SUOMI 100 Kapean soratien päässä värjöttelee vaatimaton mökki. Pirjo Vartiainen, 60, vastaanottaa vieraan villasukat jalassa ja pyytää anteeksi vaatimatonta kotiaan.
Pakkausteipillä eristetyt lattiasaumat kertovat totuuden talon asumiskunnosta.
– Pelkään talvea. Mökissä on suora sähkölämmitys, joten yksistään lämmityskulut imaisevat valtaosan tuloista. En saa edes sosiaalitoimistosta apua, koska en ole nuori, alkoholisti eikä taloudessani ole alaikäisiä lapsia. Kuulun niihin väliinputoajiin, jotka jäävät täysin yhteiskunnan tarjoamien tukipalveluiden ulkopuolelle, sairaseläkkeellä oleva Pirjo sanoo.
Ilman savolaista sitkeyttä siilinjärveläinen Pirjo Vartiainen ei olisi pärjännyt monimutkaisella elämäntiellään.
– Olen kasvanut vaatimattomissa oloissa ja jatkanut samaa perinnettä myös omassa elämässäni. Vaikka raha ei ole koskaan näytellyt pääosaa, niin olen ollut kuitenkin tyytyväinen elämääni. Neljän lapsen yksinhuoltajana olen aina taiteillut leivän pöytään ja puhdasta vaatetta päälle. Joskus irtosi muutama markka omaksi iloksikin.
Pirjo sanoo aina olleensa ahkera ja tarttuneensa työtilaisuuksiin ilman minkäänlaisia ennakkoluuloja.
– Sain ensimmäisen työpaikkani kotiapulaisena. Ikää oli vasta 14 vuotta, mutta intoa sitäkin enemmän. Perustettuani perheen, hoidin luonnollisesti kodin, lapset ja siinä sivussa myös työt sairaala-apulaisena.
”Rakensin elämäni työllä”
Varsinkin 1970-luvulla sairaala-apulaisille riitti niin paljon kysyntää, että vakinainen työpaikka irtosi kolmen kuukauden kursseilla.
– Luonnollisesti tartuin tilaisuuteen ja hankin itselleni vakinaisen leipäpuun ja vieläpä unelmien sellaisen, Pirjo kertoo.
Sairaala-apulaisen palkalla Pirjo rakensi itselleen ja lapsilleen turvallisen arjen. Siihen aikaan ei saanut lainoja eikä kulutusluottoja, joten elämän tukijalka pystytettiin työnteolla.
– Vaikka tulot eivät olleet suuret, niin hyvällä talouden hallinnalla menotkin pysyivät kurissa. Kun oli työtä, terveyttä ja tahtoa, niin arki rullasi onnellisissa merkeissä.
Vaikka työhaluja riitti, niin 90-luvun alkupuolella alkaneet terveydelliset ongelmat alkoivat kuitenkin verottaa Pirjon jaksamista. Raskas työ jätti jälkensä. Aluksi leikattiin molemmat olkapäät ja vähän myöhemmin operoitiin kaularanka. Diagnoosi oli nivelrikko.
Jatkuvista kivuista huolimatta Pirjo jatkoi kuitenkin työtään laitoshuoltajana.
– Päätin pärjätä, sillä tunsin olevani vielä liian nuori eläkkeelle. Lisäsin vain särkylääkkeiden määrää ja jatkoin siivoamista.
Päätös potilasta näkemättä
Pikkuhiljaa nivelrikko kuitenkin paheni ja kulumat lisäsivät entisestään Pirjon kipuja. Vuoden 2000 alkupuolella hoitava lääkäri suositteli Pirjoa hakeutumaan eläkkeelle ja puolsi hakemusta.
Keva hylkäsi kuitenkin eläkehakemuksen ja perusteli päätöstään sillä, että nivelrikko on hoidettavissa oleva sairaus.
