelaajien World Cup pelattiin 2004 toista kertaa. Sen edeltäjäturnaus Canada Cup oli pelattu 1976, 1981, 1984, 1987 ja 1991.
Canada Cupissa Suomi voitti 1976, 1981 ja 1987 vain yhden ottelun. Vuoden 1984 Canada Cupiin Suomea ei huolittu edes mukaan.
Kanadassa lehdistö antoi Leijonille 1976 pilkkanimen ”Team Terrible”, jota käytettiin vielä 1991 turnauksen aattona. Kun Suomi pelasi 1991 Canada Cupissa Kanadan NHL-tähtiä vastaan 2-2 -tasapelin, ja sijoittui turnauksessa kolmanneksi, loppui kanadalaisasiantuntijoiden irvailu.
Vuonna 1996 Suomi ei historian ensimmäisessä World Cupissa menestynyt hävittyään puolivälieräottelussa Venäjälle 0-5. Mitaliputket MM-kisoissa ja pronssi Naganon 1998 olympialaisissa, missä mukana olivat parhaat NHL-pelaajat, olivat kuitenkin selkeitä merkkejä suomalaisen jääkiekkoilun kovasta nosteesta.
Suomalaisen jääkiekkoilun kultaiseksi sukupolveksi kutsutaan 1960-luvun lopulla ja 1970-luvulla syntyneiden pelaajien ikäluokkia. Tämä ikäpolvi oli 2004 parhaimmillaan. Teemu Selännekin oli vasta 34-vuotias.
Vuoden 1995 maailmanmestaruuteen pelaajauransa päättänyt Raimo Summanen aloitti Leijonien päävalmentajana 2003. Vuotta aiemmin hän oli valmentanut Jokerit Suomen mestariksi. Summanen nautti arvostusta niin pelaajien kuin Jääkiekkoliitonkin keskuudessa.
Summasen ensimmäinen tulikoe, vuoden 2004 MM-turnaus, päättyi Leijonilta puolivälierätappioon jatkoajalla Kanadaa vastaan. Turnaus ei mennyt Suomelta putkeen, mutta Summasen asemaa tulos ei horjuttanut.
Työhönsä Summanen suhtautui intohimoisesti. Hän oli pelillisessä ajattelussa 2004 aikaansa edellä.
Summanen peluutti tiiviitä viisikoita. Kiekollisella pelaajalla oli aina apua lähellä eli pyrittiin varmistamaan, että joukkueella oli ylivoima kahdella yhtä vastaan, kun kiekko oli hallussa.
Puolustajat osallistuivat aktiivisemmin hyökkäyksiin ja hyökkääjät puolustukseen. Suomi karvasi aggressiivisesti ja tiivis viisikko vei vastustajalta tilan nopeasti pois. Maalinedustapelaaminenkin hoitui tarkasti.
Konsepti oli pelaajille kuluttava, mutta toimi hyvin. Suomi voitti alkulohkonsa kaadettuaan Helsingissä Tshekin 4-0, Kölnissä Saksan 3-0 ja pelattuaan Ruotsin kanssa Helsingissä tasan 4-4.
Sitten alkoivat vaikeudet, jotka eivät johtuneet pelillisistä asioista. Summanen ajautui riitoihin puolustaja Janne Niinimaan kanssa, jonka ei katsonut hoitaneen tonttiaan riittävän hyvin. Palautteesta raivostunut Niinimaa jätti joukkueen kesken turnauksen.
Alun perin Summanen ei ollut edes valinnut Niinimaata turnaukseen. Jere Karalahti ei saanut kuitenkaan osallistua World Cupiin, koska ei ollut noudattanut NHL:n päihdehuoltomääräyksiä, joten Niinimaa tuli ryhmään varamiehen paikalta.
Pelaajan poistuminen joukkueesta kesken turnauksen riitojen takia on joukkuehengelle raskas juttu. Helsingissä pelatussa puolivälieräottelussa Saksaa vastaan Suomi olikin kuutamolla, mutta Mikko Elorannan maali kolmisen minuuttia ennen loppua ratkaisi Suomen 2-1 -voiton.
