MAATALOUS Porilaiselle Antti Uusitalolle on aina ollut selvää, että tulevaisuus rakennetaan kotitilan ympärille.
– Elämä maalla ja maamiehen saappaissa on aina ollut minun juttuni, Antti luonnehtii hymyillen.
Sukupolvenvaihdos siemenviljelyyn, metsätalouteen sekä sokerijuurikkaaseen keskittyneellä tilalla tehtiin vuonna 2001. Valtikan vaihdon aikoihin parikymppinen Antti oli juuri päässyt armeijasta ja into tilanpitoon oli korkealla.
– Ajatukset ovat edelleen samat ja ehkä vieläkin vahvemmat. Vaikka kahteen vuosikymmeneen mahtuu monenlaisia päiviä, niin arki maajussina taittuu edelleen mieluisissa tunnelmissa. Se on se asenne, jolla pärjää vähän tuulisemmallakin reitillä, Antti tietää kertoa.
Ensimmäiset kuusi vuotta Antti keskittyi tilallaan siemenviljelyyn sekä sokerijuurikkaaseen, jota on viljelty tilalla jo 1960-luvulta lähtien.
– Erikoisviljelyyn soveltuvat maat tukivat kuitenkin tuotantosuunnan muutosta, joten vaihdoimme juurikkaan tärkkelysperunaan. Ratkaisu oli oikea ja myös ajoitus osui kohdalleen.
Perunanviljelyyn pystymetsästä
Sen sijaan itse viljelytyöhön lähdettiin ihan pystymetsästä.
– Meillä ei ollut perunapuolelle minkäänlaista kokemusta. Ei tietoa, taitoa eikä myöskään koneita. Alkuun kysyttiin naapureilta neuvoa ja siitä lähtien on perunaa viljelty oppi- ja erehdys -periaatteella, Antti luonnehtii naureskellen.
Tällä hetkellä Uusitalon tilalla on perunanviljelyksessä noin 50 hehtaaria ja pienin askelein toteutettu laajentaminen on johtanut siihen, että tärkkelysperunasta on tullut myös tilan päätuote.
Vuonna 2016 tilalla tehtiin kuitenkin ennakoiva korjausliike ja otettiin sokerijuurikas takaisin viljelyyn.
– Taustalla oli viljapuolen kannattavuusongelmat. Myös tämä ratkaisu osoittautui oikeaksi, vaikka kaluston osalta juurikasviljely jouduttiin aloittamaan täysin alusta. Onneksi sentään tarvittava tietotaito oli vielä tallella, Antti kertaa hymyillen.
Myös tulevaisuuteen Uusitalon tilalla katsotaan realistisesti, joskus hyvin luottavaisin mielin.
– Pakottavaa laajennustarvetta ei ole ja jos sellainen tulee ajankohtaiseksi, niin keskittymä on luonnollisesti perunapuolella.
Sen sijaan kehittämisen suhteen tilalla ollaan koko ajan hereillä.
– Tulevaisuuden kiinnostuksen kohteena on muun muassa perunan starttilannoitus. Se vaatii luonnollisesti investointeja, mutta toiveissa on myös korkeampia satolukemia. Myös koneistus pyritään pitämään ajan tasalla ja kalusto siinä kunnossa, ettei sesonkiaikoina toiminta yskähtele.
Oman perheen voimin
Antti sanoo olevansa myös siinä mielessä onnekkaassa asemassa, että tilanpito luonnistuu oman perheen voimin.
– Rinnallani on työteliäs ja ammattinsa osaava vaimo sekä 84-vuotias isäni, joka on aina valmiina auttamaan. Unohtaa ei sovi myöskään kymmenvuotiasta Oskari-poikaa, josta saattaa tulla jopa tilan seuraava isäntä.
Toimivan perhedynastian lisäksi isäntäpari Lahtinen-Uusitalo listaavat tilansa vahvuudeksi myös huumorin.
– Taito nauraa itselle on yksi parhaimmista keinoista pysyä valtavirran mukana. Kompastumisia tulee, vaikka tykkää työstä ja tekee sen hyvin. Silloin tarvitaan astetta järeämpiä keinoja ja niistä paras on positiivinen asenne. Sen olemme oppineet, että kaikista asioista ei kannata mieltänsä pahoittaa ja joskus on hyvä seurata tilanteita myös takarivistä.
Uusitalon perheviljelmällä ei eletä myöskään muotissa, vaan pyritään katsomaan asioita myös sen ulkopuolelta.
– Tilasokeus on tämän lajin pahimpia mörköjä, joten otamme mielihyvin vastaan myös ulkopuolisten näkemyksiä tilan tavoista ja toimista. Erityisesti perunapuolella kaikki ideat ja ajatukset ovat todella tervetulleita.
- Haastattelu on julkaistu myös Suomalainen Maaseutu -kuukausilehdessä
Lue myös: Pienetkin onnistumiset antavat maitotilalla lisävirtaa – ”Karjan eteen tehtävä työ on sydämen asia”
Kommentoi Facebookissa