YMPÄRISTÖRIKOS Juuri valmistuneen Suomen kansallisen ympäristörikosten seurantaryhmän katsauksen mukaan esitutkintaviranomaisille tutkintaan tulleiden rikosten määrä on kasvussa. Vuonna 2018 viranomaisten kirjaamia ympäristörikoksia tuli tietoon 517 kappaletta, kun vuonna 2014 lukumäärä oli 423.
Ryhmä tutki ympäristön turmelemiseen liittyviä rikoksia 202 kappaletta, törkeään ympäristön turmelemiseen kuuluvia 12, ympäristörikkomuksia 246 tapausta ja luonnonsuojeluun liittyviä rikoksia 53 kappaletta. Lisäksi rakennusuojelurikoksia oli neljä kappaletta.
– Luonto- ja ympäristöarvojen merkitys ja niiden suojelu ovat viime aikoina korostuneet johtuen osaltaan ilmastonmuutoksesta, poliisitarkastaja Arto Hankilanoja Poliisihallituksesta arvioi.
Hankilanoja toimii kansallisen ympäristörikosten seurantaryhmän puheenjohtajana, kyseessä on esitutkinta- ja valvontaviranomaisista muodostettu moniviranomaisryhmä, joka on työkennellyt kansainvälisesti vertaillen edelläkävijänä. Nyt julkistettu vuosikatsaus on toiminut Interpolin suosittelemana malliraporttina.
Poliisitarkastaja Hankilanojan mukaan törkeät ympäristön turmelemisen tekomuodot toteutetaan tyypillisesti liiketoiminnan yhteydessä. Valtaosa törkeistä tekomuodoista liittyy erilaisten jätteiden muodossa tapahtuneeseen ympäristön pilaamiseen sekä osin tai kokonaan lupaehtojen vastaiseen toimintaan.
– Ilmastonmuutoksen voidaan jo nykyisellään arvioida vaikuttavan Suomen luontoon sekä eläin- ja eliökantaan haitallisesti. On odotettavissa, että ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi tullaan antamaan uutta tiukkenevaa sääntelyä, joka tuo päästöjen vähentämiseen ja jätteiden käsittelyyn liittyviä teknisiä ja taktisia kustannuksia nostavia vaatimuksia, Hankilanoja sanoo.
– Tämän johdosta ympäristörikokset, joissa laistetaan päästöjen ja jätteiden asianmukaisesta käsittelystä minimoiden suojelutoimista aiheutuvat kustannukset, muodostuvat toimijoilleen yhä tuottoisammaksi rikoshyödyksi, Hankilanoja sanoo.
Ympäristörikosten vakavuutta arvioitaessa huomioidaan tavoitellun rikoshyödyn suuruuden lisäksi haittavaikutukset luonnolle. Koska suuri osa ympäristörikollisuudesta ei tule viranomaisten tietoon, ennalta estävän toiminnan kehittäminen ja kiinnijäämisriskin lisääminen ovat keskeisiä viranomaisten toiminnan kehittämiskohteita.
Lue myös: Kaksi erilaista selvitystä – päätyykö ihmisten elimistöön mikromuovia pankkikortin verran viikossa?
Kommentoi Facebookissa