MAATALOUS Emolehmätuotantoon sekä lihanautojen loppukasvatukseen erikoistuneella Joensuun tilalla on eletty viimeiset kymmenen vuotta voimakasta kasvun aikaa.
– Kun lähtee karjapuolelle tyhjästä, niin kiinnostus alaan ja vahva usko kotimaisen lihan tuotantoon ovat tämän tuotantomallin kantavin voima. Näillä ajatuksilla mennään jatkossakin eteenpäin, Sauli Joensuu alleviivaa.
Sukupolvenvaihdos kasvinviljelyyn keskittyneellä Sauli Joensuun ja Anita Lepistön tilalla tehtiin vuonna 2006, mutta jo neljä vuotta myöhemmin päädyttiin kuitenkin tuotantosuunnan muutokseen.
– Liikkeelle lähdettiin kolmellakymmenellä emolehmällä sekä muutamalla lampaalla. Vuokrasimme naapurin vanhan sonninavetan emoille ja lampaat hoidettiin kotitilan vanhassa eläinsuojassa.
Vuonna 2011 Joensuun kotieläintilaa ryhdyttiin laajentamaan. Ensimmäiseksi rakennettiin emolehmäpihatto ja kaksi vuotta myöhemmin viereen nousi sadan uuhen lampola. Samalla tilalla jatkettiin pihvivasikan tuottamista.
– Halu laajentaa toteutui vuonna 2015, jolloin ryhdyimme myös loppukasvatukseen. Rakensimme kaksi erillistä kasvattamoa, sonneille sekä teurashiehoille.

Laadukasta ja aina riittävästi
Kolme vuotta sitten tilalla toteutettiin viimeisin laajennus, jonka myötä loppukasvattamon puolelle saatiin tarvittavaa lisätilaa.
– Tällä hetkellä kokonaisuus kattaa viisi eri kylmäpihattoa. Loppukasvatuspuolella on 600 eläinpaikkaa, emolehmiä on noin sata ja saman verran uuhia. Vuositasolla teuraaksi kulkee noin 800 eläintä, joista 500 on hiehoja ja loput sonneja.
Tilan omat vasikat kasvatetaan loppuun saakka ja A-tuottajien kautta ostetaan vuosittain reilut 700 maito- ja liharotuista välitysvasikkaa. Loppuvuodesta 2020 Joensuun tilalla luovutaan kuitenkin lampaista ja tilat muutetaan nautojen käyttöön.
– Taustalla on heikko kannattavuus, Sauli sanoo.
Hyvät kasvutulokset perustuvat aina riittävään ruokintaan, joten Joensuun tilallakin on otettu periaate, että apetta täytyy olla koko ajan saatavilla.
– Ruoan laadusta, määrästä ja vahvuudesta ei tingitä. Onnistunut ruokinta lähtee kuitenkin aina hyvistä komponenteista. Niinpä panostamme laadukkaaseen säilörehuun, ohrasta, vehnästä ja kaurasta koostuvaan tuoreviljaan sekä maittavuutta ja kosteutta lisäävään perunatärkkelykseen. Apeseos on loppujen lopuksi hyvin yksinkertainen, mutta toimivuuden takaamiseksi tarvitaan kuitenkin kellosepän tarkkuutta, Sauli tietää kertoa.
Joensuun tilalla otetaan säännöllisin väliajoin myös rehunäytteet.
– Säilörehun ja tuoreviljan energiatasot täytyy olla tiedossa ja ajan tasalla, joten analysoinnit tehdään riittävän usein.

Tavoitteet riittävän ylös
Tällä hetkellä tilalla on viljelyksessä vuokramaat mukaan lukien 360 hehtaaria.
– Säilörehun osalta olemme omavaraisia, mutta viljasta noin 90 prosenttia on ostossa. Vilja ostetaan lähialueen tiloilta puintiaikaan ja varastoidaan laakasiiloihin. Viljan omavaisuusastetta pyritään kuitenkin lisäämään, joten seuraavaksi keskitymme peltojen viljelykuntoon ja niiden nostamiseen. Pääpaino on salaojituksissa, tasauslanauksissa sekä kalkituksessa.
Joensuun tilalla kaikki investoinnit sekä päivittäinen tekeminen tähtää maksimaaliseen lihantuotantoon, unohtamatta kuitenkaan eläinten olosuhteita sekä tuotannon kokonaislaatua.
– A-tuottajien asiakkuuspäällikkö Matti Myllylä kehotti aikanaan, että rima pitää asettaa heti alussa riittävän korkealle. Tämä oli hyvä neuvo, sillä karjatilan luominen tyhjästä sekä tilakoon kasvattaminen on pitkällinen prosessi.
Tavoitteet ja määrätietoinen toimintatapa ovat tuottaneet kuitenkin toivottua tulosta. Viime vuonna tila tuotti naudanlihaa 274 000 kiloa ja myös tämän vuoden osalta tavoitteena on sama määrä.
– Kuitenkin katse on tiukasti tulevaisuudessa ja siihen kuuluu kehittämisen rinnalla myös laajentaminen. Kuluvan vuoden aikana rakennamme laakasiilot säilörehulle, mutta muutaman vuoden päähän olemme suunnitelleet myös loppukasvatuspuolen laajentamista. Pyörät täytyy pitää liikkeessä ja kurssi suorassa, mutta tarvittaessa on pystyttävä tekemään myös korjausliikkeitä.
- Haastattelu on julkaistu myös Suomalainen Maaseutu -lehdessä
Kommentoi Facebookissa