Maatilan budjetti pysyy kurissa ilman vierasta työvoimaa – ”Raivaamme pellot omilla koneilla ja omin voimin”

MAATALOUS Ristijärvinen isäntäpari Merja Kemppainen ja Olavi Oikarinen ovat tyytyväisiä Ville-poikansa päätökseen. Tila saa tulevaisuudessa uuden isännän, kun agrologiksi kouluttautunut Ville ottaa tilan haltuunsa.

– Investoinnit on tehty tulevaisuutta ajatellen. Ei tällaisiin hankkeisiin olisi lähdetty, ellei tilalla olisi ollut jatkajaa. Olemme erittäin onnekkaita, ettei tehty työ ole mennyt meidänkään kohdalla hukkaan, isäntäpari Kemppainen-Oikarinen luonnehtii kiitollisena muutama vuosi sitten laajennetun pihaton vierellä.

Ville sanoo valmistautuvansa isännyyteen kuitenkin portaittain.

– Kuusi vuotta sitten perustimme vanhempieni kanssa maatalousyhtymän. Tämä on tässä vaiheessa järkevin ja samalla myös turvallisin tie kohti itsenäistä isännyyttä. Yhtymä helpottaa myös käytännön toimia ja antaa elämään muutenkin pelivaraa. Kun tilalla on kolme vetäjää, niin voimme vuorotellen ottaa jopa pieniä irtiottoja, Ville iloitsee.

Isäntäpari Merja Kemppainen ja Olavi Oikarinen perustivat maatalousyhtymän yhdessä Ville-poikansa kanssa. – Tällä kokoonpanolla on turvallista rakentaa tulevaisuutta, agrologikolmikko luonnehtii tyytyväisenä. (Kuva Anne Anttila)

Kahden tilan sopuisa liitto

Kolmikon luotsaaman lypsykarjatilan historia on hieman poikkeuksellinen.

– Meillä oli aikoinaan kaksi erillistä maatilaa. Minä hoidin kolmen kilometrin päässä sijaitsevalla kotitilallani lehmiä ja emännällä oli vastaavasti lihanautoja. Vuonna 2001 yhdistimme karjan ja jatkoimme tilanpitoa emännän kotitilalla, Olavi-isäntä taustoittaa.

Noin 30 lypsävän ja 60 lihanaudan voimin Merja ja Olavi jatkoivat tilanpitoa emännän mailla.

– Pikkuhiljaa rakensimme, raivasimme ja lisäsimme lypsykarjaa. Suunta oli selkeä ja päätimme keskittää voimavaramme maidontuotantoon. Siinä vaiheessa, kun Ville ilmaisi halukkuutensa jatkamiseen, lähdimme kehittämään toimintaamme laajentamalla muun muassa pihattoa. Myös karjamäärää on kasvatettu. Lehmiä on tällä hetkellä reilut 100 ja nuorkarjaa noin 150, isäntäpari selvittää.

Vuonna 2013 perustetun maatalousyhtymän myötä isäntäpari sekä heidän Ville-poikansa suuntaavat tulevaisuuteen luottavaisin mielin.

– Maidontuotanto on tämän tilan selkäranka. Tavoitteena ei ole kuitenkaan huipputuotokset, vaan taloudellinen tasapaino. Lähtökohtana on, että investoinnit pysyvät hallinnassa, konekanta hyvänä sekä palkkakustannukset ja työmäärä kohtuullisena, isäntäperhe muotoilee.

Ville pitää ensiarvoisen tärkeänä, että tilan investoinnit pysyvät hallinnassa. – Perheemme on suuri Aku Ankka -fani ja suosikkihahmo on luonnollisesti Roope Ankka, nuorimies paljastaa naureskellen. (Kuva Anne Anttila)

Unelmissa on oma biokaasulaitos

Olavi-isännän mukaan budjettia voidaan tasapainottaa myös kilpailuttamalla eri hankinnat.

– Aikoinaan säästimme sievoisen summan, kun hankimme kylälle yhteisostoina muun muassa lannoitteet. Myös polttoaineet ja siemenet on kilpailutettu.

Nykypäivänä tila pitää budjetin kurissa käyttämällä mahdollisimman vähän vierasta työvoimaa.

– Raivaamme jopa pellot omilla koneilla ja omin voimin. Mikko-poikamme on erikoistunut konehommiin, joten myös hän auttaa tarvittaessa, Olavi-isäntä iloitsee.

Taloudellinen ajattelutapa seuraa myös tulevaisuuden suunnitelmissa.

– Unelmissa on oma biokaasulaitos. Omavaraisuus esimerkiksi lämmön suhteen on tämän kokoisella tilalla hyvinkin realistinen tavoite. Idea on hyvässä suunnitteluvaiheessa ja mitä pidemmälle mennään, sitä innostuneempia olemme aiheesta. Bioenergia on tulevaisuutta ja tähän junaan myös meidän tila haluaa lipun, isäntäkolmikko paljastaa toiveikkaana.

Haastattelu on julkaistu myös Suomalainen Maaseutu -kuukausilehdessä

Lue myös: Veljekset muuttivat maitotilansa osakeyhtiöksi – ”Karjatalous on muuttunut ison luokan liiketoiminnaksi”