Poliittinen valta keskittyy – kansanedustajat kasvattavat omaa tilipussiaan ja tulevaa äänimäärää

Kolumnistimme sanoo, että suomalainen hallintohimmeli tarjoaa kansanedustajille ylimääräisiä luottamustoimia, joita otetaan hyvällä ruokahalulla vastaan (Kuvituskuva Fotolia)

Kolumnistimme toteaa kansanedustajien keräävän palkkioita maakuntaliitoilta, valtionyhtiöiden luottamustoimista sekä keskusliikkeiden ja säätiöiden johdossa.

KOLUMNI Juuri valituista kansanedustajista yhä useampi istuu luottamustehtävissä kansanedustajuutensa lisäksi kunnan- ja aluevaltuutettuna. Näitä luottamustoimien keräilijöitä löytyy joka puolueesta, vain 19 henkilöä on pelkkiä kansanedustajia. Valta maistuu ja kartuttaa samalla parlamentaarikkojen tilipussia. Palkkioita kerätään lisäksi maakuntaliitoilta, valtionyhtiöiden luottamustoimista, keskusliikkeiden ja säätiöiden johdossa.

Poliittisen vallan keskittyminen intressiristiriitoineen on demokratian kannalta ongelma. Kansanedustajilla riittää loputtomasti aikaa istua ylimäärissä luottamustoimissa eduskunnan ulkopuolella ja vain harva edustaja näkee poliittisen vallan keskittymisen vaarat. Useassa Euroopan maassa on rajoitettu kansanedustajien mandaatteja istumisesta useammalla pallilla, esimerkiksi Tanskassa puolueet ovat suositelleet mandaateista luopumista. Meillä ongelmasta on vaiettu.

Kokoomuksen kansanedustajista 29 istuu vähintään kolmella pallilla, edustajista tunnetuin on todennäköinen tuleva pääministeri Petteri Orpo. Hänelle on kertynyt luottamusuraa Turun kaupunginvaltuustossa, Varsinais-Suomen maakuntaliitossa ja hyvinvointialueella. Aikaa on riittänyt ja valtaa käytetty myös TPS-säätiön johdossa sekä Kevan hallituksen puheenjohtajana, josta palkkiota tuli viime vuonna mukavasti yli 20 000 euroa kokoomuksen pj:n parin tonnin kuukausipalkkioiden päälle. Kenen asioita kansanedustaja Orpo on oikein hoitanut, isänmaan, varsinaissuomalaisten, turkulaisten vai palloseuran etuja? Muiden raha-asioita on hoidettu Snellman-säätiön hallituksessa ja Naantalin musiikkisäätiön hallintoneuvostossa, palkkioita vastaan.

Myös demareista riittää päättäjiä moneen junaan, tunnetuin on SAK:n entinen pj. ja Tampereen entinen pormestari, ensi kertaa eduskuntaan valittu Lauri Lyly. 70-vuotiaan eläkeikäisen luottamustoimien lista on uskomaton: aluevaltuutettu, kaupunginvaltuutettu, Tampereen kaupungin konsernijaoston pj ja Kuntaliiton hallituksen jäsen. Entinen sähköasentaja on ilmoittanut intohimokseen ”vimman vaikuttaa”, mutta kertoo Ylen haastattelussa aikovansa karsia luottamustehtäviään. Lylyn mielestä eduskunnan maanantai on aika, jolloin hoidetaan kansanedustajien muita luottamustoimia. Onko kansaedustajan luottamustoimi kasvavine tehtävineen niin merkityksetön, että maanantain voi pyhittää muille luottamusmandaateille?

Lapin vaalipiiristä kansanedustajaksi valittu keskustan Markus Lohi on mies, joka tuntuu ehtivään joka paikkaan: Kevan hallituksen jäsen (24 115 e), Sitran hallintoneuvosto (7 408 e), Suomenmaan Kustannus Oy:n hallituksen pj. (7 500 e). Nopealiikkeinen kansanedustaja käyttää valtaa lisäksi Lapin hyvinvointialueen valtuustossa, Rovaniemen kunnanvaltuustossa, Kelan valtuutettuna ja vakuutusyhtiö Fennian hallintoneuvostossa. Lohi kertoo Ylen haastattelussa olevansa 4-5 päivää viikossa pois kotoa, ”enkä voi hoitaa kotielämään liittyviä askareita tai ihmissuhteita tuona aikana”. Miksi kansanedustajille ei tule mieleen luottamustoimien karsiminen, jos yksityiselämä kärsii?

Suomalainen hallintohimmeli tarjoaa kansanedustajille yhä enemmän ylimääräisiä luottamustoimia, joita otetaan hyvällä ruokahalulla vastaan. Laaja verkostoituminen kasvattaa paitsi omaa tilipussia, se lisää myös äänimäärää tulevissa vaaleissa. Demokratian kannalta poliittisen ja taloudellisen vallan keskittyminen on kansanvallan haaksirikko.

Kun kansanedustajat eivät halua vapaaehtoisesti luopua lukemattomista luottamustoimistaan, pitäisikö säätää laki, joka rajoittaa luottamustoimien määrää? Ei taida onnistua, kun kansanedustajat säätävät lakeja.

Seppo Konttinen

Valtiotieteiden maisteri Seppo Konttinen oli Yleisradion taloustoimittaja vuosina 1974–2010. Hän on tunnettu kriittisistä artikkeleistaan ja syvällisestä perehtymisestä taustatietoihin.

Seppo Konttinen on kirjoittanut teokset Salainen pankkituki, Kansallisomaisuuden ryöstö, Suomalainen ruokalasku, Suora lähetys. Tosiasiaa Yleisradiosta, Lakien synty sekä Kallis ruokakassi. Hänen kolumnejaan voi lukea myös Valtiomahti-blogissa.

Lue myös: Suurten sähkölaskujen isä – miljoonapalkkioiden sijaan normaaliyhtiöissä olisi näytetty ovea

Kommentoi Facebookissa