SITAATTI Jos huoneentauluihin eniten ikuistetun runoilijan henkilöllisyyttä täytyisi arvailla, hän olisi todennäköisesti Khalil Gibran. Gibrania on jopa kuvattu maailmankirjallisuuden runollisimpana ihmiselämän, sielun ja ikuisuuden ylistyksiä kuvaavana kirjoittajana.
Nykyisen Libanonin alueella vuonna 1883 syntynyt runoilija ja taiteilija muutti pikkupoikana äitinsä kanssa Yhdysvaltoihin Bostoniin, isä jäi turkkilaiseen vankilaan kavalluksesta. Taiteellista nuorukaista kutsuttiin Profeetaksi, ja hän opiskeli myöhemmin muun muassa Pariisissa. Gibranin mesenaattina, rakastajana ja ystävänä toimi kymmenen vuotta vanhempi Mary Haskell.
Ehkä tunnetuimman teoksensa – nimeltään luonnollisesti Profeetta – kirjoittamisen Gibran aloitti vuonna 1912 ja se ilmestyi vuonna 1923, Risto Ahdin uusi suomennos ilmestyi kymmenisen vuotta sitten. Aluksi Gibran kirjoitti arabiaksi, mutta vaihtoi kielen englanniksi vuonna 1918. Sitaattimme on kuitenkin vuoden 1926 teoksesta Sand and Foam.
“A great man has two hearts. One bleeds and the other forbears.”
Alkuperäinen muoto on kieleltään hieman vanhahtava, ja tasa-arvosta ei ollut tuolloin tietoakaan. Suomalaisissa aforismilainauksissa nähdäänkin usein paranneltu versio kuvaamaan elämässä tarvittavien ominaisuuksien ristiriitaa:
”Ihmiset tarvitsevat eläessään kaksi sydäntä. Pienen joka on täynnä syvää hellyyttä, ja toisen joka on terästä.”
Vuonna 1931 kuollut ja loppuvuosinaan alkoholisoitunut Khalil Gibran sanoo tärkeimpinä inspiraatioinaan toimineen William Blake ja Friedrich Nietzsche – jotka olivat hänen mukaansa itsensä kaltaisia hulluja.
”Ihmisessä on kaksi ihmistä, toinen on hereillä pimeydessä, toinen nukkuu valossa.”
Kommentoi Facebookissa