MATKAILU Wienissä on valtavasti nähtävää, jos arkkitehtuuri kiehtoo ihmistä. Vihjeitä kun tulisi kirjan verran, niin yritän kertoa tässä lähinnä osin muista kuin kaikkein ilmeisimmistä paikoista.
Paitsi, että kyllä niistäkin täytyy jotain sanoa. Tuomiokirkko kannattaa katsoa. Ei siitä sen enempää, sen näkevät kaikki.
Musiikkipuolella on Mozartia joka lähtöön. Ne osaavat soittaa sitä, osaavat Straussinsa, Beethoveninsa ja muutkin. Jos kiinnostaa, kannattaa parveilla Oopperan kulmilla (yhä olemme Innere Stadtissa, kas kummaa) ja ottaa vastaan tarjottuja esitteitä. Siitä sitten valitsemaan!
Sanoisin, että uuden vuoden Strauss-konserteista tuttu, Teofil Hansenin suunnittelema, Musikvereinin talo on käymisen arvoinen. Kuvaaminen on sitten kielletty. Otin itse joskus muistokuvan miesten vessasta (saanko nyt sakot?). Ja yhä pysymme Innere Stadtissa…
Museovinkkejä
Tulin jo viime viikolla maininneeksi Leopold-museon (oik. Leopold Museum). Se on osa Museumsquartieria eli museokorttelia. Siellä on maailman paras Egon Schiele -kokoelma ja on muun muassa Oskar Kokoschaa ja Gustav Klimtiä. Klimitin ”Suudelma” on itävaltalaisen maalaustaiteen tunnetuin työ, mutta se pitää katsoa Belvederessä.
Kun tullaan Innere Stadtista Ringin yli vaikka Hofburgin palatsin kautta, niin sivuuttamalla Taidehistoriallinen museo, paikallinen Ateneum ja kymmenen kertaa niin suuri Kunsthistorische Museum, päästään kätevästi kortteliin.
***
Sen helmi todellakin on tämä Leopold. Vieressä olevaan, arkkitehtonisesti kiinnostavaan MUMOK:iin voi mennä, jos näyttelyt kiinnostavat. Modernin taiteen museon ripustukset ovat Kiasmaan ja Tukholman Modernaan tottuneelle välillä vähän yhdentekeviä. Tämä on tietysti vain yhden pariskunnan mielipide.
Jos sitä jättimäistä museota ei ohita, ei kannata suunnitella samalle päivälle mitään muuta katseltavaa. Se on yksi Euroopan ja maailman varmimpia paikkoja hankkia kunnon taideähky. Ja kyllä: Habsburgit hankkivat taidetta monin keinoin ja paljon ja erinomaista vielä laadultaan, joten katsottavaa todella riittää. On Rembrandtit, Rubensit, Dürerit ja muut mukavat. Ja Egyptistä ryöstettyjä aarteita salikaupalla.
Ja kun mainitsin Hofsburgin, sen varsinaisen palatsin (Schönbrunn, Belvedere ja vastaavat olivat vapaa-ajan asuntoja), niin sen vieressä on erittäin tasokas Albertina Museum, jota pitänee suositella. Taide on hyvää, ja on siellä muun muassa Leonardo da Vincin omakuva ja se Albrecht Dürerin maailmankuulu pupu.
Yksi iloisimmista yllätyksistä, toisella puolen Innere Stadtia, on ollut Taideteollisuusmuseo MAK, osoitteessa Stubenring 5. Museon yhteydessä on myös erittäin suosittu kuppila. Se on ainoa paikka, jossa minulla on ollut kunnia tavaa R2D2. Jos joku ei tiedä, kuka on kyseessä, kehotan katsomaan Tähtien sota -elokuvan.
Ja kun nyt on päädytty laitamille, kannattaa käydä kaupunginpuistossa eli Stadtparkissa. Se on ihan MAK:in vieressä. En kerro enempää kuin että aistit avoinna ja tarkkana siellä!
***
Ja siitä on luontevaa jatkaa Sissin kesämökille Belvedereen katselemaan ”Suudelmaa” ja aika paljon muutakin. Palatseista Belvedere on omasta mielestäni mukavin, itse asiassa se on aika ihana. Belvedere muodostuu kahdesta eri palatsista ja museorakennuksesta, suosittelen yhdistelmälippua, jolla pääsee molempiin. Varaa pari tuntia.
