JÄÄKIEKKO Kanadassa Albertan provinssissa sijaitseva öljyteollisuudesta elävä Edmontonin kaupunki ei ole järin hohdokas paikka. Hohtoa kaupungissa voikin hakea lähinnä jääkiekosta.
Kaupungin keskustassa sijaitseva vuonna 2016 valmistunut Rogers Place -areena lienee NHL-liigan komein pelipaikka. Öljyn ohella Edmonton hengittääkin jääkiekkoseura Oilersista.
Jääkiekkoperinteitä Edmontonissa riittää. Oilers loi 1980-luvulla dynastian voittaen Stanley Cupin 1984, 1985, 1987, 1988 ja 1990. Tuon ajan kiekkotähtien kuvia on Rogers Placella näkyvästi esillä ja heidät muistavat sellaisetkin edmontonilaiset, jotka dynastian aikaan eivät olleet edes syntyneet.
Edmonton Oilers on myös vahva osa suomalaista jääkiekkohistoriaa. Jari Kurri voitti seurassa viisi, Esa Tikkanen neljä ja Reijo Ruotsalainen kaksi Stanley Cupia. Kurri ja Tikkanen muistetaan kaikkien aikojen legendan Wayne Gretzkyn ketjukavereina.
Kurri ei ollut ensimmäinen suomalainen NHL-kiekkoilija, mutta hän oli ensimmäinen suomalainen Stanley Cup -voittaja ja sarjassa supertähden asemaan päässyt suomalainen.
Kurri myös teki NHL:n Suomessa tunnetuksi. Hänen huippuvuosinaan 1980-luvulla suomalaiset ymmärsivät, ettei Neuvostoliitto ollutkaan ylivoimainen jääkiekkomahti.
Vielä 1970-luvulla täysammattilaisuus ei ollut Suomen SM-liigassa mahdollista, mutta suomalaispelaajat alkoivat kelvata Pohjois-Amerikan ammattilaiskaukaloihin. NHL:n kilpailijaksi perustetussa WHA-liigassa suomalaisia kiekkoili jo 1970-luvun alkupuolella.
Ensimmäisenä Suomessa kiekko-oppinsa saaneena pelaajana NHL:ssä debytoi Matti Hagman Boston Bruinsissa 1976. Kaikki Bruinsin pelikaverit eivät suhtautuneet Hagmaniin kunnioittavasti.
Pohjoisamerikkalaiset pitivät eurooppalaispelaajia uhkana työpaikoilleen. Vierastyöläisistä haluttiin eroon.
– Tuli kyllä paljon chicken shitiä ja muuta psyykkausta. Se oli kova koulu, muisteli Hagman Sport Contentin haastattelussa 2000-luvulla.
Hagman siirtyi toisella NHL-kaudellaan WHA:n puolelle Quebec Nordiquesin joukkueeseen. Sen jälkeen hän palasi pariksi vuodeksi Suomeen ja voitti HIFK:ssa 1980 Suomen mestaruuden.
WHA lopetti toimintansa 1979. Konkurssilta välttyneet sarjan seurat, joihin lukeutui myös Edmonton Oilers, liittyivät NHL:ään.
Oilersin päävalmentaja Glen Sather vei jääkiekkoa Pohjois-Amerikassa eteenpäin. Hän otti pelikirjaansa aineksia eurooppalaisesta pelityylistä ja luotti myös eurooppalaisiin pelaajiin.
Sather halusi joukkueeseensa lupaavan suomalaishyökkääjän Jari Kurrin. Tosin Kurri empi pitkään lähtöä NHL:ään, koska ajatteli, ettei olisi maailman kovimpaan kiekkosarjaan vielä valmis.
Myös kielitaito ja vieras ympäristö olivat askarruttavia tekijöitä. Englantia Kurri opetteli tuohon aikaan suurta suosiota nauttineesta Happy Days -televisiosarjasta.
Päätöksensä Kurri teki Helsingissä Haagan paloasemalla. Hän tapasi siellä töissä olleen Hagmanin, joka oli päättänyt hyväksyä Oilersin tarjouksen. Hagman lähti Oilersiin myös Kurrin mentoriksi ja apuna kanadalaisella preerialla oli myös puolustaja Risto Siltanen, joka oli aloittanut Oilersissa WHA:ssa 1978.
