Maailma ei pelastu kansalaisia syyllistämällä – ”Ongelmien ratkaiseminen sysätään kuluttajalle”

TALOUS Helsingin yliopistossa tarkastetussa väitöskirjassa todetaan, että vaikka kuluttajien tietoisuuden lisääminen ja ekomerkityt tuotteet ovat tärkeitä kestävän kehityksen kannalta, ne eivät kuitenkaan riitä.

Kuluttajien syyllistämisen sijaan pitäisi pyrkiä vaikuttamaan vallan alkulähteisiin. Vihreä kuluttajuus kasvattaa koko ajan suosiotaan, mutta riittääkö se oikeasti ratkaisemaan kestävyysongelman?

– Ei. Ongelman valtavuus ja tarve ratkaista se kiireellisesti ylittää kuluttajien käytössä olevat mahdollisuudet, painottaa Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa väitellyt Lewis Akenji.

Väitöskirjassaan hän toteaa, että  kokonaisvastuun siirtäminen kuluttajien hartioille, on kestävän kehityksen toteuttamiseksi tehotonta.

– Ekologista epätasapainoa tarkastellaan pääasiassa talouskasvun näkökulmasta, ja järjestelmän sisäisten ongelmien ratkaiseminen sysätään kuluttajalle – pohtimatta lainkaan, onko hänellä edes mahdollisuuksia vaikuttaa järjestelmän muihin, merkittävämpiin toimijoihin, Lewis Akenji sanoo.

Lisäksi kestämättömyysongelman laajuuden ja nopean ratkaisutarpeen vuoksi vihreä kuluttajuus voi olla jopa vaarallista, koska se viivyttää tehokkaiden ratkaisujen käyttöönottoa.

– Parempi tapa kestämättömän kulutuksen aiheuttamien tai sitä aiheuttavien järjestelmän sisäisten vikojen korjaamiseen on ottaa kohteeksi vaikutusvallan keskipiste sekä johtavat toimijat. Näin voitaisiin uudistaa ne järjestelmät, joista ihmiset ovat riippuvaisia tarpeidensa täyttämiseksi.

Kuluttajien tietoisuuden kasvattaminen ja tuotteiden erilaiset ympäristö- ja ekomerkit ovat kuitenkin suosittuja keinoja ratkaista ongelmaa. Lewis Akenji toteaa, että yhtenä pääsyynä on jatkuvan taloudellisen kasvun keskeisyys valtiovallalle.

– Eläminen kestävän mallin mukaisella tavalla edellyttää, että ihmiset kuluttavat vähemmän, jolloin ympäristön kuormittuminen vähenee ja rajalliset luonnonvarat jakautuvat tasaisemmin. Toisaalta taas markkinatalousjärjestelmien täytyy talouden ylläpitämiseksi jatkuvasti lisätä kulutusta, koska kulutus pitää yllä taloudellista kasvua, ja valtiovallan vakaus riippuu tästä.

Kuluttajilla ja kotitalouksilla on valtaa osaan kulutukseen ja elintapoihin vaikuttavista tekijöistä, kun taas jotkin ovat heidän ulottumattomissaan.

– Jos haluamme elää kestävällä tavalla, on tärkeää vaikuttaa laajempiin kokonaisuuksiin, kuten kulttuureihin, talouteen ja mediaan sekä kulutusmalleja synnyttäviin sosiaalisiin ja fyysisiin rakenteisiin.

Jos kuluttaja ei oikeastaan ole kuningas, kuka sitten on? Kestävän elämäntavan tapauksessa olennaisia kysymyksiä ovat esimerkiksi seuraavat: kuka hyötyy tai häviää nykyisten kulutuskäytäntöjen takia, mitkä tekijät ja rakenteet levittävät kestämätöntä kulutusta ja missä sijaitsevat kohteet, joihin puuttumalla voidaan saavuttaa haluttuja vaikutuksia.

D.Sc Lewis Akenji väitteli Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa aiheesta Avoiding Consumer Scapegoatism – Towards a Political Economy of Sustainable Living.

Lue myös: Ympäristörikosten määrä lisääntyy – ”Rikokset muodostuvat yhä tuottoisammaksi hyödyksi”