SUOMI 100 Saarijärven Lannevedellä, kapean soratien päässä nököttää pieni mökki. Punaisen, Mörkökorveksi nimetyn tuvan pihamaalla seisoo kumisaappaat jalassa valtiotieteiden tohtori Marketta Horn, 68.
Naisen hymy on levollinen ja katse ystävällinen, kun hän toivottaa tulijan tervetulleeksi Luojankukkaroon.
– Kiva, kun löysit perille. Navigaattori pudottaa kartalta sen verran varhain, että loppumatka saattaa viedä harhaan. Huomasitko muuten, kuinka rauhoittavaa on kävellä viimeiset sadat metrit ikimetsän sopuisassa syleilyssä. Viimeistään perillä huomaa löytäneensä sanalle ”rauha” todellisen merkityksen, Marketta puhelee.
Mörkökorven Marketta on oikeassa. Hän jos joku tietää, miltä tuntuu löytää elämälleen uusi taso.
– Olen ehtinyt kiertää maailmaa etsiessäni rauhaa ja minun näköisiäni askelmerkkejä. Täältä Mörkökorvesta löysin sen, mikä minulta on ollut koko elämäni ajan hukassa. Luontoa kunnioittavalla elämäntavalla on hyvin eheyttävä vaikutus.
Marketta ei ole aina ollut erakkoluonteinen yksineläjä. Maailmannaisen matkan varrelle on jäänyt paljon kokemuksia; hienoista juhlista aina matkustajakotien yksinäisyyteen. Elämä on pitänyt sisällään kaikki arjen värisävyt, kirkkaista siihen kaikkein tummimpaan.
Eliittiperheen tyttärestä tohtoriksi
Marketta Horn ei peittele myöskään sitä tosiasiaa, että hänen lapsuuttaan varjosti ikävä äidin ja isin syliä. Saarijärveläisen eliittiperheen tytär varttui kodissa, jossa kaikki oli hienoa ja mallikelpoista.
Jopa taloudenhoidosta vastasivat apulaiset. Perheen tyylikäs koti esiteltiin aikoinaan myös sisustuslehdessä.
– Isäni oli kunnan eläinlääkäri ja äiti kansalaisopiston rehtori ja tätä kautta hyvin tunnettu kulttuuripersoona. Olihan meillä hyvä toimeentulo ja tietty asema, mutta kodista puuttui kuitenkin vanhempien läsnäolo. Tästä kertoo se, että vastuu lasten kasvatuksesta jäi palvelijoillemme.
Marketta sanoo olleensa tyttö, joka ei lapsena koskaan hymyillyt.
– Olin omalla tavallani surumielinen. Tämä lienee ollut osasyynä myös siihen, että lähdin heti valkolakin saatuani Amerikkaan opiskelemaan.
Kahden jenkkivuoden jälkeen porvariperheen tytär jatkoi opintietään muun muassa Länsi-Berliinissä, joka toimi hyvänä maaperänä myös hänen ideologialleen. Valtiotieteiden tohtori Marketta Horn on ensimmäinen nainen Suomessa, joka väitteli vuonna 1992 Neuvostoliiton ulkopoliittisesta teoriasta.
Ulkokullattua yksinäisyyttä
Marketta sanoo viettäneensä ruuhkavuosina hyvin ulkokullattua elämää.
– Löysin hurmaavan miehen ja sain kolme ihanaa lasta. Koti, josta ei puuttunut mitään, perustettiin Luxemburgiin.
Viisi vuotta saksalaissyntyisen pankkiirin edustusrouvana olivat kuitenkin hänen elämänsä yksinäisimmät. Oli hienoja juhlia ja upeita pukuja, mutta henkisesti Marketta tunsi olonsa turvattomaksi.
– Muistan ne monet kerrat, kun istuin keittiön ikkunan ääressä ja odotin perheen isää kotiin. Olin täysin riippuvainen miehestäni, Marketta kuvailee.
Marketta myöntää suoraan, että vaikka elämä oli hienoa ja näytti ulospäin täydelliseltä, niin tulevaisuus oli täynnä isoja kysymysmerkkejä.
– Arki pankkiirin rouvana eteni täysin romanttisten kirjojen mukaan. Kaikki oli käytännössä saavutettu, mutta elämästä puuttui kuitenkin aito sisältö.
Kun perhe palasi takaisin Suomeen, Marketta halusi vaikuttaa ympäristöasioihin ja lähti mukaan Espoon kunnallispolitiikkaan. Vuoden 1984 kunnallisvaaleissa tuore paluumuuttaja pääsi ennätysäänin valtuustoon.
