HIIHTO Jos pitäisi nimetä Suomen kaikkien aikojen paras naishiihtäjä, kohdistuisi monilla valinta runsaslukuisesta ehdokaslistasta varmasti Marja-Liisa Kirvesniemeen. Urallaan kolme olympiakultaa, kolme MM-kultaa ja kaikkiaan 15 arvokisamitalia saavuttanut Kirvesniemi on yksi Suomen urheilun kaikkien aikojen legendoista.
Marja-Liisa, omaa sukuaan Hämäläinen, on kansallissankari. Hänen suosiotaan on eittämättä kasvattanut hänen vaatimaton persoonansa ja kansanomainen julkisuuskuvansa. Marja-Liisassa ovat juuri ne kaikki elementit, joita suomalaiset rakastavat.
Mutta ennen vuotta 1984 Marja-Liisa ei suinkaan ollut kansallissankari. Päinvastoin. Hän oli epäonnistunut useammissa arvokisoissa ja joutui useasti pilkan kohteeksi.
Maailmanmestaruuden Marja-Liisa Hämäläinen oli voittanut Lahdessa 4×5 kilometrin viestissä 1978. Siinä kilpailussa hän sai tosin kansan vihat niskoilleen epäonnistuttuaan omalla osuudellaan. Suomen hiihdon sen ajan supertähdet Helena Takalo ja Hilkka Riihivuori pelastivat Suomen joukkueelle kultamitalin.
Vuonna 1978 ei ollut sosiaalista mediaa, mutta vastaavanlaista someraivoa kyllä. Kultamitalisti Marja-Liisa sai postikortin, jossa luki: ”Lehmille on oma sarjansa maatalousnäyttelyssä. Haista paska!”
Lahden kisojen aikaan Marja-Liisa oli vasta 22-vuotias. Kestävyysurheilijahan on parhaimmillaan vasta kolmenkympin tienoilla.
Sport Contentin haastattelussa 2017 Marja-Liisa totesi, ettei kaksissa ensimmäisissä olympialaisissaan ja MM-kisoissaan ollut urheilijana vielä valmis. Tausta-asiatkaan eivät olleet riittävällä tolalla.
– Ne ensimmäiset olympiakisat, Innsbruck (1976) ja Lake Placid (1980), ne olivat kyllä oikeasti opettelua. Lake Placid jo sen takia, että isäni kuoli äkillisesti heinäkuussa. Itse olin silloin vielä koulussa sairaanhoito-oppilaitoksessa. Siinä oli vähän liian paljon henkisiä uusia asioita, hän muistelee.
– Ratkaiseva tekijä varmaan oli, että ennen Sarajevoa tiesin, että minulla on ammatti. Mie en ollut silloin enää pelkkä hiihtäjä. Se toi henkistä varmuutta itelle, Marja-Liisa jatkaa.
Sarajevon olympiakisoissa 1984 Marja-Liisa voitti kolme olympiakultaa. Hän oli ykkönen kaikilla henkilökohtaisilla matkoilla. Valmistautuminen meni nappiin.
– Se oli vuosien työ ja olin silloin terveenä. Sitä terveyttä ei voi periaatteessa ostaa. Pitää pyrkiä tekemään kaikki asiat viimeisen päälle hyvin. Olihan se oikeasti lottovoitto, että just sille kisahetkelle sai sen kuntonsa ajoitettua parhaiten.
Avausmatkana oli 10 kilometrin kilpailu. Siinä Marja-Liisa päihitti tiukassa kultataistossa Neuvostoliiton legendaarisen Raisa Smetaninan.
– Kymppi oli eka matka. Totta kai siinä oli paineita, koska olin voittanut edellisen maailmancupin. Kun tulin kympillä maaliin, en mie tiennyt, että voitan kultaa, koska Smetanina oli miun kanssa aika samoissa. Tiesin vain, että nyt se henkilökohtainen mitali tulee.
