MINIHEVONEN Kokkolalaisen Mini`s Ranchin pihamaalla kirmaa kaksi hevosen näköistä veijaria. Pienempi liinatukka on varsinainen hurjapää, sillä vaikka kaveri painii niin sanotusti kärpässarjassa, niin ego on iso, todella iso. Tässä vaiheessa lienee paikallaan kuitenkin tarkempi esittely, sillä kaukaa katsottuna tämä viikareista vilkkaampi muistuttaa erehdyttävästi koiraa.
– Ehei, se on meidän minihevosemme Milo. Ja tämä toinen on poni, myös mallia mini ja tottelee nimeä Ässä. Et ole kuitenkaan ainoa, joka on erehtynyt luulemaan Miloa koiraksi. Koko ja toimintatavat ovat varsin samanlaiset, Mia ja Markus Försti-Kavilo paljastavat naureskellen.
Pariskunta on silmin nähden ylpeä vilkkaista kaveruksista.
– Markus on tuore tapaus hevosmiehenä, mutta minulle hevoset ovat hyvinkin tuttuja. Ja siinä ohessa olen potenut myös ikuista miniponikuumetta, Mia sanoo.
Kuluvan vuoden keväällä Mian toive kävi toteen, kun pariskunta kävi hakemassa tiluksilleen kaksi uutta jäsentä, minishetlanninponi Ässän, 13 vee sekä Amerikan miniatyyrihevosen, yksivuotiaan Milon. Taitavana puuseppänä tunnettu Markus rakensi kaksikolle olemassa olevaan talliin hulppeat tilat sekä kylkeen tarhan, jossa kelpaa kirmailla hieman vaativammankin asukin.
– Hyvin ovat oripojat sopeutuneet uuteen kotiinsa. Ja myös toisiinsa, vaikka välillä nämä veijarit ovat tosissaan kokeilleet meidän kaikkien hermoja. Varsinkin jättisuuren egon omaava Milo on mahtailun suhteen aivan omaa luokkaansa. Mutta, aikansa kutakin ja nyt kun machomies Milokin on aikuistumassa, niin suurempien vahinkojen välttämiseksi pojilla on omat tarhat ja oma rauha, Mia ja Markus selvittävät.
Hellyttävän villi tapaus
Pieni suuri mies Milo on myös muuten aivan omaa luokkaansa. Kooltaan Kokkolan hurjapää on ison koiran kokoinen ja myös tavoiltaan hyvin samanlainen.
– Peloton puuhapete. Valtavan utelias, urhea, kaikessa mukana ja rakastaa kaikenlaisia koneita. Tykkää myös pusutella ja on muutenkin hyvin hellyyden kipeä. Kokonaisuudessaan valloittava persoona, vaikka alussa näyttikin ihan lampaalle, Mia ja Markus luonnehtivat naureskellen.
Amerikan miniatyyrihevosena Milo kantaa kuitenkin kunnialla rotunsa jaloimpia arvoja. Vaikka kahdeksankymmenen sentin korkeus ja samoissa luvuissa pyörivä ihannepaino eivät mahdollista suuren suuria menestystarinoita ainakaan urheilussa, niin viihdepuolella minihevoset ovat todellisia arjen supersankareita.
– Minihevonen on loppujen lopuksi monen roolin hevonen. Aikuisena näitä seurallisia tuuliharjoja nähdään niin näyttelytoiminnoissa kuin agility-radoillakin. Amerikassa minihevosia on koulutettu jopa sokeiden opashevosiksi. Mutta, meidän Milo tykkää olla mieluummin kotipilttuussaan, käydä meidän kanssa lenkillä ja osallistua päällikön roolissa tilan eri töihin.
Kehien Casanova
Milo-herran kosketuspinta naismarkkinoilla jäänee ruunauksen takia hieman ohuenlaiseksi, mutta miniponi Ässällä on tälläkin aihealueella hieman laajempi kosketuspinta. Kolmeentoista ikävuoteen mahtuu monenmoista seikkailua, joista osasta on jäänyt jälkeensä myös kahdeksan pikku-Ässää. Tyttötammojen lisäksi Ässä on aina ollut kiinnostunut myös urheilusta.
Tarina ei kerro ihan kaikkea ja ehkä hyvä niin, mutta miniponi on pyörinyt erilaisissa näyttelyissä ja saavuttanut menestystä myös alan kilpailuissa.
– Tämä kaikki on nyt mukavaa menneisyyttä. Vaikka Ässällä olisi vielä ikänsä puolesta mahdollisuus tehdä muutama vuosi virkakeikkaa, niin parempi eläköityä terveenä kuin kaikkensa antaneena. Meillä pojat saavat viettää normaalia lemmikin elämää, ilman ulkonäkö- tai muitakaan paineita. Tärkeintä on, että kaverukset saavat nauttia elämästä ja iloita arjen pienistä helmistä, unohtamatta tietenkään herkkuja, kuten omenoita, porkkanoita sekä oripoikien ikiomia lakunappuloita.
Lue myös: Markku hoitaa loukkaantuneita villieläimiä – ”Välillä tulen kotiin ketunpoika kainalossa”
Kommentoi Facebookissa