Leijonissa kuohui. Summanen oli joutunut myrskyn silmään median ruoskinnan oltua armotonta. Varsinaista sosiaalista mediaa ei tuolloin vielä ollut, mutta netin keskustelupalstoilla Summasta lyötiin kuin vierasta sikaa.
Kaiken kohun keskellä Suomen joukkue sai koottua itsensä. Summanen ja pelaajat löysivät yhteisymmärryksen vaikealla hetkellä.
Erikoinen turnausformaatti vietiin loppuun Pohjois-Amerikassa. Syyskuun 10. päivänä Suomi pelasi Minnesotan St. Paulissa Yhdysvaltoja vastaan.
Ennakkoarvioissa Suomella ei pitänyt olla välieräottelussa mitään mahdollisuuksia. Paperilla Yhdysvallat oli tietysti parempi joukkue, joka pelasi aikaeron väsyttämää Suomea vastaan kaiken lisäksi kotikentällään. Ennen kaikkea Summanen oli kuitenkin monissa analyyseissä suurin este Suomen menestykselle.
St. Paulin jännitysottelussa tahkottiin puolitoista erää maaleitta. Toisen erän loppupuolella Doug Weight maalasi Yhdysvallat johtoon.
Suomi ei hermostunut. Päätöserässä Olli Jokinen tasoitti 1-1:een ja nelisen minuuttia ennen loppua Saku Koivu teki 2-1 -voittomaalin.
Calgary Flamesin muutamaa kuukautta aiemmin Stanley Cupin finaaleihin torjunut Miikka Kiprusoff pelasi St. Paulissa yhden uransa parhaista otteluista. Suomen erinomaisesta viisikkopelistä huolimatta Kipperin merkitystä voitossa ei voi vähätellä.
Suomi oli ensi kertaa kaikkien parhaiden pelaajien turnauksessa finaalissa. Pohjois-Amerikassa Leijonia verrattiin edellisen kevään yllättäjään Calgary Flamesiin.
14. syyskuuta Torontossa pelatussa loppuottelussa Suomi nousi Kanadaa vastaan kahdesti tasoihin Tuomo Ruudun ja Riku Hahlin vastattua maalinteosta, mutta hävisi lopulta 2-3. Tappio oli kunniakas.
Jossittelun varaa voi jättää sille, mitä olisi tapahtunut, jos ykkösketju olisi ollut kunnossa. Teemu Selänne kärsi World Cupin aikaan polvivammasta, joka oli vähällä päättää hänen uransa. Jere Lehtisellä oli selkävaivoja ja Saku Koivu oli loukannut turnauksen avausottelussa ranteensa.
Summanen vapautettiin muutamaa viikkoa myöhemmin tehtävistään. Erimielisyydet Jääkiekkoliiton kanssa olivat sillä tasolla, ettei jatko päävalmentajana ollut enää mahdollista.
Summasen tilanne Leijonien ruoriin astui hänen vanha aisaparinsa Erkka Westerlund. Leijonat pelasi Westerlundin komennossa monta loistavaa turnausta.
Summanen katsoi Westerlundin kuitenkin pettäneen hänet, koska hänen mielestään oli sovittu, että koko valmennusryhmä eroaa, jos päävalmentaja erotetaan. Westerlund ei omien sanojensa mukaan kuitenkaan allekirjoittanut sopimusta.
Summanen menestyi valmentajana myöhemmin KHL:ssä Avangard Omskissa, jonka valmensi 2012 finaaleihin. Kohuja Summasella riitti Omskissakin hänen riitauduttuaan pelaajiensa kanssa.
Suomessa Summanen epäonnistui HIFK:n valmentajana 2013-2014. Hänen uransa on ollut alamäessä ja viime vuosina hän on joutunut kohuotsikoihin myös jääkiekon ulkopuolisista asioista.
Oli Summasesta henkilönä mitä mieltä hyvänsä, vuoden 2004 World Cup-turnaus oli joka tapauksessa näyttö, joka tekee hänestä suomalaisen jääkiekkovalmennuksen merkkihenkilön. Hän ansaitsee positiivistakin muistelua.
Teksti Otto Palojärvi
Lue myös: Jari Kurri loi suomalaisen NHL-tähtikultin – tarina alkoi Haagan paloasemalta
Kommentoi Facebookissa