Onnistumiset ruokkivat itseluottamusta. Kahdella muullakin Sarajevon henkilökohtaisella matkalla Marja-Liisalla meni nappiin.
– Kyllä myös vitosen olympiakulta tuntui tosi hyvältä. Piti ajatella, että ruletti pitää hoitaa loppuun saakka niin hyvin kuin pystyy. Viimeinen matka, 20 kilometriä, kaikki olosuhteet ja huollotkin onnistui. Viimeinen kymmenen kilometriä oli kyllä unelmasuoritus. Ensimmäinen kymppi oli vaikeampi.
Kotona Simpeleellä Marja-Liisaa odotti melkoinen hulabaloo. Mediakohujakin riitti jo ennen nettiaikaa. Väitettiin, että Rautjärven kirkkoherra olisi saarnansa aikana kuunnellut selostusta Marja-Liisan kultahiihdosta korvanapin kautta.
Marja-Liisa oli kaiken huomion keskipisteenä aivan puhki.
– Kisojen jälkeen tuli väsymys, kun kisaruletti oli niin kova ja kaikki valmistautuminen siihen. Kotona ei ollut oikein juhlamieltä. Kun oli ilojuhlat, tuntui, että ite on ihan puhki. Kilpailukausi vielä jatkui. Oikein hyväkin menestys on joskus aika rankkaa.
Marja-Liisan menestykset eivät jääneet Sarajevoon. Hän voitti niiden kisojen jälkeen vielä kymmenen arvokisamitalia.
Henkilökohtaisilla matkoilla Marja-Liisa voitti kultaa Lahden 1989 MM-kisoissa 10 kilometrin perinteisellä. Hän jatkoi uraansa Lillehammerin 1994 olympiakisoihin saakka. Siellä hän saavutti 38-vuotiaana pronssia 5 ja 30 kilometrillä.
Marja-Liisan mukaan Lillehammerin 5 kilometrillä olisi ollut mahdollisuus kirkkaampaankin mitaliin.
– Se on jäänyt mieleen, että mokasin vitosen kilpailun. Tein ite täysin typerän suksivalinnan. Edellisenä päivänä oli tunne, että kerran vielä, kerran vielä. Se on nyt sama, onko toinen vai kolmas. Typerää kuitenkin, Marja-Liisa harmittelee.
Viestihiihdossa Marja-Liisa voitti olympiapronssia Sarajevossa 1984 ja Calgaryssa 1988. MM-kisoissa hän voitti viestikultaa kaksissa Lahden kisoissa 1978 ja 1989. Jälkimmäisten Lahden kisojen jälkeen ei tullut ilkeää palautetta, vaan hehkutuksista ei tahtonut tulla loppua.
Marja-Liisa saavutti viesteissä arvokisamitaleita useiden legendojen, kuten Takalon, Riihivuoren, Marjo Matikaisen ja Marjut Roligin (Lukkarinen) kanssa.
– Kyllä menestykset joukkueenakin olivat hienoja. Viestimitaleitakin onneksi tuli uralta, hän kertoo.
Some-keskusteluissa käydään ikuisuusväittelyä, oliko Suomen hiihto puhdasta urheilua ennen 1990-luvun epo-aikaa ja Lahden dopingskandaalia. Se on varma asia, ettei Marja-Liisa kärähtänyt dopingista koskaan toisin kuin esimerkiksi Virpi Kuitunen (Sarasvuo).
Marja-Liisa oli kiistatta maailman paras naishiihtäjä 1983-84. Hänen arvoaan nostaa sekin, että hän teki onnistuneen paluun huipulle perheenlisäyksensä jälkeen 1980-luvun lopulla ja jaksoi motivoitua uusiin arvokisoihin Sarajevon jättipotin jälkeen vielä monta kertaa.
Teksti Otto Palojärvi
Lue myös: Sadasosatappio teki Juha Miedosta legendan – ratkaisiko parta olympiakullan?
Kommentoi Facebookissa