Parhaat päältä ja huonoimmat pannaan – testissä 12 makkaraa ja 6 viiniä!

RUOKA Testiryhmämme muodostui pieneksi, mutta oli sitäkin terhakkaampi, kun Helsingin Annankadulla grillasimme makkaroita ja maistelimme niitä viinien kera.

Miksi viiniä makkaran kanssa?

Gastronomia on siitä merkillinen urheilulaji, että siinä ei mikään suoritus lopultakaan meinaa riittää. Keittiömestari Petteri Luodon kanssa olemme pohtineet jo pari vuotta tehdä viini-makkara-tastingin itseämme ja toisiamme säästämättä.

Petteri on ollut enemmän tai vähemmän ruokamaailman huipulla viimeistään siitä asti, kun hän päihitti Markus Aremon Vuoden kokki -kisan finaalissa 1998. Tai oikeastaan parikymppisestä, kun hän pääsi Antti Vahteran joukkueeseen apulaiseksi Bocuse d’Or -kilpailuun. Nykyisin hän on tuotekehittelyhommissa Arnoldsilla ja aina ehtiessään tekee erilaisia projekteja – parhaillaan Astanan maailmannäyttelyn Suomi-osaston ruoat.

Grillimestari oli siis huippuammattilainen ja sommelier innostunut harrastaja. Valokuvaajaksi tuli suhteilla kehityspäällikkö Sanna-Mari Hovi, joka innostuneesti maisteli myös tuotteita.

Asioimme erään Helsingin keskustassa sijaitsevan tavaratalon herkkumyymälässä (Petterin hommia) ja saman talon Alkossa (kotigokin hoito).

Loppujen lopuksi haettiin tätä: olut ja grillimakkara on mainio yhdistelmä, muttei sellaisenaan mikään kummoinen elämys. Viini ja makkara voivat tuottaa todella sellaisen makupaletin, että miltei tulee tippa linssiin.

Sitä haettiin, ihan ei tällä budjetilla päästy maaliin, mutta melkein kuitenkin.

Olosuhteet ja tilpehöörit

Petteri on tuonut aikoinaan New Yorkista pienehkön japanilaisen keraamisen grillin, joka on siitä erityisen näppärä retkikeitin, ettei se kuumene ulkopuolelta liikaa. Sitä siis kestää siirrellä.

Grillimestari oli tehnyt myös savupaprikalla höystetyn ja ranskankermalla kevennetyn majoneesin sekä toiseksi kastikkeeksi raikkaan jogurttikastikkeen.

Lisäksi oli varattu perinteisesti sinappia ja ketsuppia, mutta kun maistelijat pääsivät vauhtiin, ainoastaan Petterin tekemät kastikkeet kuluivat. Hän ehkä paljastaa niiden salaisuuden juhannusviikolla Kauhamatkaaja-palstallaan, joka ilmestyy facebookissa.

Lisäksi hän oli varannut paikalle vihanneksia, jotka tekivät välipaloina meille oikein hyvää.

Sitten sitä vaan grillattiin satseja ja yhdisteltiin viinejä makkaroihin.

Makkarat grillattiin rei’ittämättä ja viiltoja tekemättä. Tavoitteena oli mehevyys, ja siinä myös grillimestari onnistui.

Makkarat

Yhdessä paketissa oli kolme erilaista makkaraa, kutakin kaksi kappaletta. Söimme ne kaikki, mutta yksikään meistä ei oikeastaan tiennyt, mitä oli poskeensa pistänyt. Tämä paketti todettiin erinomaiseksi koko illan iloksi pariskunnille. Juuri sopiva annos kahdelle ja hyviä makkaroita.

Vankka suositus Perniön lihan Grilli Triolle: hyvää rakennetta ja tasapainoista maustamista. Eikä liikaa suolaa.

Meillä oli kahta raakamakkaraa, eteläranskalaisia kumpainenkin. Occitane Plats Cuisinés on kummankin tuottajaksi merkitty. Merguez oli pieni mutta maukas, parhaimmillaan jogurttikastikkeen kanssa varhaiskaalinlehteen kääräistynä. Pääraaka-aine on nauta, ei lammas. Toulousen makkara on sianlihamakkaraa, melko mehevää mutta hieman turhan tavanomaista. Kun nämä eivät erityisen edullisia ole, saavat ne keskimäärin jäädä tiskiin.

West Charkilta oli kaksikin makkaraa, bratwurst ja lammasmakkara. Brattari ei aivan vakuuttanut, jäi jotenkin pliisuksi. Mutta lammasmakkara oli maultaan erinomainen ja siinä oli hieno rakenne: napakka ja samalla rouheinen. Kolmen kärkeen perniöläisen paketin kanssa. West Charkilla on aina välillä ongelmia suolaisuuden kanssa.

Helsingin makkaratehtaan Yönakki on paikallinen klassikko ja hyvää se oli nytkin. Maku on hyvin perinteinen ja rakenne on napakka, joskin silkoinen.

