SUOMEN JUHLAVUOSI Kun itsenäinen Suomi täyttää sata vuotta ensi vuonna, odotettavissa on ennätysmäärä epävirallisia juhlia ja tapahtumia eri puolilla maata. Virallisempia tapahtumia varten valtioneuvoston kanslia on asettanut erityisen Suomi 100 -hankkeen.
Valtioneuvoston kansliassa toimivan sihteeristön työtä ohjaa hallitus, yleiset linjat hyväksyy pääministeri Juha Sipilän johtama lähes 70-henkinen valtuuskunta. Budjetti on mittava, noin 20 miljoonaa euroa, joka jaetaan haun perusteella hyväksyttäville ohjelmahankkeille.
Suomi 100 -hankkeen hallituksen puheenjohtaja on keskustalainen valtiosihteeri Paula Lehtomäki, varapuheenjohtaja Helsingin Sanomien emerituspäätoimittaja Janne Virkkunen ja pääsihteerinä entinen Helsingin kaupungin kulttuurijohtaja ja viestintätoimisto Kreab Gavin Andersonin toimitusjohtaja Pekka Timonen.
He jakavat miljoonat
Rahoja jakavan hallituksen muut jäsenet ovat piispa Irja Askola, taiteilija Manuela Bosco, professori Martti Häikiö, johtaja Leif Jakobsson, yliasiamies Mikko Kosonen, muusikko Karri ”Paleface” Miettinen, päällikkö Riitta Pihlajamäki, muotoilija Paola Suhonen, kunnanjohtaja Asta Tolonen sekä toimitusjohtaja Antti Zitting.
Hallituksen jäsenten kokouspalkkio on 350 euroa kuussa, sen saaminen ei edellytä kokouksissa käymistä. Koko toimikauden ajalta korvauksia kertyy lähes 17 000 euroa kullekin jäsenelle. Valtiosihteeri toimii virkansa puolesta eikä saa palkkiota.
Tukihakemuksia on tullut yli 2 000 kappaletta, joista noin 1 800 on ehditty käsitellä. Viime vuoden loppuun mennessä rahasta oli käytetty 1,6 miljoonaa euroa, josta hieman yli miljoona euroa vuoden 2015 aikana. Nyt käytetty on jo 3,4 miljoonaa euroa, josta 1,5 miljoonaa tämän vuoden aikana.
Tukea eivät ole saaneet sinänsä asiallisilta kuulostaneet ”100 kummilasta Suomelle”, ”Vastuullinen Suomi 100 vuotta – suomalaiset yritykset lapsen oikeuksien edelläkävijöinä”, ”Itsenäisyyden ajan tärkeimmät valtakunnalliset ja maakunnalliset keksinnöt” tai Siperiaankin tsaarin vallan aikana passitetun presidentti ”P.E. Svinhufvudin rooli Suomen itsenäisyydessä” -hanke.
Hieman oudolta tuntuu myös, miksi ”100 vuotta suomalaista arkkitehtuuria” ei saa rahoitusta, mutta kolmea päivää myöhemmin ”100 Years of Finnish Design” saa 20 000 euroa.
Mutta mitä hankkeita on sitten päätetty tukea ja hyväksyä virallisen Suomi 100 -tunnuksen käyttäjiksi?
Vielä kerran Mannerheim
Ehkä kerrankin Suomen kansa hyväksyy oopperan tukirahat, kun Ilmajoen musiikkijuhlilla ensi kesänä esitettävä Waltteri Torikan tähdittämä ”Mannerheim-ooppera” sai 30 000 euroa.
Toisaalta turkulaisvoimin ensiesityksensä saava yli 120 vuotta unohduksissa ollut Karl Müller-Berghausin ”Die Kalewainen in Pohjcola” -ooppera keräsi saman tukisumman. Turkuun lähetettiin myös 100 000 euroa tammikuussa 2017 ensi-iltansa saavaa ”Tom of Finland -musikaalia” varten.
Mannerheim-museon televisio-ohjelma ei tukea saanut. Elokuvaohjaaja Lauri Törhösen hankkeen, ”Mannerheimin vieras” -elokuvan, oli määrä kertoa yhdestä päivästä, kun Hitler saapui Mannerheimin 75-vuotispäiville 4.6.1942.
Sille myönnettiin viime syksynä 100 000 euroa, tänä keväänä tuotantoyhtiö vaihtui ja teatterilevityksenkin suunnitelmat muuttuivat. Lopulta kuukausi sitten Törhönen ilmoitti, että elokuva ei valmistu Suomi 100 -juhlavuodeksi.
Viime vuosina yritettyjen Mannerheim-elokuvien epäonnista henkeä kuvastavat hyvin Marskin sanat aikoinaan Hitlerin vierailusta puhelimella ilmoittaneelle Risto Rytille:
– Vad helvete gör han här!
Rahalla hiljennetty omatunto
Suomi on viime vuosina kansainvälistynyt ja monikulttuuristunut. Hanke ”Koodaribussi Afrikkaan” on varmasti hyödyllinen, mutta Suomi 100 -tukena myönnetty 30 000 euroa vaikuttaa vain piilotetulta kehitysavulta.