Palatseista tuli mieleeni, että jos matkailijalla on pientä taipumusta kuvata suihkulähteitä, niin kannattaa ottaa muistikapasiteettia mukaan Wieniin. Suihkulähteitä nimittäin riittää. Suosittelen siihen hommaan erityisesti Schönbrunnia, joka on metromatkan päässä, mutta josta meidän pariskunta on kyllä kävellyt takaisin keskustaan. Melko pitkään, sanoisin.
Ulkona turva-alueelta
Prater. Huvipuisto ja laaja puistoalue, josta löytyvät myös vanhat keisarilliset fasaaninmetsästyspaikat.
Elokuvista tuttu. Kannattaa käydä katselemassa, jos on aikaa, sillä sitä siihen reissuun menee. Matkalla voi käydä katsomassa Hundertwasserhausin, koska se on siellä päin, itse asiassa osoitteessa Kegelgasse 36, ja yrittää jaksaa köpötellä siitä puistoon ja huvipuistoon. Omasta mielestäni tämä vanha huvipuisto on lapsille aika pelottava paikka, mutta aikuinen sen kestää, ainakin valoisaan aikaan.
Puistoalue on kaunis ja rauhallinen.
Metrolla pääsee sellaiseenkin paikkaan kuin Alte Donau. Sinne kannattaa mennä vain uima-aikeissa eli melko lämpimään vuodenaikaan. Paikka on yhdistelmä suomalaista maaseutua ja modernia suurkaupungin liikekeskustaa, oikein viehko. Junamatkustelun lisäksi joutuu kävelemään. Mutta Tonavassa uiminen on oikeasti kokemisen arvoinen juttu. Vilpitön ja innokas suositus!
Melko lähellä uimapaikkoja on myös Donau Inseln, jossa voi käydä käyskentelemässä, jos tuolle suunnalle on päätynyt. Olemme myös täältä kävelleet takaisin turvalliseen keskustaan, mutta en voi suositella kävelyreissua kaikille – kuten en Schönbrunnin kävelyäkään – vaikka kävellessä oppii kaupungista enemmän kuin millään muulla tavalla.
Eksyimme siellä väärälle puolelle Alte Donauta, joka on umpiperä ja siksi virtaama on heikko. Pikkuisella sillalla rupesimme katsomaan linnunpoikasia. Sitten näkyi karppi, ja toinenkin. Ystävällinen paikallinen ohjasi meidät katsomaan vielä parempaa näytelmää, jossa valtavat karpit pyörivät matalassa vedessä, suurimmat kalat varmaan lähes 20-kiloisia.
Niihin ei nyt tule reseptiä. Metrolinja on kuitenkin U1 ja siihen voi hypätä vaikka Schwedenplatzilta.
***
Kiskobussilla – ratikalla numero 38 – pääsee puolestaan Grinzingiin. Sinne järjestetään myös ohjattua matkailua. Mutta kun päätepysäkillä pomppaa pois ja lähtee määrätietoisesti kävelemään ylämäkeen, pääsee ihastelemaan viiniviljelmiä ja myös itse kaupunkia kokonaan toisesta näkökulmasta. Ja millaisesta! Mäkeä voi kiivetä alkuun joko Cobenzlgassea tai oikealle lähtevää Krapfenwaldgassea pitkin.
Kylässä törmää väistämättä myös paikalliseen huumoriin, joka on aika roisia ja mielestäni sopii hyvin suomalaiseen makuun. Suurin anniskelualue on nimeltään Parlament ja parlamentissa voi juoda viiniä ja kuunnella paikallista humppaa, noin esimerkiksi.
Se on hauskaa. Tavallaan.
Viinialueiden halki voi liikkua myös paikallisbussilla ja sehän on todella edullista. Kyytiin voi hypätä aivan ratikan päätepysäkin vierestä.
Wien on hieno kaupunki, joka muistuttaa elävällä tavalla meitä siitä, että ihminen ei rakenna kaupunkeja ensisijaisesti siksi, että maaseutu on kaupunkia kauniimpaa. Ihminen rakentaa kaupungin kauneusarvojensa mukaiseksi, jos varat ja voimat riittävät.
Habsburgeilla oli rahaa, paljon enemmän kuin meidän päiviemme oligarkeilla ja Trumpeilla.
Ja jättivät ne sinne kaunista maaseutua; viljelyksiä, puistoja ja jopa metsää meidän ihailtavaksemme.
***
On aika lopettaa Wienistä kirjoittelu ja kaataa lasiin Grüner Veltlineriä – vai ottaisinko punaista, Zweigeltia…
Kommentoi Facebookissa