JÄÄKIEKKO Puolustajalegenda Pekka Rautakalliosta on julkaistu kirja Rocky Road – Pekka Rautakallion tarina (Bazar Kustannus). Siinä käydään läpi Rautakallion noin puolen vuosisadan mittainen ura jääkiekon parissa.
Rautakallio, 69, oli ensimmäisiä suomalaisia NHL-kiekkoilijoita, mutta on jäänyt saman aikakauden hyökkääjätähtien Matti Hagmanin ja Jari Kurrin varjoon. Tämä johtunee siitä, että puolustajat eivät saa yhtä paljoa näkyvyyttä.
Rautakallio löi itsensä läpi Porin Ässissä, jossa voitti 1971 Suomen mestaruuden. Noihin aikoihin NHL-seura Detroit Red Wings olisi halunnut Rautakallion harjoitusleirilleen, mutta Ässien seurajohto kehotti, ettei sinne kannata lähteä ”itseään munaamaan”.
Rautakallio suuntasi lopulta Pohjois-Amerikkaan 1975 NHL:n kilpailijaksi rakennetun WHA-liigan Phoenix Roadrunnersiin. Hän löi siellä itsensä läpi, vaikka eurooppalaispelaajiin suhtauduttiin noihin aikoihin Pohjois-Amerikassa nuivasti.
Rautakallio palasi Ässiin 1977, jossa voitti 1978 Suomen mestaruuden. Veri veti kuitenkin takaisin ammattilaiskiekon pariin ja 1979 hän siirtyi NHL:ään Atlanta Flamesin joukkueeseen.
Rautakallio teki NHL:ssä kahdesti suomalaishistoriaa. Hänestä tuli 1979 ensimmäinen NHL:ssä pelannut suomalaispuolustaja. Vuonna 1982 Rautakallio pelasi puolestaan ensimmäisenä suomalaisena NHL:n tähdistöottelussa.
Calgaryyn 1980 muuttanut Flames olisi halunnut jatkaa yhteistyötä Rautakallion kanssa kauden 1982 jälkeenkin. Hän halusi perheineen palata kuitenkin Suomeen, vaikka oli uransa huipulla ja pelivuosia olisi ollut NHL-tasolla jäljellä.
Nykypäivänä Rautakallion päätös kuulostaa hämmentävältä, mutta ajat olivat 40 vuotta sitten erilaiset. NHL:ssä Rautakallio olisi tienannut muutaman vuoden sopimuksesta satojatuhansia euroja. Nykypäivänä Rautakallion tasoinen puolustaja tienaisi miljoonia ja vastaavalla tienestitasolla hän olisi varmasti jatkanut NHL:ssä.
Rautakallio pelasi NHL:n jälkeen HIFK:ssa ja työskenteli samaan aikaan Pohjola-yhtiöissä. Hän voitti 1983 HIFK:ssa Suomen mestaruuden.
Pelaajauransa jälkeen Rautakallio toimi valmentajana Suomessa, Saksassa, Sveitsissä ja Latviassa vuosina 1993-2016. Valmennusuralla toiset pestit onnistuivat ja toiset eivät.
Rocky Road -kirjassa erityisen mielenkiintoista antia ovat muistot 1970-luvun ammattilaiskiekosta Pohjois-Amerikassa. Siirtyminen Porista 1975 Phoenixiin oli melkoinen kulttuurishokki, eikä WHA-seuran organisaatiokaan ollut parhaasta päästä.
Nykypäivänä Rautakallion tasoinen pelaaja perehdytettäisiin kaikin mahdollisin tavoin NHL:n haasteisiin. Rasistista suhtautumistakaan eurooppalaispelaajia kohtaan ei Pohjois-Amerikassa enää juuri ole.
Rocky Road on hieno kuvaus merkittävästä suomalaisesta jääkiekkourasta. Tosin siihen olisi toivonut lisää Rautakallion muisteluita arvokisoista.
Rautakallio edusti Suomea MM-kisoissa seitsemän kertaa sekä parhaiden pelaajien Canada Cupissa kahdesti 1976 ja 1981. Rautakallion aktiivivuosina Leijonien arvoturnaukset olivat tuskien taivalta.
Rautakallion arvokisaedustukset käydään läpi lyhyesti, mutta mielellään niistä olisi lukenut lisää hänen muisteluitaan vaikka sadankin sivun verran. Kirja kertoo Rautakallion uran ohella kuitenkin rinnakkaistarinaa suomalaisen jääkiekkoilun kehityksestä.
Teksti Otto Palojärvi
Lue myös: ”Hiihtovalmentaja” Martti Kuusela vei Suomen melkein jalkapallon MM-kisoihin
Kommentoi Facebookissa