JÄÄKIEKKO Kävelen lähes päivittäin erään nimeltämainitsemattoman autokoulun ohi. Sen ikkunaa koristaa Patrik Laineen jättikokoinen ajokortti.
Jos 18-vuotiaan hyökkääjälupauksen kehitys jatkuu yhtä komeasti kuin viimeisen vuoden aikana, tulen tepastelemaan saman mainoksen ohi vielä vähintään seuraavan vuosikymmenen ajan.
Winnipeg Jetsiä edustava Laine on nimittäin keikkunut heti ensimmäisen NHL-kautensa alkutaipaleella jatkuvasti maalipörssin jaetulla kärkisijalla. Kypärätempun nuorukainen taiteili jo neljännessä ottelussaan.
Tätä taustaa vasten en ihmettele, että hänen ajotunneistaan kirjoitettiin viime keväänä enemmän kuin julkkisten ylinopeussakoista yhteensä. Saati sitä, että Laineen Wikipedia-sivu on saavutuksineen jo nyt pidempi kuin monilla pitkän uran tehneillä veteraanipelaajilla.
Joulupuuron manteli
Ilveksen kiekkokoulussa ensimmäiset luistimenpiirtonsa ottanut, mutta jo varhaisessa vaiheessa Tapparan riveihin siirtynyt Laine on suomalaiselle jääkiekkoilulle harvinainen hahmo.
Maamme kaukaloista on kasvanut lukematon määrä työteliäitä, kulmaväännöissä viihtyviä rivipelaajia. Heidän pelinsä saattaa olla tasaista suorittamista, mutta erityisominaisuuksia saati tunnistettavaa pelityyliä heiltä ei löydy.
Hammassuojiaan pelikatkosta toiseen pureskeleva Laine sen sijaan ei juuri muuta tihkukaan kuin omaleimaisia erityispiirteitä. Lähes joka matsissa toistuu jalkakikka, joka ennalta-arvattavuudestaan huolimatta puree niin Liigassa, maajoukkueessa kuin NHL:ssäkin.
Hänellä on ilmiömäinen kyky nousta esiin ottelun ratkaisuhetkillä eli viiden viimeisen minuutin aikana. Tasoitukset sekä voittomaalit syntyvät tulisen laukauksen siivittäminä. Laine saa painostettunakin kiekon liikkumaan lavasta nopeasti ja tarkasti, oli kyseessä sitten napakka rannelaukaus tai toisen polven varassa ammuttu lämäri suoraan syötöstä.
Uran kannalta tärkeää on myös se, ettei pelityyli ole liian kuluttava. Isokokoinen Laine pystyy jakelemaan komeita kontakteja, mutta hän ei korosta raamikkuuttaan Ovechkinin tyyliin tai taklaa ikinä turhaan.
Pisteet syntyvät ryppäissä
Laineen pistetili ei kasva jokaisen ottelun myötä, vaan enemmänkin yksittäisten onnistuneiden matsien ryppäissä. Ja niitä näytöksiä on nähty sarjatasosta riippumatta jo melkoinen määrä.
Tammikuun 2. päivä Suomi kohtaa nuorten MM-kisojen kuolemanottelussa Kanadan. Pyhä Patrik -lempinimen saanut laituri avaa ja päättää Suomen maalinteon. Ratkaiseva 6-5 -maali syntyy kammottavalla lämärillä, ylivoimalla, kuutisen minuuttia ennen loppusummeria.
Samassa kuussa 23. tammikuuta Laine pitää naperoaikojen seuraansa pilkkanaan, iskemällä paikallisottelussa Ilvestä vastaan kypärätempun. Liigan finaaleissa HIFK:n taakse uppoaa kaksi osumaa.
Kevään MM-kisoissa turnauksen paras maalintekijä ja hyökkääjä. NHL-uransa ensimmäisessä kolmen maalin illassa puolestaan tasoitus viime hetkillä Toronto Maple Leafsia vastaan, sen jälkeen kylmänviileä ratkaisuosuma jatkoajalla.
https://www.instagram.com/p/BAIHSKplEWH/?taken-by=patriklaine&hl=fi
Myös henkinen puoli kunnossa
Välillä tulee vaisumpia pelejä, jopa ottelun kannalta ratkaisevia virheitä, kuten Edmonton Oilersin maaliin johtanut kiekonmenetys tämän kauden ensimmäisessä ulkoilmaottelussa. Mutta Laineella tuntuu henkinen kantti kestävän.
Kauas on tultu niistä juniorivuosista, kun Laine purki huonoina päivinä turhautumistaan näkyvästi joukkuekavereidensa edessä. Joskus jopa valmentajaansa, kuten vuoden 2014 laajasti uutisoitu ja Laineen uraa leimannut hermostuminen alle 18-vuotiaiden päävalmentaja Mika Marttilaa kohtaan osoitti.
Tuollaista kuvaa on mahdoton saada nykyään, seuraa sitten otteita kaukalossa tai haastatteluja sen ulkopuolella. Suoraan silmiin katsova, kiihkottomasti pelitapahtumia kertaava, välillä vitsejäkin laukova Laine puhuu toimittajille kuin kavereilleen.
Jotain henkisestä kasvusta ja omistautumisesta oman intohimon eteen kertoo jo se, että juuri täysi-ikäistynyt superlahjakkuus juhli keväällä Tapparan mestaruutta pizzan kanssa kotonaan, kun muut ottivat saavutuksesta kaiken irti yökerho Fat Ladyssa.
Kommentoi Facebookissa