Navettaprojekti vahvistaa myös parisuhdetta – ”Kaikki keskustelut eivät pääty kuin Kauniissa ja rohkeissa”

Merja ja Veli-Matti Repkalle karjanjalostus on aina ollut sydämen asia.

Merja ja Veli-Matti Repkalle karjanjalostus on aina ollut sydämen asia. (Kuva Anne Anttila)

Merja ja Veli-Matti Repkan tilalla tavoitteena on täyttää navetta omasta karjasta.

MAATALOUS ”Tunnelmat ovat oikein mukavat ja jopa jännittävät. se on ainakin tiedossa, että kumisaappaat menevät jatkossa entistä rivakammin jalkaan. On tämä tuleva navetta sen verran iso investointi.”

Näin kuvailee tuntemuksiaan kiuruveteläinen isäntäpari, Merja ja Veli-Matti Repka. Uuden pihaton rakentaminen on ollut isäntäparin haaveissa jo siitä lähtien, kun isännän kotitila siirtyi Merjan ja Veli-Matin nimiin.

– Unelma lypsypihatosta on elänyt 17 vuotta, mutta vasta nyt aika rakentamiselle oli oikea. Olemme pitäneet tärkeänä, että ennen pihattoon siirtymistä kaikki osa-alueet, karjanjalostuksesta ja peltojen riittävyydestä lähtien ovat kunnossa. Tie tähän päivään on ollut pitkä ja työteliäs, mutta palkitseva. Tavoitteena on ollut alusta lähtien hyvätuotoksinen ja terve karja ja siinä olemme onneksemme myös onnistuneet, Repkat taustoittavat tyytyväisinä.

Isäntäparille myönnettiin muun muassa vuonna 2019 Walter Ehrströmin säätiön kultainen ansiomitali laadukkaan maidontuottamisesta 25 vuoden ajalta.
Isäntäparille myönnettiin muun muassa vuonna 2019 Walter Ehrströmin säätiön kultainen ansiomitali laadukkaan maidontuottamisesta 25 vuoden ajalta. (Kuva Anne Anttila)

Siirtymävaihe kestänyt vuosia

Jo siitä lähtien kun tilalla varttunut Veli-Matti ja lähihoitajana työskennellyt Merja päättivät jatkaa maidontuotantoa yhteistuumin, tavoitteena oli toiminnan asteittainen kehittäminen.

Sukupolvenvaihdoksen aikoihin tilalla oli 32 lehmää, nuorkarja sekä peltoa vuokramaineen vajaat 50 hehtaaria.

– Alkuvuosina lisäsimme parsipaikkoja sen verran, että saimme nostettua lypsävien määrän nykyiseen neljäänkymmeneenkuuteen. Viimeiseen viiteentoista vuoteen ei ole navettaa isommin päivitetty. Vain tarvittavat korjaukset on tehty ja paikat pidetty toimintakunnossa, Veli-Matti kertoo.

Vaikka itse navettaan ei ole tehty sen järeämpiä remontteja, niin tilaa on kehitetty erityisesti karjan osalta kohti pihattoa.

– Siirtymävaihe on kestänyt vuosia, sillä tavoitteenamme on täyttää navetta omasta karjasta. Myös hiehot on kasvatettu sitä silmällä pitäen, että ne soveltuvat robotille. Henkilökohtaisesti olemme kuitenkin sitä mieltä, ettei seinien rakennusvuosi takaa sitä, minkälainen karja-aines niiden sisällä elää. Toiminta voi sakata täysin myös hienossa navetassa.

Repkan tilalla karjan hyvinvointi on kuitenkin sydämen asia ja laadun raamit on rakennettu toimivan karjanjalostuksen ympärille.

– Lähtökohdaksi olemme asettaneet, että karja on kestävää ja tuotostaso kunnossa. Energiakorjattu maitotuotos on pyörinyt reilussa 12 000 kilossa ja vuosien myötä tilalla on juhlittu myös seitsemää satatonnaria ja pari vuotta sitten myös 150-tonnaria.

Satatonnarit ovat lehmiä, jotka ovat tuottaneet elinaikanaan 100 000 litraa maitoa.

Holsteinpainotteista karjaa on jalostettu viimeiset kymmenen vuotta pihattoa ja robottilypsyä silmällä pitäen. Pihatto tullaan täyttämään tilan omista kasvateista. (Kuva Anne Anttila)
Holsteinpainotteista karjaa on jalostettu viimeiset kymmenen vuotta pihattoa ja robottilypsyä silmällä pitäen. Pihatto tullaan täyttämään tilan omista kasvateista. (Kuva Anne Anttila) (Kuva Anne Anttila)

”Tottakai jännittää”

Kuluvan vuoden lokakuussa Repkan isäntäpari siirtyy myös maidontuotannon suhteen uudelle tasolle, kun tilalla otetaan käyttöön 80-paikkainen, yhden robotin pihattonavetta. Entinen navetta muutetaan nuorkarjalle.

– Tottakai jännittää ja erityisesti se, kuinka karja oppii uusille lypsytavoille. Myös siirtyminen erillisruokinnasta appeeseen on oma haasteensa. Alku on varmasti opettelua, mutta onneksi tietoa on saatavilla ja tiukan paikan tullen voi aina kilauttaa kaverille, Veli-Matti luonnehtii hymyillen.

Tilasiemennyksestä vastaava Merja-emäntä pohtii vastaavasti, miten ruokinnan muuttuminen vaikuttaa kiimoihin.

– Aika näyttää tämänkin puolen, mutta muutosten keskellä on kaikki otettava kuitenkin huomioon.

Vaikka tulevan apeseoksen komponentit ovat vielä räätälöintivaiheessa, niin tilalla luotetaan edelleen laadukkaaseen säilörehuun sekä litistettyyn viljaan.

– Tähän saakka olemme olleet myös viljan suhteen omavaraisia, mutta tulevaisuudessa emme enää panosta viljanviljelyyn. Olemme kuitenkin osakkaana kuuden tilan yhteisessä Koskenjoen Kuivuri Oy:ssä, joten tätä kautta viljansaanti on myös tulevaisuudessa turvattu.

Merja ja Veli-Matti sanovat olevansa myös siinä mielessä onnekkaassa asemassa, että tilan työt hoituvat oman perheen voimin.

– Lapset ja myös meidän kummankin vanhemmat auttavat tarvittaessa, joten ainakaan vielä ei ole tarvetta palkata ulkopuolista työvoimaa. Ja tällä hetkellä näyttää siltä, että Jere-pojasta saattaa kasvaa jopa tilan tuleva jatkaja.

  • Haastattelu on julkaistu aikaisemmin Suomalainen Maaseutu -lehdessä

Lue myös: Paavo hankkii lähes kaikki käytettynä ja halvalla – ”Velkamäärän täytyy pysyä kohtuullisena”

Kommentoi Facebookissa