– Tämän myötä tulehduskipulääkitystäni lisättiin. Vahva lääkitys johti kuitenkin siihen, että menetin pidätyskykyni. Puoli vuotta kuljin vaipoissa, kunnes tein omavaltaisen ratkaisun. Pistin ”myrkkypurkin” korkin kiinni ja päätin jatkaa taistelua, Pirjo muistelee vuosien takaista tapahtumasarjaa.
Pirjo haki uudelleen eläkettä, mutta toistamiseen hakemus hylättiin. Samoin kävi kolmannen ja neljännenkin kerran. Hakemus hylättiin.
– Päätökset tehtiin potilasta näkemättä, joten en edelleenkään ymmärrä tällaista toimintatyyliä. Täysin järjenvastaista, Pirjo arvostelee.
Pirjo laittoi viimeisimmän päätöksen myös vakuutusoikeuteen, mutta lopputulos oli kuin suora kopio aikaisemmista.
– Itkuhan siinä pääsi, kun luulin saavani edes vakuutusoikeuden kautta oikeudenmukaista kohtelua. Mutta, olin näidenkin mukaan liian terve eläkkeelle ja sairauteni on hoidettavissa särkylääkkeillä.
Puhtaat luottotiedot kunnia-asia
Kymmenen pitkää vuotta Pirjo Vartiainen kävi taistelua oikeuksistaan. Viisi vuotta sitten hänelle myönnettiin pieni osatyökyvyttömyyseläke, joka antoi pientä lisäturvaa vakinaisen työsuhteen rinnalla.
Kolme vuotta sitten kylmä kyyti sai kuitenkin jatkoa, kun Pirjo irtisanottiin laitoshuoltajan tehtävistä.
– Potkujen taustalla oli tietämäni mukaan se, ettei työnantajalla ollut tarjota sopivia työtehtäviä terveydentilaani ajatellen. Jäin täysin tyhjän päälle, sillä vajaan 700 euron bruttotuloilla ei laskuja maksettu.
Ison osan Pirjon kuukausituloista nielaisee edelleen sähkökulut, jotka ovat talvisin noin 400 euron suuruisia Velkaa on noin 20 000 ja kuukausilyhennykset reilut 500 euroa.
– Joudun maksamaan velkoja velalla ja hankkimaan ruoan ”kerjäämällä”. En saa mitään tukia enkä avustuksia, koska asun omistamassani talossa yhdessä miesystäväni kanssa.
Taloudellisista vaikeuksista huolimatta Pirjo sanoo vielä toistaiseksi säästyneensä ulosottomiehen vierailuilta. Puhtaat luottotiedot ovat hänelle kunnia-asia, mutta ilman lapsiaan ja hyviä ystäviään Pirjo olisi kuitenkin pulassa.
– Sosiaalitoimistossa kävin kerran, mutta ymmärsin, että tuloni ja elämäntilanteeni eivät oikeuta toimeentulotukeen. En halua kuitenkaan ryhtyä ryyppäämäänkään sen takia, että pääsisin sosiaalitoimiston suosioon, Pirjo pohtii mietteliäänä.
Sosiaalisiin väliinputoajiin lukeutuva Pirjo sanoo elävänsä edelleen löysässä hirressä, vaikka viimein alkuvuodesta hän pääsi hakemalleen sairaseläkkeelle. Kiitos siitä kuuluu Kelalle.
– Tämä on kokonaisuudessaan iso työvoitto, mutta ei pienituloisen eläkeläisen euroilla kuitenkaan leveästi eletä. Luotan kuitenkin siihen, että elämä kantaa. Sanon kaikille, että jos en olisi syntynyt köyhäksi savolaiseksi, ympärilläni ei olisi näin paljon rakkautta. Minulla on perhe, ystäviä ja ihanat lemmikkieläimet. Nämä ovat asioita, joita ei voi rahalla ostaa, Pirjo hymähtää.
Kommentoi Facebookissa