Turvapaikanhakijoihin liittyviä hankkeita ovat myös muun muassa ”Pakolainen” ja 80 000 euron tuki sekä ”Shortcut Lab, maahanmuuttajat, nuoret ja startup-maailma”, myös 80 000 euroa, joten huono omatuntomme on ainakin rahalla hiljennetty.
Madventuresista tutun Riku Rantalan Startup Refugees -hankkeelle myönnettiin puolestaan elokuussa 150 000 euroa. Ajatus on kaunis, saada vastaanottokeskuksissa viruvien turvapaikanhakijoiden ammattitaito käyttöön. Rantalan mukaan noin 1 000 turvapaikanhakijalle on jo tehty CV ja parikymmentä yritystä olisi perustettu tai perusteilla.
Syyskuussa Startup Refugees perusti brändin nimeltä Fair Start. Slush-tapahtumassa sekä Yleisradion aamulähetyksessä Rantala esitteli ylpeänä projektin ensimmäistä design-tuotetta:
”Siinä on ollut mentorina Aalto-yliopiston muotoiluprofessori Timo Salli. Ideana tuo on tietenkin turvapaikanhakijoiden suunnittelema. Tuolla on paljon käsityöläisiä taiteilijoita. Luodaan muutama tuote, jota voidaan skaalata sillä tavalla, että vaikka koko Euroopan vastaanottokeskuksissa käsityöläistaiteilijat voi tehdä näitä ja myydä niitä ja hankkia näin tuloja.”
Tämä kansainvälinen tuote on jo sosiaalisessa mediassa hilpeyttä herättänyt kaarnalaiva. Life Seeker Boatia saa ennakkotilata 20 euron hintaan. Rikusta ja kaarnalaivatehtaasta vielä jutun lopussa.
Ei Startup Refugees rahojaan ole vielä kaarnalaivoihin ehtinyt käyttää, sillä tuki maksetaan vasta myöhemmin. Ehkä kaarnalaiva kuitenkin kuvastaa idealismin ja realismin välistä ikuista ristiriitaa.
Tukea tutulle verkostolle
Kaikkein hämärimmät rahoituskohteet ovat erilaiset tutkimukset ja seminaarit. Kolme vuotta sitten pääministeri Jyrki Kataisen tilaamasta Pekka Himasen 700 000 euron tulevaisuusselvityksestä ei ole paljoa opittu.
Nimellä ”Demokratian kohtalo” järjestetään seminaari ja esseekokoelma, ilmeisesti tv-dokumenttikin 80 000 euron tukisummalla. Mahdollisesti monikulttuurisuuteen myös liittyvä ”Suomalaisuuden uudelleenmäärittely” tehdään 50 000 eurolla.
Saku Tuomisen vetämä hanke ”HundrED” aikoo paketoida parhaat suomalaiset opetusmenetelmät ja viedä ne maailmalle. Se sai 200 000 euroa tukea, ja kun samalle hankkeelle myönnettiin myöhemmin lisää vielä 40 000 euroa, jätti professori Martti Häikiö hallituksessa jo eriävän mielipiteensä.
Politiikan omaksi Slushiksi on ehditty mainostaa ”Tulevaisuuden valtiopäivät” -hanketta. Sen takana ovat kokoomuksen entinen puoluesihteeri Taru Tujunen sekä ex-hesarilainen toimittaja Ville Blåfield, taustayhtiönä toimiikin Helsingin Sanomat.
Helsingin Sanomien entisellä päätoimittajalla Janne Virkkusella ei ollut ongelmia istua kokouksessa päättämässä peräti 120 000 euron tuesta hankkeelle. Porvoossa pidettävään tapahtumaan mahtuu 500 ihmistä.
Juhlia ja byrokratiaa
Lista on loputon. ”Tanssivat jäänmurtajat” saa 255 000 euroa, mutta mistään ei löydy minkäänlaista tietoa mikä hanke on, mahdollisesti jokin taideprojekti. ”Luminous”-hankkeesta tietoa löytyy, 295 000 eurolla tuodaan valotaidetta eri kaupunkeihin.
Kaikkein suurimman rahan vie luonnollisesti byrokratia. Suomi 100 -hanketta koordinoivan alueverkoston pystyttämiseen jaetaan 2,25 miljoonaa euroa. Paikkakuntakohtaisesti liikutaan noin 100 000 euron ja sen alle menevissä summissa.
Suomen satavuotisen itsenäisyyden juhlinta käynnistyy uuden vuoden aattona Helsingissä Töölönlahdella ja Kansalaistorilla, kaduillakin tanssitaan. ”Uuden vuosisadan bileissä” esiintyy pitkä lista tämän päivän suosikkiartisteja, on teatteria ja jos ei leipää, niin ainakin sirkushuveja. Kun valtaisa ilotulitus ammutaan taivaalle, on koko juhlintaan palanut 700 000 euroa ”juhlavuoden avausta koskeviin sitoumuksiin”.
Kyllä Suomi itsenäisyysjuhlansa ansaitsee, mutta tämän päivän todellisuutta ovat myös leikkaukset ja leipäjonot. Mieleen jääkin vääjäämättä epäilys, ovatko kaikki Suomi 100 -hankkeet todella tarpeellisia?
- EDIT 15.8.: Lisätty hallituksen palkkiot
Kommentoi Facebookissa