MAAILMANPERINTÖ Tarina alkaa oikeastaan jo 1970-luvun alusta. Paikallisen Osuuskauppa Keulan oli saatava tontti Rauman keskustasta, ja katseet kääntyivät kohti Rauman lyseon rakennusta.
Lyseo oli Wivi Lönnin suunnittelema, Suomen ensimmäisen naispuolisen arkkitehdin, joka oli saavuttanut mainetta koulurakennusten suunnittelijana. Jugendtyylinen rakennus oli vihitty käyttöön marraskuussa 1914 ja se sijaitsi Tarvonsaaressa, Vanhan Rauman kupeessa.
– Tätä päätöstä ei tulla jälkikäteen kiittämään, ennusti kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Erkki Saarinen lyödessään lyseon purkutuomion pöytään.
Ja oli oikeassa. Vuonna 1972 puretun lyseon tilalle rakennettiin Osuuskauppa Keulan tavaratalo. Seuraavaksi rakennusyhtiöt kiinnostuivat Vanhasta Raumasta, jonka paikalle oli jo piirretty betonitaloja.
Muistatteko Risto Jarvan romanttisen komedian Mies, joka ei osannut sanoa ei? Elokuvassa Antti Litjan esittämä pappi Aimo heittää kivellä puskutraktoria, joka oli tullut purkamaan Kivimäkeä. Esikuvana ollut uhanalainen puu-Vallila säilyi Helsingissä, niin myös kaupunkilaisten ansiosta Vanha Rauma.
Kaikki kulminoitui lopulta yhteen ainoaan yksinhuoltajaäitiin, joka ei suostunut myymään avainpaikalla olevaa taloaan gryndereille.
Kuka määrää kaupungissa?
Osuuskauppa Keulan tavaratalo jaksoi toimia rakennuksessaan vain parikymmentä vuotta. Vanha Rauma puolestaan nimitettiin Suomen ensimmäiseksi UNESCO:n maailmanperintökohteeksi vuonna 1991.
Tärkeänä perusteena oli pohjoismaiden laajimman puukaupunkialueen elävyys asuinalueena sekä kauppapaikkana. Kansainvälisen matkailusivuston TripAdvisorin tuoreen listauksen mukaan Vanha Rauma on Satakunnan paras turistikohde, joka houkuttelee kymmeniä tuhansia turisteja vuosittain.
Tarvontori kuuluu nyt Vanhan Rauman suoja-alueeseen. Osuuskaupan kiinteistö on ollut viimeiset vuodet rakennusliike Skanskan omistuksessa. Talo on tyhjentynyt vuokralaisista ja sen annetaan ränsistyä – sillä Skanska haluaa rakentaa vieläkin suuremman kauppakeskuksen.
Ei Vanhassa Raumassa kehitystä vastusteta, eikä uutta kauppakeskusta, vaan sen kokoluokkaa. Uuteen kauppakeskukseen on suunniteltu enemmän liiketilaa kuin koko Vanhassa Raumassa on yhteensä. Mutta kaupunki ei suostu edes neuvottelemaan asiasta. Siihen on yksi yksinkertainen syy.
Skanska ei suostu rakentamaan pienempää kauppakeskusta.
Vanha Rauma taas uhattuna
Vauhtiin uusi kauppakeskus pääsi alkuvuonna 2013, kun Skanska toimitti arkkitehtitoimisto JKMM:n tekemän viitesuunnitelman Rauman kaupungille.
Pieni skandaali syntyi, kun Rauman kaavoitusjohtaja Juha Eskolin oli itse hieman aikaisemmin siirtynyt kyseisen Skanskan alihankkijan toimitusjohtajaksi, virkavapaalla. Itse asiassa hän oli kiirehtinyt johtajaksi jo ennen kuin koko virkavapaa-anomusta oli kaupungilla ehditty edes käsitellä.
Eskolinin palattua takaisin vuoden kuluttua, hänen oli pakon edessä jäävättävä itsensä, sillä asia oli paljastunut. Kauppakeskuskaavan käsittely jouduttiin aloittamaan alusta.
Seuraava kaava oli lähes täsmälleen samanlainen kuin edellinenkin, eri tahot antoivat lausuntoja ja kertoivat huolensa mammuttimaisesta kokoluokasta, mutta asiantuntijoiden mielipiteillä ei ollut mitään merkitystä.
Kaupunginhallituksen kaavoitusjaoston puheenjohtaja Jari Laihonen vaati niin suurta kauppakeskusta, kuin vain ikinä olisi mahdollista.
Kaavoitusjaosto vei kaavan vauhdilla aina valtuustoon asti. Hallinto-oikeudessa käsiteltävät valitukset piti olla vain pakollinen paha, kunnes nolosti paljastui, että kaavoitusjaostossa asiaa oli edistänyt Osuuskauppa Keulan työntekijä.
Osuuskauppa oli saamassa uudesta asemakaavasta miljoonatulot lisääntyvän rakennusoikeuden myötä. Kaava palautettiin hallinto-oikeudessa taas alkutekijöihinsä.
Lisää rakennusoikeutta, lisää rahaa
Minkälainen oikein on tuo kohuttu kauppakeskuskaava, jota Rauman kaupungin on niin vaikea saada lainmukaisesti tehtyä? Kyseessä ovat suuret rahat, suunnitellut rakennusoikeuden lisäykset voivat tuoda miljoonavoitot nykyisille maanomistajille.
Kauppakeskuksen koko olisi 23 500 kerrosneliötä, vaikka kaupunki yrittää naiivisti selittää kokoa pienemmäksi poistamalla oudosti neliöistä käytävät, aulat ja portaat. Skanskalle ei riitä edes oma tonttinsa, vaan myös viereinen katu halutaan rakennusmaaksi ja se katkaistaisiin.
