SUOMI 100 Tyylikkääseen talonpojan asuun pukeutuneen Matti Jaskarin, 78, kädenpuristus on luja ja lämmin. Leveän pohjalaismurteen saattelemana Jaskari johdattelee vieraan isännän pyhimpään paikkaan, pihan perällä komeilevaan halliin.
Ovien avauduttua näky on jokaisen konemiehen ja -naisen unelma, sillä avaran hallin täyttävät toinen toistaan uljaimmat traktorit. Pohjalainen konemies on silmin nähden ylpeä nostalgiaa huokuvista kaunottaristaan.
– Toisen romu on toisen aarre, Jaskari muistuttaa ja taputtaa hellästi entisöimäänsä saksalaiskaunotarta.
Sana ”romu” tuntuu kaukaiselta ajatukselta, kun katselee vahattuja, viimeisteltyjä ja siistissä rivissä nököttäviä traktoritaivaan tähtiä.
– Traktorit ovat samanlaisia kuin ihmisetkin. Erilaisia, yksilöllisiä ja omalla tavallaan korvaamattomia, Matti tietää kertoa.
Matin tallin missit
Konemies Matti Jaskari vetäisee liinan taskustaan ja ryhtyy tottuneesti kiillottamaan sähkönsinisen Fordson Majorin keulapeltiä. Myös Porschen, John Deeren ja Deutzin muodokkaille lanteille eksyneet pölypallerot saavat kyytiä, kun pohjalaisisäntä innostuu sutimaan eturivin kaunottariaan esittelykuntoon.
Matin tallin missejä ei esitellä suurelle yleisölle himmeillä pinnoilla eikä ontuvilla ryhdeillä. Pienet vuosirenkaat ja ajan patinoimat kuhmut saavat toki näkyä, mutta kokonaisuuden tulee herättää kunnioitusta.
Jokainen nelipyöräinen, mallista, merkistä ja syntymävuosista huolimatta saa Matin tallissa tasapuolista huomiota.
– Kaikki ovat entisöityjä ja toimintakuntoisia. Toisille on riittänyt pelkkä käyttöentisöinti, mutta joukosta löytyy myös traktoreita, jotka ovat saaneet uuden elämän pintaa – ja sisuskaluja myöten. En käytä sanaa raato, mutta sanotaanko näin, että romustakin saa työllä, innolla ja rakkaudella ihan mukavan näköisen menopelin, Jaskari valottaa tyytyväisenä.
Pelastusoperaatio puolivahingossa
Konemies Jaskari kertoo hurahtaneensa vanhoihin traktoreihin puolivahingossa.
– Olin aikoinaan vaihtokonehallin vetäjänä, joten tämän kautta ryhdyin ”pelastamaan” vanhoja traktoreita viimeisiltä tuomioilta.
Vielä 80-luvullakin vanhoja työjuhtia pidettiin romun arvoisina ja arvostus oli muutenkin olematonta.
– Sielua kouraisi, kun piha oli täynnä harvinaisuuksia ja niistä täytyi päästä vain pikaisesti eroon. Tällaisissa tunnelmissa tuli pelastettua muutama nelipyöräinen myös omalle pihalle, Jaskari taustoittaa keräilyharrastuksensa alkuvaiheita.
Perustettuaan maatalouskonekorjaamon ja rengaskaupan, Matilla oli mahdollisuus laajentaa myös keräilyharrastustaan.
– Viidellä aloitettiin. Pikkuhiljaa määrä kasvoi kuitenkin siihen malliin, että pienet ja sievät pihan perän kaunottaret alkoivat notkua enemmän ja vähemmän sulassa sovussa myös vaimoni perennapenkkien kanssa. En sanoisi, että harrastus karkasi kinttaista, mutta edessä oli kuitenkin hallin rakentaminen ja peltikaunottarien saattaminen suojaisiin tiloihin, Jaskari muotoilee naureskellen.
Karun kaunis Mörkömajuri
Persoonallisen kauniit muodot, rakenteiden erilaisuus sekä entisöinnin mukana tuomat haasteet ovat saaneet Matin avaamaan kotitallinsa ovet myös traktorimaailman todellisille harvinaisuuksille.
Klaanin vanhimman titteli menee vuosimallia -25 olevalle Fordsonille, jonka syntysanat on lausuttu komeasti Amerikan maalla. Erikoisin helmi löytyy sen sijaan sinivalkoisista väreistä. Suomen ensimmäinen traktorimerkki, Takra, laskettiin juhlallisesti suomalaisille pelloille vuonna 1948.
