TERVEYS Vapaa viinistä — miten elämä muuttuu, kun pistää korkin kiinni on toimittaja Ira Koivun tietokirja, jossa hän kertoo omansa ja neljän muun naisen raitistumistarinat. Mukana ovat kirjoittajan lisäksi näyttelijä Essi Hellén, teatteripedagogi ja -ohjaaja, näyttelijä Susanna Indrén, taideterapeutti ja muutosvalmentaja Piia Sumupuu ja Hoitokoti Tuhkimon perustaja Raija Lindberg.
Kirjassa huomautetaan, että tunnettuja raitistuneita miehiä on paljon, mutta naiset tarvitsevat omansa. Vapaa viinistä -kirja sisältää paitsi tuhdin annoksen vertaistukea viinilasillisistaan eroon pyrkivälle, myös tilastotietoja alkoholin käytöstä ja kulttuurista.
Naisen juomisongelma suurempi häpeä
Kaikki kirjan naiset kertovat, miten tunsivat aina pitkäksi menneen juhlimisen tai juomisen jälkeen suurta häpeää ja pyrkivät salaamaan addiktionsa, osittain myös itseltään. Ira Koivu sanoo joskus ihmetelleensä alkoholitestin kysymystä:
”Onko sinulle koskaan käynyt niin, ettet ole voinut lopettaa juomista sen alettuasi?”
Myöhemmin hän kertoo kyllä ymmärtäneensä ”että sitä juo, vaikka oikeastaan ei enää haluaisi”. Hän pohtii oman turmionsa alkaneen yksin juomisesta, jäätyään pienen lapsen yksinhuoltajaksi.
”Myös se mihin tunnetilaan juo, vaikuttaa siihen, tuleeko juomisesta ongelma vai ei. Vanha viisaus on, ettei pidä juoda yksin eikä muuhun kuin iloon.”
Raitistua voi useilla tavoilla, useimmat ilmeisesti spontaanisti, mutta myös vertaistukiryhmien, AA:n avulla ja erilaisten vieroitusklinikoiden tuella. Keskeistä kirjan esittelemien tutkimusten mukaan on, että riippuvuus on muodostunut niin vakavaksi, että sen haitat ylittävät hyödyt.
Toisin sanoen bileiden jälkeen syyllisyys ja häpeä kasvavat kerta kerralta usein muistinmenetysten, onnettomuuksien ja parisuhdeongelmien myötä. Monesti vasta tällaisen pohjakosketuksen jälkeen syntyy niin vahva halu päästä eroon alkoholista, että toipuminen voi alkaa.
Kaikki eivät suhtaudu kannustavasti absolutistiin
Varmaa onkin, ettei alkoholisti tervehdy vahingossa, aina tarvitaan vahva oma tahto.Yllättävää kyllä, kirjan naisten tarinoista tulee ilmi myös, ettei raitistumista välttämättä katsota pelkästään hyvällä, edes viinasta kieltäytyvän lähipiirissä.
Taustalla voi olla, ettei esimerkiksi alkoholistin vanhempi suostu myöntämään koko alkoholiongelmaa ja raitistuva aikuinen lapsi rikkoo illuusion, että kaikki on ollut hyvin. Piia Sumupuu toteaa, ettei hänen äitinsä hyväksynyt raittiutta ollenkaan.
”Hän ei hyväksynyt sitä, että täydelliset kulissit alkoivat revetä. Häpesi.”
Essi Hellén myös koki, etteivät kaikki ihmiset halunneet tajuta, miksi hän ei voinut ottaa lasillistakaan.
”Usein ne ihmiset, joilla on itsellä jotain ongelmaa alkoholin kanssa, haluavat kertoa minulle, ettei minulla ole. Sitten niilläkään ei olisi ongelmaa.”
Mutta, kuten hän kiitollisena kuittaa miehestään, joka oli kuullut jo monta särkynyttä lupausta jättää kosteat illat, että ”Mikko onneksi tuki”.
Alkoholista eroon pyristelevä on myös aika herkkä huomaamaan kaksinaismoralismin, joka suomalaisessa alkoholikulttuurissa on. Varsinkin naisten oletetaan osaavan juoda, skumppalasista ei saisi kieltäytyä, tai saat ainakin helposti takakireän leiman. Juopua ei silti saisi, ainakaan ongelmaksi asti. Viinistä vieroittuvalle saattavat arkipäivän ilmiöt tulla nähdyksi uusin silmin, kuten Ira Koivu kertoo hiukan huvittuneena.
”Facebookissa näkyi taas viinipäivityksiä. En jaksanut laskea, kuinka monta punaviinilasillista näin villasukkien vierellä. Ilmoitin Facebookissa saaneeni kustannussopimuksen. Ei kestänyt kauaa, kun joku jo ehdotti punkkulasia.”
Viinilasin tilalle humalluttava vapauden tunne
Suomalainen todellisuus alkoholin ympärillä on kuin Alkon politiikkaa, toisella kädellä pyritään markkinoimaan alkoholia mahdollisimman tehokkaasti ja toisella kädellä varoitellaan ja valistetaan alkoholin vahingollisuudesta. Toisaalta nykyisin on melko helppo piilottaa alkoholiongelmansa, kaikkihan tuntuvat olevan kulinaristeja ja viiniharrastajia, kuten Koivu kirjassa toteaa.
Mistä saada sellaisia uusia somekuvia, että juhlia voi ilman samppanjaa tai takkatulen ääressä rentoutua ilman punaviinilasia ja laiturilla istuskella ilman valkkaria. Ehkä siksi kirjassa korostetaan todella paljon niitä hyviä asioita, joita viinistä luopumalla saa.
Useimmat kertovat ensimmäisenä huomanneensa unen laadun parantuneen, samoin muistin. Monilla myös vyötärö kapeni ja kilot karisivat. Masennus ja väsymys hävisivät vähitellen ja ilo lisääntyi. Myös allergiaoireet helpottuivat ja tietysti itsetunto parani.
Julkisuuden henkilönä Susanna Indrén joutuu tavallista suurempaan syyniin ja vastaamaan kysymykseen miksei voi juoda kohtuudella.
”Miksi pitäisi juoda kohtuudella? En halua juoda lasillista viiniä, koska sen jälkeen ei voi tehdä mitään. Ei voi lähteä lenkille, ei voi lähteä joogaan, ei voi lukea kirjaa. En halua turvonneita sormia ja silmiä, kipeitä jalkoja, katkenneita verisuonia, levottomia jalkoja.”
Raitistumisen hyviä puolia kiteyttää hyvin naisille hoitopaikan perustanut Raija Lindberg.
”Elämä raittiina on vapaata. Ihmisen hyvänolon tae on se, että tuntee vapautta. Riippuvainen ei koskaan koe sitä.”
Nykyisin kaikki kirjassa esiintyvät naiset ovat olleet jo pitkään absolutisteja, tuoreimpana kirjoittaja Ira Koivukin jo lähes vuoden.
Kommentoi Facebookissa