TEATTERI Mikä on parasta elämässä? Keltainen väri? Jäätelö? Sänky? Super Mario? Jälkkärin syöminen pääruokana? Piano keittiössä? Millä vakuuttaa itsemurhaa hautovalle, että elämä on kuitenkin elämisen arvoista?
Tätä pohtii Turun Kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä esitettävä Parasta elämässä -näytelmä, joka keventää synkkiä aiheita – masennusta ja itsemurhaa – yhteisöllisyyden ja huumorin avulla. Voit itsekin osallistua parasta elämässä -vinkkaukseen ja kirjoittaa oman oivalluksesi lapulle pienen näyttämön lämpiössä.
Alkuperäiseltä nimeltään Every Brilliant Thing -teoksen kirjoittanut brittiläinen Duncan Macmillan on tunnettu ja arvostettu näytelmistään, joissa käsitellään usein näyttämöillä harvemmin nähtyjä aiheita. Every Brilliant Thing on interaktiivinen monologinäytelmä, jossa yleisöllä on merkityksellinen rooli myös näyttämötapahtumissa.
Macmillan on todennut The Guardianin haastattelussa, ettei ole nähnyt kenenkään käsittelevän itsemurhaan johtavaa masennusta hyödyllisellä, kiinnostavalla tai täsmällisellä tavalla. Hän myös perustelee yleisön kanssa kommunikointia näytelmän kuluessa halullaan osoittaa, ”ettet ole yksin, et ole outo, tulet pärjäämään, kunhan vain sinnittelet eteenpäin”.
Every Brilliant Thing -näytelmän esitti alunperin koomikko Jonny Donahoe, joka on osallistunut myös sen kirjoittamiseen. Tuloksena on yleisön kanssa kommunikoiva yhden näyttelijän bravuuri, jossa elämän ahdistus ja riemukkuus ovat lähes samanaikaisesti läsnä.
Vaikka näytelmän keskiössä on vakava masennus – päähenkilön äiti on lopulta päätynyt itsemurhaan – se onnistuu puhumaan aiheesta elämäniloa vahvistavasti ja mukana olevaa yleisöä lähestulkoon ennalta ehkäisevästi terapoiden! Kun masennusta ei hävetä tai piiloteta, vaan se nähdään yhtenä elämään luikertelevana osana siinä missä ilo ja riemukin, sen tappavin terä voidaan ehkä helpommin katkaista.
Parasta elämässä -näytelmän suomalaisen version on suomentanut ja ohjannut Pentti Kotkaniemi ja sen taitavana tunneluotsina toimii näyttelijä Martti Suosalo, jota voisi kutsua vaikkapa introverttien sankariksi. Sillä niin hyvin hän tavoittaa suomalaisen sisäänpäinkääntyneen mielenlaadun ja kykenee ehkä juuri sen vuoksi tavoittamaan yhteisen aallonpituuden yleisönsä kanssa.
Suosalolla on ilmiömäinen taito tehdä itsestään se sympaattinen naapurinpoika, joka tuntuu melkeinpä perheenjäseneltä. Silloin on mahdollista sellainenkin ihme, että katsomosta löytyy luonteviin suorituksiin yltäviä avustajia.
Parasta elämässä voikin olla myös kokemus kerrankin seurata ilman myötähäpeää, miten suomalaisesta yleisöstä poimitut satunnaiset katsojat selviävät spontaanisti ja sydämellisesti osuudestaan. Ilman Martti Suosalon luontaista karismaa ja lämpimän läsnäolon läpitunkemaa ammattitaitoa tällainen ei olisi mahdollista.
Kannattaa mennä itse kokemaan Parasta elämässä, Martti saattaa pyytää sinua riisumaan kenkäsi ja sukkasi tai lainata pikkutakkiasi, ja huomaat olevasi mukana täydellä hartaudella. Suosittelenkin etsiytymään katsomossa mahdollisimman lähelle lavaa. Lavalle rakennetuille erikoispaikoillekin on mahdollista päästä.
- Turun Kaupunginteatterin Parasta elämässä -sivulle pääset tästä
Kommentoi Facebookissa