Loppu on historiaa. Kurri nousi Gretzkyn tutkapariksi ja ensimmäisensä Stanley Cupinsa Oilers voitti 1984.
Enää eurooppalaispelaajia ei vähätelty. Kurrin läpimurron myötä suomalaispelaajiakin ruvettiin sarjassa arvostamaan. Itse asiassa suomalaista jääkiekkoa arvostettiin Kanadassa Kurrin huippuvuosina enemmän kuin Suomessa, jossa menestystä arvotettiin maajoukkueen menestyksen mukaan.
Hagman ja Siltanen olivat lähteneet Oilersista 1982, eivätkä ehtineet voittaa seurassa Stanley Cupia. Hagman ei ollut tyytyväinen rooliinsa Oilersissa ja päätti palata HIFK:hon sekä palomiehen hommiin. Siltanen puolestaan kaupattiin Oilersista Hartford Whalersiin. Siltanen itse sai tiedon asiasta luettuaan iltapäivälehteä baaritiskillä Hämeenlinnassa.
Kurri oli vuoden 1984 mestarijoukkueen ainoa suomalaispelaaja, mutta seuraavana keväänä seuraan liittyi Esa Tikkanen. Parikymppinen Tikkanen tuli kokeilemaan NHL:ään kevään MM-kisojen jälkeen ja kelpasi kokoonpanoon heti finaaleissa.
Oilers voitti mestaruuden myös 1987 ja 1988. Vuoden 1987 mestarijoukkueessa mukana oli suomalaisista Kurrin ja Tikkasen lisäksi puolustajalegenda Reijo Ruotsalainen, joka 1981 oli tehnyt läpimurtonsa New York Rangersissa.
NHL-jääkiekon vallankumous tapahtui 1988, kun Gretzky siirtyi Oilersista Los Angeles Kingsiin. Mikään ei ollut pyhää, mutta bisneksen oli kehityttävä jääkiekossakin.
Oilers voitti mestaruuden 1990 ilman Gretzkyäkin. Suomalaisista mukana olivat Kurri, Tikkanen ja Ruotsalainen.
Kurrille Stanley Cup oli jo uran viides. Suomessa urheilutoimittajat äänestivät vuoden urheilijaksi kuitenkin keihäänheiton Euroopan mestarin Päivi Alafrantin.
Kevääseen 1990 päättyi Oilersin dynastia. Kurri suuntasi Oilersista Milanoon ja Ruotsalainen Berniin. Tikkanen siirtyi Oilersista 1993 New York Rangersiin, jossa voitti 1994 viidennen Stanley Cupinsa.
Kurri palasi NHL:ään 1991 ja pelasi siellä kevääseen 1998 saakka. Kurri oli saman vuoden helmikuussa voittamassa Leijonissa myös olympiapronssia Naganossa NHL:n päästettyä pelaajansa ensi kertaa olympiakiekkoon.
Pronssiottelussa Suomi voitti Kanadan 3-2. Kurri teki ottelun avausmaalin, joka jäi hänen uransa viimeiseksi maajoukkuemaaliksi. Leijonat voitti pronssia ja jätti Kurrin entisen tutkaparin Gretzkyn mitalitta.
Kurri voitti paljon, mutta oli ennen kaikkea historian ensimmäinen suomalainen kansainvälinen supertähti. Hänen merkityksensä suomalaiselle jääkiekolle on vähintään yhtä suuri kuin vuoden 1995 maailmanmestaruus.
Kurrin menestyksen myötä nuoret suomalaispelaajat rupesivat realistisesti unelmoimaan jääkiekkotähteydestä. Tavoitteille luotiin aivan uudet standardit.
Edmontonissa Kurri on kaupungin ikuinen kansallissankari.
Teksti Otto Palojärvi
Lue myös: Epäilijät saivat nenilleen – tuli Leijonien historian pisin mitaliputki
Kommentoi Facebookissa