HK on makkarajätti. Nyt firma on lanseerannut maakarien makkaroita, testissä oli Katalonian Carlos, jonka mausteisuus ei ollut aivan tasapainossa ja rakenne oli hieman veltto. Makkara on kuitenkin ihmisravinnoksi kelpaavaa, päinvastoin kuin Camping, joka oli maultaan ja rakenteeltaan yksinkertaisesti kammottava. Tästä raati oli täysin yksimielinen.

Snellmanin Chorizolta odotimme positiivista esitystä, mutta petyimme pahan kerran, kun rakenne oli ikävällä tavalla sienimäinen ja maustamisen suhteen oltiin kyllä hukassa. Ei ostoskoriin tätäkään, tyydymme niiden lenkkiin.

Nyt on sanottu jotain 11 makkarasta, mutta kun oli opetuslapsiakin 12, niin vielä on yksi jäljellä eli voittaja.

Testin selkeä ykkönen oli Kivikylän palviryynimakkara, joka kuoria puhkomatta grillattuna oli napakka ja mehukas, tasapainoisen maukas ja sopivan rapsakka. Kun siihen yhdistettiin testin paras viini, oltiin aika lähellä vau-elämystä ja yllätyksellisyyden takia ehkä vähän tohkeiltiinkin. Tämän kanssa Petterin majoneesi vielä ja siinä se oli: söimme helposti koko paketin, vaikka kiltisti nakersimme älyttömän makkaramäärän lisäksi vielä vihanneksiakin.

Mutta nyt viineihin.

4 punkkua, valkkari ja rosee

Viinit, lyhyesti. Kaikki ostettiin 75 cl:n pulloissa.

Vigneti del Vulture Pipoli Aglianico 2015. Hinta 12,49. Italia. Punaviini.

Täyteläinen ja mehevän mausteinen viini on ihan kelpo makkaraviini, mutta parhaimmillaan tämä lienee varhaiskaalista tehtyjen kääryleiden kanssa. Käytä joukossa hieman lammasta, jos mahdollista. Makkaroista lammasmakkara.

Faustino VII 2014. Hinta 9,70. Espanja. Punaviini.

Perinteistä Riojaa, mutta sieltä vähemmän tammisesta päästä. Ei kovin täyteläinen, sopii hyvin makkaran rasvaisuuden ja suolaisuuden kanssa yhteen. Viininä arkinen, mutta itseään parempi makkroiden kanssa nautittuna. Grillattu Toulousen makkara.

Quinta das Setencostas 2014. Hinta 9,99. Portugali. Punaviini.

Mehevä, makean mausteinen ja aromikas viini oli testattavista ylivoimainen yleisgrilliviini. Makkaroista kannattaa suosia vähän tuhdimpaa sorttia, Merguezia esimerkiksi. Erinomainen tosiaan kaikenlaisen grillatun lihan kanssa.

Winelife KF Kékfrancos 2015. Hinta 16,49. Unkari. Punaviini.

Mehevän hedelmäinen ja kypsän marjainen huippuviini, jota harmiksemme tuli vain määräerä (600 pulloa). Saatavuus kannattaa katsoa Alkon sivuilta, tilattua sitä pitäisi saada vielä. Tässä viinissä mausteisuus ja hapokkuus toteuttavat täydellisen makkaraviinin kaavaa. Kun se on vielä unkarilainen, niin kyllähän savupaprika soitti viinin kanssa sinfoniaa, kun siihen lisättiin vielä maanmainio palviryynimakkara. Toimi kaikkien makkaroiden kanssa, testiryhmä hymyili kilvan auringon kanssa, vaikka se oli pilvessä. Aurinko, siis.

Ylivoimainen testivoittaja!

The Hermit Crab Viognier Marsanne 2015. Hinta 14,99. Australia. Valkoviini.

Tässä viinissä riittää hedelmää ja happoa sekä aromikkuutta makkaroillekin. Testin suuryllättäjä ja ehdottoman suositeltava valinta punaviinejä välttelevälle. Perniön Grilli Trio kehiin ja erakkorapua lasiin!

Joseph  Phillipp Bründmayer Zweigelt Rosé 2016. Hinta 13,97. Itävalta. Roseeviini.

Hieman liian kevyt viini makkaroille. Sen suutuntuma on kuitenkin raikas, joten parhaiten se toimi Campingin maun huuhtomiseen suusta. Jos kuitenkin tätä on tarjolla, suosittelemme mietoa makkaraa, kuten yönakkia. Yhdistelmä oli oikein kelvollinen.

Roseista kannattaa valita jokin hieman tuhdimpi versio, katse kannattaa kääntää vaikka Etelä-Ranskan suuntaan.

***

Tässä nämä, tällä kertaa.

Viime viikolla mainitsin uunimakkaran yhteydessä (salaattijuttu) Pereladan 5 Fingues Reservan. Jos maksaa 16 euroa, saa todella juhlavan grillimakkaraviinin bileisiinsä.