– Totuus löi kuitenkin heti vasten kasvoja. Vaikuttaminen oli vaikeaa, koska ihmiset eivät olleet valmiita elämäntapojen muutokseen. Tämän seurauksena turhauduin ja ainoaksi saavutuksekseni koko valtuustokaudelta jäi kokouksissa virkattu sängynpeite, Marketta hymähtää.
Ähtärin Suomineidot ekokylässä
Marketta kyllästyi asumaan kiireen ja melun keskellä, joten maailmaa kiertänyt perheenäiti halusi elämäänsä suurempia muutoksia. Irtioton mahdollisti aikuistuneet lapset.
– Sanoin hyvästit entiselle elämälleni ja lähdin rakentamaan uutta Ähtäriin, jonne perustin vuonna 1996 Suomineito-ekoyhteisön. Alku näytti lupaavalle. Kaikki mahdollinen kasvatettiin itse ja toiminta rullasi myös henkisellä tasolla alkuperäisen idean mukaisesti.
Työ ekoyhteisössä ei tuottanut kuitenkaan toivottua tulosta. Unelma kesti seitsemän vaiherikasta vuotta.
– Yritin, mutta epäonnistuin. Ekoelämä yhteisössä muuttui byrokratian takia mahdottomaksi, sillä esimerkiksi verottaja vei jopa lämmitysjärjestelmän uusimiseen tarkoitetut säästöt.
Loppuvaiheessa toiminta oli Marketan mukaan kuin kivireen vetämistä, joka vei viimeisillä metreillä niin unen kuin terveydenkin. Ähtäristä lähdettyään Marketta piti sapattivuoden, jonka aikana hän kiersi maapallon ilman lentokonetta.
– Tutustuin muun muassa Australiassa ja eri puolilla Aasiaa sijaitseviin ekokyliin sekä luostareihin. Matka oli henkisesti hyvin valaiseva.
Palattuaan takaisin Suomeen Marketta jatkoi elämäntapavaellustaan. Hän oli käytännössä kymmenen vuoden ajan vailla vakinaista kotia.
– Asuin ystävieni luona ja vietin jopa yhden talven Portugalissa, eräässä vapaan rakkauden ekokylässä. Tutustuin ihmisarkeen kaikilla mahdollisilla tasoilla. Jopa sillä kaikkein alhaisimmalla.
Ikimetsän sylissä satumaa
Viisi vuotta sitten Marketta löysi uuden tavan elää Lannevedellä sijaitsevasta Luojankukkarosta. Kyseessä on arvokas ikimetsä, jonka sylissä on pieni mökki piharakennuksineen. Käytännössä Marketta omistaa rakennukset ja luonnonperintösäätiö metsän.
– Tämä on minun satumaani. Elän askeettisesti, mutta arkeni on toimivaa.
Marketan lähtökohtana on kunnioittaa luontoa ja kuormittaa sitä mahdollisimman vähän. Kodissa ei ole mitään surisevaa eikä pörisevää.
– Ei jääkaappia, tiskikonetta eikä sähköpattereita. Ruoat säilyvät maakellarissa ja pihan perällä on ulkohuussi. Lämmönlähteenä toimii takka ja pyykin pesen pulsaattorikoneella, johon lämmitän veden hellalla. Vaatteet hankin kirpputorilta ja valtaosan ruoan raaka-aineista kasvatan itse.
Marketta sanoo olevansa erakoitumisen polulla ja puhuu samoista asioista kuin tunnettu filosofi Pentti Linkola. Marketta välttää muun muassa muovipakkauksia ja sanoo olevansa myös ruoan suhteen hyvin omavarainen.
– Luonto tarjoaa superfoodia ja rajattoman määrän vaihtoehtoja kaupan tuotteille. Pesuaineet korvaan tuhkalla ja kookoksesta saa erinomaista hammastahnaa.
Marketan taustat huomioon ottaen hänen erikoinen elämäntapansa herättää kiinnostuksen lisäksi myös ihmetystä. Tullakseen toimeen ihminen tarvitsee hyvin vähän tavaraa.
– Saan kuukaudessa 720 euron takuueläkkeen ja se riittää mainiosti Luojankukkaron pyörittämiseen. Ei onni eikä autuus tule esittelykodista eikä merkkikellosta. Olen nähnyt senkin puolen, mutta tämä on paras. Minun on nyt hyvä olla itseni kanssa.
Kommentoi Facebookissa