RUOKA Tammikuun alussa kirjoittelin liemistä, vakavissani mutten tosissani. Palaan rikospaikalle, sillä nyt on se aika. Nimittäin tuoreet juurekset ovat saatavilla ja silloin saadaan parhaat liemet.
Kaikella on alkunsa
Liemenkeitto alkoi tällä sesongilla siitä, kun kaveri toi minulle 1 1/2 kilon säkillisen poron keittoluita. Se tuntui miltei katastrofaaliselta. Puolisoni oli todella huolissaan: pakastimeen pitäisi raivata tilaa sienille ja yksi tunkee sinne valtavan pussillisen luita!
No, eihän siinä auttanut kuin ryhtyä keittelemään. Toki ensin paahdoin luut uunissa. Oheisen linkkiohjeen mukaan, jonne pääset klikkaamalla tästä, mutta vettä laitoin 3 litraa, joten lientä ei jäänyt kuin reilut 2 litraa. 1 1/2 litraa säilöin säilöäkseni, mutta reilut puoli litraa meni samaan paikkaan luista irrotettujen lihojen kanssa.
Haudutusaika oli tällä kertaa 16 tuntia, maut todella syviä.
Maistelin kuorimatta jättämiäni juureksia ja totesin, etten niitä oikeastaan maun perusteella erota toisistaan. Niitä voi siis muusata ja yrittää puristaa ylimääräiset mehut pois. Ja kun jääkaapissa oli vielä pari ylimääräistä, kypsää uuniperunaa, päätin yhdistellä aineksia.
Kananmunaa sitomaan ja vähän suolaa kyytipojaksi, sillä liemihän on suolaton. Maku oli yllättävän hyvä. Paistoin niitä lettupannulla ja ihan hyvin se meni (ks. kuva).
Rakenteen kanssa kannattaa olla tarkkana: mitä vähemmän nestettä juureksiin jää, sen parempi on pihvien rakenne.
Suosittelen – käy naposteltavaksi ihan sellaisenaan tai vaikka kermaviilikastikkeen kera.
Jos kuitenkin keität kasvislientä, niin ihan vastaavaa kierrettä en usko pihveihin syntyvän. Ja unohda asia, jos kyseessä on kalaliemi.
Itse asiassa taidan kokeilla kasvisliemen keittojuureksista jonkinlaista soselaatikkoa tehdä. Ihan vaan, että kierrätyskeittiö tulee testatuksi tässäkin asiassa. Rakenteena voi ajatella lanttulaatikkoa.
Porokeittoaah!
Otetaan lihat ja se syrjään laitettu liemi. Laitetaan hellalle. Kuoritaan 3 keskikokoista yleisperunaa ja pari porkkanaa. Pilkotaan ne pieniksi ja lisätään joukkoon. Kymmenen sentin pätkä purjoa pienittynä sekaan.
Keitetään noin 10 minuuttia.
Lisätään pari desiä kermaa ja Koskenlaskijaa (tavallista tai vahvaa) maun mukaan 50–150 grammaa, pieninä paloina. Sekoitetaan, että juusto sulaa ja keitetään viitisen minuuttia, että perunat kypsyvät kunnolla. Porkkanoiden rakenne saa jäädä napakaksi, se on parempaa niin.
Lisätään lopuksi suolaa vähän kerrallaan, hämmenetään ja maistetaan ja toistetaan niin kauan, että suolaa on juuri sopiva määrä.
Kyllä se hyvää on, oikeastaan herkullista, lihakeittojen aatelia. Ja toimivat nämä ideat myös ihan mansikillakin.
Luiden paahtaminen muuten tuo makuun poskettoman hyviä sävyjä.
***
Tämä keitto oli meillä pyhäruokana. Sen kanssa kannattaa nauttia hyvää, hedelmäisen täyteläistä punaviiniä.
Meillä oli Chianti Classicoa. Koska elämä on kallis joka tapauksessa. Ja kyllä, ne täydensivät toisiaan erinomaisesti, maukas italialainen ja kermaisen pehmeä porokeitto.
Kommentoi Facebookissa