MAATALOUS Siikalatvan Kestilässä, reilun sadan lypsävän maitotilaa luotsaavat Jorma ja Pirjetta Rahikkala pitävät tärkeänä, että työt tehdään hyvin ja laadusta tinkimättä.
– Tämä on ollut johtotähtenä alusta saakka ja siitä ei ole lipsuttu.
Karjanhoidon parissa varttunut Jorma otti tilan nimiinsä heti armeijasta päästyään, 19-vuotiaana. Tällöin elettiin vuotta 1999. Tilalla oli tuolloin 13 lehmää ja saman verran peltohehtaareita.
– Heti alussa oli selvää, että tilaa tullaan laajentamaan ja kehittämään, mutta tietenkin järkevin askelmerkein. Alkuvaiheessa laajennukset olivat pieniä, mutta tärkeitä. Esimerkiksi 2000-luvun alussa parsipaikkojen määrää lisättiin, että lypsävien määrä saatiin nostettua, Jorma taustoittaa.
Määrätietoinen kehittäminen sai kuitenkin jatkoa. Peltoa raivattiin ja karjamäärää kasvatettiin, vuonna 2007 tilalle rakennettiin yhden robotin lypsypihatto. Karjanjalostuksen ja kehittyneen elinaineksen myötä otettiin käyttöön myös toinen lypsyrobotti. Näin edettiin jälleen muutama vuosi, kunnes ryhdyttiin miettimään seuraavaa siirtoa.
– Ajatuksissa oli luonnollisesti laajennus, mutta vaihtoehtoja oli kuitenkin useita. Pohdinnan alla oli kokonaan uusi lypsypihatto ja mietimme jopa erillistä hiehonavettaa, sillä hiehot ovat tällä hetkellä 15 kilometrin päässä sijaitsevassa vuokranavetassa, Jorma kertoo.
Rahikkalan isäntäväki sanoo pyöritelleensä laajennusta monelta eri kantilta. Viiden mietintävuoden aikana he ovat kiertäneet navetoita ja tutustuneet eri ratkaisumalleihin ulkomaita myöten.
– Olemme tehneet pari tilavierailua myös Hollantiin. Yksikään matka ei ole mennyt hukkaan. Päinvastoin, sillä hyviä ideoita ja uutta kosketuspintaa on tarttunut mukaan jokaiselta reissulta.
Edullisempi hintalappu
Pitkän pohdinnan jälkeen päädyttiin navetan laajennukseen.
– Laajentaminen tuntui tässä vaiheessa kaikkein järkevimmältä ratkaisulta. Myös edullisempi hintalappu puolsi hanketta, Jorma luonnehtii.
Entisen pihaton jatkeeksi tehty laajennus sujui nopeasta aikataulusta huolimatta mallikkaasti ja ilman minkäänlaista yskähtelyä. Työt aloitettiin vuoden 2020 elokuun lopussa ja marraskuun 25. päivänä otettiin jo uudet tilat käyttöön.
– Kolmeen kuukauteen puristettu projekti ei olisi ollut kuitenkaan mahdollista ilman hyvää suunnittelua ja ammattitaitoisia tekijöitä, Jorma kiittelee.
Uusi laajennusosa puoltaa isännän mukaan paikkaansa, sillä esimerkiksi navetan jokainen neliö on hyötykäytössä.
– Pohjaratkaisu on myös muuten hyvin selkeä sekä eläin- ja ihmisystävällinen. Syvät lietekuilut, slalom-lannanpoistojärjestelmä sekä kaikkialle asennetut kumimatot ovat tärkeä osa eläinten hyvinvointia. Uudisosaan tulivat myös eläintenhoitoa helpottavat lukittavat etuaidat, Jorma listaa tyytyväisenä.
Laajennuksen myötä Rahikkalan tilalla otetaan käyttöön myös kolmas lypsyrobotti.
– Jatkossa kaksi uusinta robottia lypsää laajennusosassa ja toinen entisistä jatkaa loppulypsykauden lehmien lypsyä vanhassa pihatossa. Entiset tilat muutetaan täysin umpilehmille sekä nuorkarjan käyttöön.
Tilaa liikkua ja toimia
Jorma ja tilan töihin aktiivisesti osallistuva Roope-poika, 16, ovat tyytyväisiä hankkeen lopputulokseen. Laajennus toi mukaan paljon työtä helpottavia ratkaisuja.
– Olemme iloisesti yllättyneitä, kun reiluun tuhanteen neliöön saatiin peräti 108 lehmäpaikkaa. Lisäksi tilojen yksinkertaisuus toi mukanaan tarvittavaa selkeyttä ja tilaa toimia navetassa myös isommalla kalustolla. Liikkumisen mahdollistaa erityisesti kestävä rakennusratkaisu, sillä parren päädyt nousevat kuilun seinämää pitkin pohjasta saakka.
Työtä helpottaviin tekijöihin isäntäväki nostaa myös mattoruokkijan sekä kiinteän apesekoittajan.
– Siirtyminen erillisruokinnasta appeeseen oli todella onnistunut ja toivon mukaan myös tuotoksissa näkyvä muutos.
Myös tulevaisuuteen Rahikkalan tilalla katsotaan avoimin mielin. Kehittämistä riittää koko ajan.
– Jos kaikki menee mallikkaasti, niin viiden vuoden sisällä olisi tarkoitus rakentaa myös erillinen hiehonavetta. Lähitulevaisuuden suunnitelmiin kuuluu myös toiminnan vieminen osakeyhtiön alle. Kehitys ei saa pysähtyä, mutta vauhdin voimme säädellä itse.
Aika näyttää, tuleeko 16-vuotiaasta Roopesta Rahikkalan maitotilan seuraava isäntä.
– Olen kiinnostunut ja tykkään työstä, mutta aion hankkia myös alan koulutuksen, Roope suunnittelee.
- Haastattelu on julkaistu aikaisemmin Suomalainen Maaseutu -lehdessä
Kommentoi Facebookissa