MITALIKOKOELMA Kesällä 1994 vastaan lankapuhelimeen Yhtyneet Kuvalehdet Oy:n toimitalossa Hymy-lehden toimituksessa. Tapahtuneesta on jo neljännesvuosisata aikaa ja yhtiökin on nykyisin Otavamedia. Soittaja on lehden avustajana toiminut freelance-toimittaja, hän on kuullut juttuvinkin.
Maineikkaan mäkihyppääjän Matti Nykäsen mitalit ovat myynnissä. Matti on viettänyt railakasta elämää ja ilmeisesti lainannut rahaa, ja nyt mitaleista on tulossa kauppatavaraa. Mietin muutaman sekunnin. Totean, että emme tee juttua Matin mitaleiden kauppaamisesta, mutta ehkä meillä on kohta aihetta vielä paremmalle artikkelille.
Lehden päätoimittaja Esko Tulusto on vuosilomalla, mutta julkaisujohtaja Rolf Johanson on paikalla. Kerron asiani ja kysyn varovasti, olisiko lehdellä tai yhtiöllä mahdollisuutta pelastaa Matin mitalit, niitä kun aiotaan ilmeisesti kaupata ulkomaille. Vaadittava rahasumma on kuitenkin suuri, vähintään kymmeniä tuhansia, ehkä satatuhatta markkaa. Vaikka kansan parissa uskotaan lehtien maksavan julkkiksille huimia summia, eivät ne kuitenkaan ole tuota suuruusluokkaa.
Rolf Johanson innostuu asiasta, ja hän levittää värikkääseen tyyliin kätensä kertoessaan ajatustaan. Energinen julkaisujohtaja visioi, kuinka mitalien pelastamiseksi järjestetään kansalaiskeräys. Päätoimittaja Tulusto hälytetään lomalta, ja hän ideoi Urheilumuseon johtajan Pekka Honkasen kanssa käytännön operaation.
Asia ei ole kuitenkaan aivan niin yksinkertainen. Mitalit olivat Matin velkojen panttina oululaisilla liikemiesveljeksillä, mutta kukaan ei oikein täsmälleen tiedä tai voi todistaa paljonko velkoja on. Liikemiehet olivat jo uumoilleet myyvänsä mitalit ulkomaille, puhuttiin jopa miljoonasta.
Tulusto ja asianajaja Heikki Salo käyvät liikemiesten kanssa muutaman viikon ajan varsin värikkäitä neuvotteluja. Lopulta Tulusto matkustaa lentokoneella Ouluun tapaamaan liikemiehiä mukanaan muhkea shekki, ja tuo takaisin kassakaapissa olleet Matin mitalit Helsinkiin lentolaukussa, lähes agenttityyliin.
”Mitalini kuuluvat Suomen kansalle”, lukee Matti Nykäsen kuvan alla aukeaman mainoksessa, ja hänen kasvojaan kehystävät 20 arvokisamitalia. ”Osallistu kansalaiskeräykseen. Hankitaan yhdessä Matti Nykäsen korvaamaton mitalikokoelma Suomen Urheilumuseoon.”
Mitalini kuuluvat Suomen kansalle
Mitalikeräyksen tuotto oli reilut 200 000 markkaa, kun lehti laittoi vielä oman osansa keräykseen mukaan. Mitalit luovutettiin Suomen Urheilumuseoon helmikuussa 1995. Rahoilla maksettiin Matin velat pois, ja mäkihyppääjä itse sai myös sievoisen summan. Myöhemmässä puolifiktiivisessä Matti-elokuvassa esitetään, kuinka Matti Nykänen olisi saanut mitaleistaan vain ryppyisen setelin museonjohtajalta, mutta se ei pidä paikkaansa.
Mitalikiista jatkuu yllättäen, kun ruotsinsuomalainen värikkään maineen omannut mies esittää Nykäsen allekirjoittaman paperin, jossa mäkihyppääjä olisi myynyt mitalit hänelle 100 000 markalla. Lopulta maaliskuussa 1999 Vaasan hovioikeus toteaa, että Nykänen ja kyseinen mies eivät olleet solmineet kauppoja mitalikokoelmasta. Miehellä ei ollut tuolloin esitettyjä varoja käytettävissään ja epäselväksi jää, miksi Nykäsen nimi kuitissa oli.
Matti Nykänen on myöntänyt, että tuohon aikaan hän tuli tehneeksi kaljapäissään kaikenlaisia tyhmyyksiä. Joskus myös kuvitelmat muuttuivat hänen mielessään todellisuudeksi. Matti on kertonut olleensa mitalikokoelman pelastamisen aikaan myös rankoissa veroveloissa.
Allekirjoittanut teki tuolloin päällystakin ominaisuudessa Matti Nykäsen ja hänen silloisen managerinsa Urpo Illikaisen kanssa vierailun saksalaiseen televisio-ohjelmaan. Muutamista juonenkäänteistä huolimatta suora lähetys onnistui hienosti, liikuttunut Matti lahjoitti yhden Keski-Euroopan mäkiviikolla saamistaan pokaaleista saksalaiselle yleisölle, kiitoksena kaikesta tuesta uransa aikana.
Ohjelman jälkeen saksalainen tuottaja on maksamassa esiintymispalkkiota, kun Matti muistaa aivan toisen summan. Jäätävän tilanteen ratkaisee manageri Illikainen vakuuttamalla Matille, että ”näin se oli sovittu”.
Matti ei olisi Matti, ellei hän olisi maaliskuussa 2017 vielä halunnut mitaleita takaisin itselleen. Matin noin 40 mitalin kokoelma kuuluu kuitenkin Suomen Urheilumuseolle ja sitä kautta suomalaisille, jotka olivat mukana kansalaiskeräyksessä.
- Kirjoittaja on Päivän Lehden päätoimittaja, joka työskenteli Yhtyneissä Kuvalehdissä ja Otavamediassa 1992–2016
Kommentoi Facebookissa