Asemakaavan nurkassa sijaitsee Osuuskauppa Keulan myös jo tyhjentynyt entinen Sokoksen tavaratalo. Sen myöntää osuuskauppa itse tappaneensa rakentamalla lähistölle suuren Prisman, joka on hiljentänyt myös Vanhan Rauman kaupankäyntiä. Entinen vilkas tori on vain muisto, kauppiaat ovat joutuneet supistamaan aukioloaikoja ja vähentämään henkilökuntaa.
Uudessa kaavassa Osuuskauppa Keulan tontin rakennusoikeus lähes kolminkertaistuisi, ja sille saisi rakentaa ympäristöään tiiviimmin ja korkeammaksi viisi kerrostaloa.
Mutta mikä mielenkiintoista, osuuskauppa on sopinut myyvänsä tontin hallintaan oikeuttavat osakkeet välittömästi Skanskalle, kun asemakaava vahvistetaan. Myyntituloa se saisi arviolta noin 2,4 miljoonaa euroa.
Vain yksi joukosta ei ollut jäävi
Vanhassa Raumassa on nykyisin yli 600 rakennusta, se on noin 800 ihmisen koti ja 150 persoonallista liikettä tarjoavat edelleen elannon monelle raumalaiselle perheelle.
Monet tahot pelkäävät kauppakeskuksen vaarantavan sekä maailmanperintöarvon että kurjistavan Vanhan Rauman yritykset. Kauppakeskukseen on piirretty muun muassa yhdeksän kahvilaa ja ravintolaa, jotka ovat olleet vaate- ja sisustusliikkeiden lisäksi Vanhan Rauman elinvoiman vahvuuksia.
Kauppakeskuksen väitetään tuovan Vanhan Rauman idylliseen puukaupunkiin asiakkaita, mutta oikeassa elämässä kauppakeskus haluaa viedä Vanhaan Raumaan tulleiden turistien rahat. Vai luuletteko esimerkiksi pariisilaisen lähtevän innostuneena matkaan siksi, että Raumalle on rakennettu kauppakeskus?
Lokakuun viimeinen päivä sama kauppakeskuskaava hyväksyttiin jälleen kaupunginvaltuustossa. Nyt oli niin kiire, että kaavoitusjaosto ei edes ehtinyt tehdä kaikkia vaadittavia päätöksiä ja asemakaavan selostukseen jäi jopa sama kirjoitusvirhe, kuin hallinto-oikeuden jo kumoamassa kaavassa.
Valtuustossa esitetyssä farssissa jäävättiin kaikki Osuuskauppa Keulan edustajiston jäsenet turhaan, sillä asiasta on olemassa oikeuden ennakkopäätös. Vain varapuheenjohtaja Antti Simula jääväsi tarpeellisesti itsensä, koska hänen perheyhtiönsä oli rakentanut Keulalle marketin.
Ennen kaavan hyväksymistä Rauman kaupungin kaikki lakimiehet olivat pahaenteisesti irtisanoutuneet.
Mutta yksi ei katsonut itseään jääviksi. Hän on Osuuskauppa Keulan suurimman paikallisen yhteistyökumppanin toimitusjohtaja, kaupunginhallituksen kaavoitusjaoston puheenjohtaja Jari Laihonen.
Isot rahat houkuttelevat
Kivikylän Kotipalvaamo Oy:llä on lihatuotteiden palvelutiskit kuudessa Osuuskauppa Keulan kiinteistössä, ja Laihosen perhe omistaa yhtiöstä enemmistön. Toimitusjohtaja Laihonen on käytännössä Osuuskauppa Keulan suuren liiketoiminta-alueen tulosvastuullinen johtaja. Kivikylän liikevaihto vuonna 2015 oli 53,5 miljoonaa euroa.
Espoossa Lommilan kauppakeskushankkeessa hallinto-oikeus katsoi valtuutetun esteelliseksi, sillä hän oli saanut vuosittain kaksi 500 euron seminaarimaksua HOK-Elannolta, paikalliselta osuuskaupalta. Kivikylän Kotipalvaamo Oy ja Osuuskauppa Keula tekevät puolestaan yhdessä miljoonabisnestä.
Kaupunkien kaavoituksessa liikkuu isoja rahoja ja se houkuttelee rakenteelliseen korruptioon.
– Korruptio on yleistä, mutta näyttöä on vaikea saada, rikosoikeuden professori Pekka Viljanen on todennut Suomen Kuvalehdelle.
Kun rakenteellisesta korruptiosta hyötyvät niin rakennusyhtiö, kaupunginvaltuutetut sekä virkamiehet, kukaan ei paljasta toimintaa. Ennen pitkää kaupungin kaavoitusta hallitsee muutama henkilö, jotka sanelevat mitä kaavoitetaan ja kenen hyödyksi.
– Pieni kunta alistuu helposti yhden yrityksen tahtoon – koston pelossakaan kukaan ei valita.
Vanha Rauma Yhdistys ry:n valitus kaatoi kauppakeskuksen edellisen asemakaavan. Nyt yhdistykseen on ottanut yhteyttä kaupunginvaltuutettuja, joiden mielestä toiminta ei ole oikein, mutta jotka eivät uskalla nousta vastustamaan asiaa.
Vanha Rauma Yhdistys ry on päättänyt jättää asemakaavamuutoksesta valituksen hallinto-oikeuteen ja toivoo edelleen, että Rauman kaupunki viimein suostuisi keskustelemaan pikkukaupunkiin sopivan kokoisesta kauppakeskuksesta.
- Kirjoittaja on Vanha Rauma Yhdistys ry:n hallituksen jäsen
Kommentoi Facebookissa