HIIHTO Helmikuun 17. päivänä tuli kuluneeksi 40 vuotta Suomen urheiluhistorian kenties karmaisevimmasta tappiosta. Juha Mieto hävisi Lake Placidin 1980 olympiakisoissa 15 kilometrin hiihdon kultamitalin Ruotsin Thomas Wassbergille sadasosasekunnilla.
”Aijai, sadasosalla Juha hävisi tämän. Ja se pistää kyllä mielet matalaksi”, tiivistettiin tunnelmat YLE:n tv-selostuksessa.
Suomessa tunnelma oli epäuskoinen, ja katkeruutta lisäsi, että kultamitalivoittaja tuli Ruotsista. Olihan Suomi tuohon aikaan vielä Ruotsia köyhempi maa, jossa länsinaapurin korkeampaa elintasoa ja kansainvälistä menestystä seurattiin kateellisina vierestä.
Mieto otti tappionsa tyynemmin. Viimeistään silloin hän loi maineensa yhtenä urheiluhistorian rehdimmistä häviäjistä.
Wassberg ilmoitti Lake Placidin 15 kilometrin jälkeen, että kultamitali kuuluisi yhtä lailla Miedolle ja oli valmis sahaamaan mitalinsa kahtia. Mieto kuitenkin kieltäytyi ja painotti kullan kuuluvan ainoastaan Wassbergille.
Todennäköisesti Mieto olisi voittanut kultaa, jos hänellä ei olisi ollut partaa. Tarkkaa tutkimusta ei ole tehty, mutta varmasti parta hidasti hänen matkantekoaan 15 kilometrillä muutamalla sadasosalla.
Jossiteltavaa jää siitäkin, että nykysäännöillä Mieto olisi jakanut kullan Wassbergin kanssa. Kansainvälinen Hiihtoliitto FIS nimittäin päätti Lake Placidin tapahtumien jälkeen ottaa aikaa vain kymmenesosasekunnin tarkkuudella.
Sadasosatappio toi Miedolle paljon kansainvälistä huomiota. Sitä hän tuskin olisi saanut yhtä paljon, jos olisi voittanut kultaa. Suomessakin Mieto muistetaan juuri sadasosatappiostaan, joka on tehnyt hänestä suuremman legendan kuin mitä hän olisi ollut Lake Placidin 15 kilometrin olympiavoittajana.
Mieto ei voittanut urallaan henkilökohtaista olympiakultaa, mutta on kiistatta yksi Suomen urheiluhistorian kaikkien aikojen merkittävimmistä nimistä. Hänestä tuli aktiiviuransa aikana niin suuri tähti, että on pystynyt elättämään itsensä ”Juha Mieto” -brändin avulla. Mieto äänestettiin 2007 myös eduskuntaan maan seitsemänneksi suurimmalla äänimäärällä.
Lake Placidin sadasosatappio ei suinkaan ollut Miedon ensimmäinen katkera tappio. Jo Sapporon 1972 olympiakisoissa hän hävisi 15 kilometrillä pronssimitalin kuudella sadasosalla ja hopeankin vain kahdella sekunnilla.
Falunin 1974 MM-kisat menivät Miedolta piloille puusuksien takia. Muiden huippumaiden hiihtäjät kilpailivat tuolloin jo lasikuitusuksilla, mutta pysähtyneessä Suomessa ei oltu ajan hermoilla. Mieto voitti Falunissa 30 kilometrillä puusuksilla hopeaa, mutta olisi lasikuitusuksilla saattanut olla kisassa ylivoimainen voittaja.
Innsbruckin 1976 olympiakisoissa ja Lahden 1978 MM-kisoissa Miedon päämatka meni pieleen väärän voitelun takia. Hän oli molemmissa kisoissa huippukunnossa.
Innsbruckissa Miedon jättihiihto viestikisan toisella osuudella auttoi Suomen kuitenkin kultamitaleille. Se oli Miedon uran ainoa arvokisakulta.
– Kyllä mä hiihdin sen toisen osuuden oikein kuin sonni, jos oikein voidaan sanoa. Silloin tuntui, että oli mistä repiä, Mieto muisteli 2017 Sport Contentin haastattelussa.
Lake Placidissa 1980 Mieto oli todennäköisesti elämänsä kunnossa. Niissä kisoissa hän saavutti sadasosahopeansa lisäksi hopeaa 50 kilometrillä sekä pronssia viestissä.
Harva enää muistaa, että Lake Placidin viestissä Mieto myös jätti Wassbergin taakseen ja pudotti Ruotsin mitaleilta. Mieto itse arvostaa siinä kisassa suorituksensa yhtä korkealle kuin Innsbruckin viestissä tai Lake Placidin 15 kilometrillä.
– Samoissa kisoissa Lake Placidissa viestin ankkuriosuus viestihiihdossa, kun viidentenä lährettiin ja noustihin pronssille. Wassbergin kanssa lährettiin, se lähti mun perään 15 metriä. Kyllä se oli kanssa havahduttava hiihto, Mieto muistelee.
Mieto oli olympiatasolla mukana vielä Sarajevon kisoissa 1984. Hän voitti niissäkin kisoissa viestipronssia.
Mieto muistetaan katkerista tappioistaan, mutta surullisen hahmon ritari hän ei ole. Päinvastoin. Mieto antaa ymmärtää, että positiivinen ajattelu on urheilumenestyksen perusta. Kaiken ei kuitenkaan tarvitse olla niin vakavaa.
– Kyllä arvokisoista muutama kova suoritus löytyy, mutta urheilijahan on tällainen, niin myös minä, että silloin kun tuntuu, että ei oikein kulje, niin ei sitä nokkiinsa oteta, vaan otetahan vähän huumorilla. Eli huomenna on päivä uusi. Ei aina lyödä päätä seinähän, kun siltä tuntuu, Mieto arvioi itse.
Kenties Suomessa urheiluun suhtaudutaan nykyään turhankin vakavasti.
– Kyllä Suomen urheilu kauttaaltaan hyvin voi. Pikkuisen voidahan ajatella, että hilpeyttä suupieliin tulee, kun on kaikenmoisia managereja, kallon supistajia ja puristajia. Tuntuu kuule, jotta perhana, että urheilija on sellainen robotti. Se on kun kaljua lyörähän päälle. Sut on ohjelmoitu ja sanotaan, että anna mennä. Tämä meikäläistä joskus vähän hilpeästi mietityttää, arvioi Mieto Suomen urheilun nykytilaa.
Miedon jälkeen Suomesta ei ole tullut montaakaan mieshiihtäjää, jonka saavutukset olisivat verrattavissa hänen saavutuksiinsa. Ainoastaan Mika Myllylä on voittanut Miedon jälkeen kolme mitalia samoissa arvokisoissa. Kahteen mitaliin samoissa kisoissa ovat yltäneet Harri Kirvesniemi, Aki Karvonen, Jari Isometsä, Matti Heikkinen ja Iivo Niskanen.
Teksti Otto Palojärvi
Lue myös: Norja dominoi hiihtoa – taantuva Suomi ei pysy kyydissä
Kommentoi Facebookissa