NAALI Suomessa havaittiin tänä kesänä neljä naalin pesintää Enontekiön alueella. Pesissä todettiin yhteensä vähintään 11 pentua. Lisäksi yksi naalipari asusti pesäpaikkaa Utsjoen tunturialueilla, mutta pentuja ei täällä havaittu.
Naalin pääravintoa ovat myyrät, joiden määrä on kasvussa tunturialueilla. Se auttaa pesintöjen onnistumisessa ja lupaa mahdollisesti vielä parempaa pesintätulosta ensi vuodelle.
Naali on asettunut viimeisten neljän vuoden aikana muutamalle perinteiselle pesäpaikalleen Enontekiön tuntureilla, pesittyään siellä vuonna 2022 ensimmäistä kertaa yli 25 vuoteen. Onnistuneita pesintöjä on ollut vuosittain 3–4 kappaletta pentumäärän vaihdellessa 4–25 välillä ravintotilanteen mukaan.
Lisäksi naaleja havaitaan vuosittain muutamilla pesäpaikoilla Utsjoen tunturialueilla, mutta siellä naali ei ole vielä vakiinnuttanut pesimäpaikkojaan. Kesällä 2023 naali pesi onnistuneesti Utsjoella ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin. Naalin pesinnät ovat onnistuneet tänä vuonna hyvin myös Norjan ja Ruotsin tunturialueilla, Käsivarren ympäristössä ja Varangin niemimaalla.
Pohjoisten tuntureiden myyrä- ja sopulikannat ovat olleet tänä vuonna nousussa erityisesti Käsivarren alueella muutaman pohjavuoden jälkeen. Myyrät ja sopulit ovat naalin tärkein ravinnonlähde.
– Myyrien suurempi määrä on vaikuttanut positiivisesti naalin pesintöjen onnistumiseen ja pentujen suurempaan määrään. Lisäksi kohentunut ravintotilanne parantaa merkittävästi kesällä syntyneiden pentujen selviytymismahdollisuuksia ensimmäisestä elinvuodestaan, kertoo luonnonsuojelun erityisasiantuntija Jukka Ikonen Metsähallituksen Luontopalveluista.
Naalin suojelutyötä tehdään tiiviissä yhteistyössä Ruotsin ja Norjan kanssa. Rajat ylittävä yhteistyö on elinehto naalikannan elpymiselle, sillä naalin elinalueenaan käyttämät tunturiylängöt sijaitsevat suurelta osin maiden raja-alueilla ja naalikanta on täten maiden yhteinen. Esimerkiksi Suomessa tällä hetkellä pesivistä naaleista lähes kaikki ovat Käsivarren lähialueille Norjan puolelle vapautettuja tarhassa kasvaneita villien naalien jälkeläisiä
Pitkäjänteisen suojelutyön, tutkimuksen, seurannan ja maiden välisen yhteistyön ansiosta naalikanta on elpynyt tilanteesta, jossa laji oli katoamassa lopullisesti tuntureiltamme. Vaikka naalikanta on kasvanut, on se edelleen kaukana elinvoimaisesta. Lajia on edelleen suojeltava tehokkailla yhteisillä toimilla.
Metsähallituksen Luontopalvelut vastaa naalin suojelutoimista ja kannanseurannasta Suomessa. WWF ylläpitää Suomen naalityöryhmää ja tukee suojelutoimia aktiivisesti rahoittamalla muun muassa naalien lisäruokintaa ja riistakameraseurantaa Suomen tunturialueilla.
– Naalin pahin kilpailuja kettu on sopeutuvainen laji, joka osaa taitavasti hyödyntää ihmisen jälkeensä jättämät syömäkelpoiset tähteet: kalanperkeet, sivusaaliin ja ruoan tähteet. Jokainen tunturialueella liikkuva voi auttaa naalia tuomalla omat jätteensä pois maastosta, muistuttaa WWF:n ohjelmajohtaja Petteri Tolvanen.
Lue myös: Pohjoismaiden tunturialueella lähes sata naalipentuetta – Suomessa on vain kolme pentuetta
Kommentoi Facebookissa