AUTOT Sir Alec Issigonisin neronleimaus, eli alkuperäinen Mini esiteltiin jo vuonna 1959. Poikittaismoottori, etuveto ja aivan kulmiin sijoitetut kymmentuumaiset pyörät mahdollistivat huipputehokkaan tilankäytön muihin aikalaisiinsa nähden. Niinpä suurin osa kilpailijoistakin siirtyi viimeistään 1970-luvun mittaan Ministä kopioituun perusrakenteeseen, mutta superpienet pyörät ja kumikartiojousitus jäivät Minin erikoisuuksiksi.
Mini oli tarkoitettu käteväksi kauppakassiksi, mutta autosta kuoriutui myös yksi aikansa menestyneimmistä ralliautoista. Lisäksi Ministä tuli 1960-luvulla melkoinen muoti-ikoni, jonka ratin takana nähtiin myös kuumimpia pop- ja rock-tähtiä. Heille olisi kelvannut varmasti myös avomallinen Mini, mutta sellaista tehdas ei valitettavasti tarjonnut.
Brittiläiset koripajat tulivat kuitenkin hätiin, ja esimerkiksi saarivaltakunnan maineikkaimpien koriräätälien joukkoon kuulunut Crayford esitteli oman tulkintansa avo-Ministä jo vuonna 1963. Muitakin yksittäisiä yrityksiä nähtiin vuosien mittaan, mutta mikään niistä ei kohonnut varsinaiseksi myyntimenestykseksi.
1990-luvun alkuun mennessä Mini oli muuttunut jo eläväksi klassikoksi, jota ostettaessa kukkaronnyörejä oltiin valmiina hölläämään enemmän kuin tavallisten pikkuautojen kohdalla. Myös avomalliselle Minille syntyi jälleen kysyntää, ja saksalainen autokauppa Lamm Autohaus ymmärsi hyödyntää tätä markkinarakoa. Vuonna 1991 autoliike rakensi 75 kappaletta Mini Lamm Cabrioleteja, jotka myytiin loppuun alta aikayksikön. Tämä herätti myös emomerkki Roverin, joka toi avo-Minin virallisen valikoiman jatkoksi kaksi vuotta myöhemmin.
Vuonna 1993 lanseerattu Rover Mini Cabriolet maksoi lähes kaksi kertaa enemmän kuin tavallinen Mini. Avomallin korirakennetta piti luonnollisesti vahvistaa katon puuttumisen vuoksi, mutta tekniikka vastasi muuten umpikattoista Cooper 1.3i:tä.
Ulkoväriksi oli tarjolla ainoastaan kaksi vaihtoehtoa, eli sinivihreä Caribbean Blue harmaalla kangaskatolla ja Nightfire Red myöskin punasävyisellä katolla. Avossa painotettiin luksusta, ja niinpä sisusta oli tavallisia Minejä ylellisempi. Äveriäs vaikutelma viimeisteltiin kromatuilla kynnyslistoilla ja 12-tuumaisilla Revolutionin vanteilla.
Auto moderni seuraaja esiteltiin vasta vuonna 2004 BMW:n kehittämän täysin uuden Minin pohjalta. Uuden vuosituhannen avo-Minejä on myyty tähän mennessä yli 89 000 kappaletta pelkästään Isossa-Britanniassa, ja se on noussut saarivaltakunnan myydyimmäksi avoautoksi. Niistä 43 prosenttia on ollut Coopereita, ja suosituimmaksi väriksi on noussut Pepper White. Valtaosa, eli 86 prosenttia avo-Mineistä on myyty Briteissä manuaalivaihteistolla.
Minin emokonserni BMW Group juhlistaa nyt avokattoisen Minin neljännesvuosisadan mittaista virallista taivalta erikoisversion voimin. Juhlamallia valmistetaan vain 300 kappaletta, ja auton statuksesta kerrotaan merkeillä ja erityisellä laatalla. Juhlamallin väriyhdistelmäkin on uniikki. Auto on ulkoa Starlight Blue -metallisininen, joka saa kontrastia Satellite Grey -nimisellä vaaleanharmaalla nahalla verhoillusta sisustasta.
Juhla-avo on tehty Cooper S:n pohjalta, eli sporttihenkisiin herkkuihin lukeutuvat valkoiset peilinkotelot ja raidat konepellin reunoilla. Kangaskattoon on puolestaan kuvioitu Union Jackina tunnettu brittilippu, ja 18-tuumaiset alumiinivanteet ovat kaksiväriset. Varustelu pohjautuu Chili-tasoon, mutta lisäherkkuina autoon on ladattu vielä Navigation Plus -paketti ja Harman Kardonin äänentoistojärjestelmä.
Juhlamallin hinta Isossa-Britanniassa on vajaat 33 000 puntaa, ja se jää ilmeisesti vain kotisaarensa yksinoikeudeksi.
- Lähde Autoclassics
Lue myös: Minin kompaktimallisto sai minimaalisen faceliftin – autot esitellään Detroitin autonäyttelyssä
Kommentoi Facebookissa