– Takraa tehtiin noin 800 kappaletta. Suomalaiskaunottaren vahvuus oli pitkälle viety suunnittelu, hyvä ajettavuus ja onnistunut voimansiirto, Jaskari selvittää asiantuntevasti.
Matin tallin erikoisuuksiin voidaan luokitella myös joukko sielukkaita englantilaiskaunottaria, joiden saatavuus vaati 50-luvulla sekä rahaa että onnea.
– Parhaimmillaan näitä sitkeävetoisia petroolipetoja piti odottaa jopa kaksi vuotta.
Eturivin tähtiin voidaan luokitella myös englantilainen Fordson Major, joka sai karun yleisilmeensä takia lempinimen Mörkömajuri. Suomeen ensimmäiset petrolimoottoriset Mörkömajurit rantautuivat vuonna 1945.
Nurmon konemiehen luotsaamassa tallissa on tällä hetkellä 152 traktoria, joista eri merkkejä on edustettuna 42.
– Malleja sen sijaan on lukematon määrä. Yleisimmät mallit ovat onneksi kasassa, mutta harvinaisuuksille löytyy aina tilaa. Olen kuitenkin pyrkinyt siihen, etten pidä riveissä kahta samanlaista mallia..
Sitkeyttä ja kekseliäisyyttä
Vaikka kappalemäärän suhteen traktorikiintiö alkaa olla täynnä, niin pohjalaisisäntä ei missään vaiheessa ole ajatellut lopettaa itse keräilyä. Matti Jaskari ei omien sanojensa mukaan pystyisi edes ajattelemaan elämää ilman ruosteisen raudan rahinaa ja rasvaisia sormia.
– Nautin jokaisesta minuutista nostalgisten kaunottarieni ympärillä. Haen, luen ja selaan kaiken mahdollisen tiedon traktoreista, sillä keräilyharvinaisuuksia ei lähdetä entisöimään paraatikuntoon ilman kunnollista pohjatietoa. Lisäksi näiden vuosikymmenien kaunottariin ei haeta varaosia, vaan niitä lähdetään etsimään, Jaskari tietää kertoa.
Alan harrastajat ovat Jaskarin mukaan tunnettuja myös kekseliäisyydestään ja sitkeydestään.
– Periksi ei anneta. Periaate on, että jos jotakin osaa ei saa ostamalla, niin sitten se tehdään itse tai tilataan kaverilta.
Viimeisen kymmenen vuoden aikana alan harrastajat ovat lisääntyneet ja tämän myötä aikamatka traktoreiden maailmaan on saanut aivan uudenlaisia piirteitä.
Lääketippoja käynnistysongelmiin
Nostalgiaa huokuvat nelipyöräiset kiinnostavat yhä enemmän myös nuorempaa sukupolvea.
– Hyvä näin, sillä pihojen periltä löytyy edelleen alkuperäisessä asussaan köllötteleviä keräilyharvinaisuuksia, jotka vain odottelevat ottajaansa ja ostajaansa.
Nykyään nämä traktorivanhukset eivät vaihda omistajaansa kuitenkaan pelkällä kiitoksella.
– Arvostus näkyy myös hintalapussa, mutta mielestäni tämä on paras mahdollinen kunnianosoitus historiaa kohtaan. Tämäkään kaunotar ei vaihda omistajaansa alle viiden tonnin, Jaskari sanoo, nousee tottuneesti Zetorin istuimelle ja napsauttaa virrat päälle.
Kuuluisa 1950-luvun veteraanihirmu, K-mallin Zetor käynnistyy yskähdellen ja moottori rykäisee ilmoille tutun, puksuttavan sävelen. Kaksisylinterinen ja 25-heppainen tsekkikaunotar tuprauttaa taivaalle sakean savupilven. Ilmassa on aitoa, säksätyksellä maustettua nostalgiaa.
Eräs konemiesten käyttämä keino kylmäkäynnistysongelmiin olivat Jaskarin mukaan kamferttitipat.
– Apteekista saatavia lääketippoja lorautettiin imusarjaan noin ruokalusikallisen verran, odotettiin hetki ja tämän jälkeen rautahepo hyrähti yskimättä käyntiin. Nykypäivän menopeleihin nämä konstit eivät taida kuitenkaan enää auttaa, traktoriharrastaja Jaskari kertoo hymyillen.
- Lähde Vesa Rohila: Eilispäivän traktoreita (Alfamer)
Kommentoi Facebookissa