OLYMPIALAISET Sara Kuivisto paransi Tokion olympialaisten 800 metrin juoksussa Suomen ennätystä toistamiseen välierissä. Hän alitti ensi kertaa kahden minuutin haamurajan uuden ennätyksen ollessa nyt 1.59,41.
Finaalipaikkaa ei tullut, mutta jo uusi ennätys oli merkittävä saavutus.
– Mä olen sanaton, Kuivisto riemuitsi haastattelupisteeseen tullessaan.
– Kyllä mä tiesin, että ton pystyn juoksemaan, mutta kävi tommoinen munkki, että pääsin erään, jossa juostiin kovaa. Ei voi olla kuin tyytyväinen, hän jatkoi.
Kuivisto aloitti kirinsä aikaisin, mutta se kannatti.
– Tunsin, että mennään kovaa. Maltilla vaan alku. Takasuoralla tuntui, että jumalauta, tossa mennään niin kovaa, miten käy, mutta kyllä sitten löytyi potkua vielä. Toi loppu meni todella hyvin, hän kertoi.
Finaalipaikkaankaan ei ollut merkittävää eroa.
– Harmillisen pienesti hävisin niille. Lähdin finaalipaikkaa hakemaan, mutta kyllähän jokainen juoksusta ymmärtävä tietää, miten kovatasoinen aika vaaditaan olympiafinaaliin. Mutta ei se top kasi ole kaukana, Kuivisto sanoi.
Kuivisto muistutti, ettei ole päässyt juoksemaan kovissa kisoissa. Välierävastustajilla alle kahden minuutin kisoista riittää kokemusta.
– Pitää muistaa, että tuo oli elämäni ensimmäinen kerta tommoista vauhtia. Noi muut muijat on takonut sitä kymmeniä kertoja. Se on ihan uusi maailma mulle ja kyllä mielestäni hyvin juoksin. En mä keksi mitään moitittavaa, hän sanoi.
Kuivisto on tällä kaudella ollut todella kovassa kunnossa juostuaan SE-tulokset sekä 800 että 1500 metrillä. Tokioon saavuttuaan hän tiesi, että radalla kulkisi kovaa.
– Kyllä olen tiennyt koko ajan näissä kisoissa, kun astelin porteista sisään sinne kisakylään, että nää ovat mun kisat. Ihan mahtava itsevarma fiilis. Ihan huikeaa mennä kilpailemaan tommoisessa kunnossa.
Erityiskiitokset uudesta SE-ajasta kuuluvat tietysti Kuiviston valmentajalle, SE-juoksija Ari Suhoselle.
– Ihan äärettömän iloinen olen siitä. Ari on muhun uskonut varmaan enemmän kuin olen itse uskonut itseeni. Se on aina uskonut, että pystyn juoksemaan kovaa ja nyt annoin sen siihen uskoon. Perheelle ja tukijoille ja muille, jotka ovat muhun uskoneet, niin tää on kiitos siitä, Kuivisto kiitteli.
Kuivisto onkin helpottunut, ettei häneltä enää tulla tivaamaan, milloin kahden minuutin haamuraja alittuu.
– Kyllä olen iloinen, että nää Suomen ennätykset rikkoutui. Olen saanut siitä käytännössä viisi vuotta kuulla. Ennen jokaista kisaa on tullut sata viestiä, ”joko tänään se tulee”. Rupesi vähän olemaan työlästä.
Kuiviston tilipussissakin hyvät olympiaennätykset tulevat varmasti näkymään.
– Nää on mulle ihan juhlahetkiä. Noi muut pääsee koko ajan koviin kisoihin. Mun ennätys on ollut huonompi ja tosi vaikeaa on ollut päästä mihinkään Timanttiliigan kisoihin. Enhän mä näin kovaan kisaan ole ikinä päässyt ja nyt tulos on tää. Se kertoo aika paljon. Tää avaa uusia portteja, hän arvioi.
Olympialaisissa Kuivisto juoksee vielä 1500 metriä. Alkuerät ovat sillä matkalla maanantaina.
– Riittää paukkuja. Täähän vaan avaa mua tää kasi. Neljä juoksua oli minimitavoite, Kuivisto lupasi.
Kristian Pulli pituushypyn finaaliin
Kristian Pulli eteni Tokion olympiakisoissa pituushypyn finaaliin venytettyään 796. Hän oli karsinnassa 12:s, eli saavutti finaalipaikan viimeisenä hyppääjänä.
– Oli itsellä aika epäselvää loppuun asti. Selvisi vasta haastattelupisteellä, että pääsin finaaliin. Hermoja raastava karsinta kyllä oli. Ihan senttipeliä, Pulli sanoi helpottuneena.
Karsinnassa Pulli ei saanut itsestään parasta irti.
– Vähän semmoista hapuilua. Ei saanut oikein ekalla irti ja toinenkin oli semmoinen varovainen. Kolmanteen sain vähän juoksua auki ja se meni yli. Tää on tämmöistä senttipeliä. Tulos pitää saada ulos kolmella hypyllä, hän totesi karsinnan kovasta henkisestä haasteesta.
Pulli ei omien sanojensa mukaan stressannut. Mutta finaalipaikka oli suuri helpotus.
– Hyvältä tuntuu. Täytyy ottaa tää yhtenä kisana muiden joukossa. Ei ollut liian stressaava tilanne. Pystyin pitämään homman hallussa. Nyt lähdetään keskittymään finaaliin, jossa kaikki on mahdollista. Tämä oli suurin tavoite tänne tultaessa.
– Itsellä on semmoista ollut, että karsinta pikkuisen takkuaa. Nyt on hyvä fiilis, että pystyy keskittymään nyt finaaliin, hän jatkoi.
Kristian Pulli teki sen, missä MM-pronssimitalisti Tommi Evilä ei Pekingissä 2008 onnistunut. Pulli saavutti pituushypyn finaalipaikan.
Evilälle Pulli ei lähtenyt kuittailemaan, vaan viittasi pieniin marginaaleihin, kuten naisten kolmiloikassa nähtiin, kun Senni Salminen karsiutui senttimetrin marginaalilla.
– Tää on tämmöistä senttipeliä. Onneksi kääntyi suomalaisille tällä kerralla. Harmittavia tilanteita oli eilenkin. Toivotaan, että käännetään tilanne nyt, Pulli sanoi.
Pulli korostaa, että iso joukkue ihmisiä on tehnyt olympiafinaalipaikan eteen valtavasti työtä. Viime vuonna Pulli hyppäsi Suomen ennätyksen 827.
– Iso taustajoukko on takana. Ei kukaan yksin pysty tekemään tämmöistä duunia. Perhe on taustalla, yhteistyökumppanit, valmennuskuviot. Ihan uskomaton matka ollut, että olen päässyt tähän pisteeseen. Se lähti viime vuonna liikkeelle siitä Suomen ennätyksestä. Olympiafinaali on edessä, Pulli kiitteli.
Pulli korostaa, että hän pystyy hyppäämään Tokiossa paljon paremman tuloksen kuin 796.
– Tuntuu aika freshiltä. Ei koville ottanut. Tietysti finaali näyttää. Paljon paukkuja on vielä tulossa. Täytyy vaan saada realisoitua se siihen lankulle, että tulee all-out. Finaalissa tilanne on erilainen kuin karsinnassa. Kenttä on avoin, Pulli sanoi.
Finaalista Pulli ennakoi tasokasta koitosta.
– Uskon, että hyvä ja tasainen finaali tulee. Siellä on kovia hyppääjiä. Ei ehkä niin semmoista yksittäistä huippuhyppääjää ole ollut tänä vuonna, mutta laajempi taso on hyvä.
Pulli arvelee, että mitaliin vaaditaan Suomen ennätystä. Hän ei sulje pois, etteikö siihen pystyisi.
– En usko, että SE 827 riittää. Uskon, että 830 vaaditaan. Jos kaikki natsaa, niin miksi ei.
Pulli on ensimmäinen suomalainen pituushypyn olympiafinaalissa sitten Soulin 1988 olympiakisojen. Silloin Jarmo Kärnä oli finaalissa kymmenes.
– Ei riitä itselle muisti sinne asti, vuonna 1994 syntynyt Pulli naurahti.
Teksti Otto Palojärvi, Tokio
Lue myös: Annimari Kortteella ilon kyyneleitä Tokiossa – Reetta Hurske itki pettymystään
Kommentoi Facebookissa