PESSIMISMI Puolangan portille saavuttaessa matkalainen kohtaa jättimäisen mainoskyltin, jonka sanoma on paljon puhuva.
”Seuraavana Puolanka. Vielä ehdit kääntyä pois.”
Tämä on sitä aitoa turistirakkautta, sillä samantyyppiset tervetuliaistoivotukset on pystytetty kylän jokaiselle laidalle. Pohjoisesta tulevat toivotetaan kurjuuden kuntaan sanoin; ”Kohta on Puolanka. Aja nopeasti ohi” ja harhailijoille on omansa, ”Olet kohta Puolangalla. Oletko eksynyt”.
Puolankalaiset ovat surkutelleet itsensä suureen kuuluisuuteen, vaikka alunperin kourallinen kyläläisiä päätti synkistellä vain itselleen. Valittajat saivat harmikseen pistettyä pystyyn jopa vuotuisen kesäkarnevaalin, joka nimettiin suureellisesti Pessimismipäiviksi.
Liekö moinen tylsyys kuitenkaan kiinnostanut ketään? Muutamassa vuodessa on ehtinyt tapahtua kuitenkin paljon. Puolangan pessimistit ovat tulleet isona joukkona kolostaan ja ryhtyneet esittelemään kurjuuttaan niin kesätapahtumissa kuin itse tekemillään videoillakin.
Tulevana kesänä Puolangalla esitetään jopa synkistelyn huipentumaksi luokiteltu pessimistimusikaali. Tekijät suhtautuvat kuitenkin nuivasti koko tapahtumaan ja epäilevät, että homma jää kesken. Ainakin koko kevät menee pilalla.
Akattomuus on kuuma puheenaihe
Ja sama pessimistinen ajatusmalli jatkuu myös itse kirkonkylässä, jossa elämän railakkuus saa aivan uudenlaisen merkityksen. Katukuva on yhtä lava-autoa lukuun ottamatta täysin tyhjä.
Kovin on hiljaista myös keskustorilla, jossa kauniina kesäpäivänä luulisi olevan ihmisiä ja iloista hyrinää. Seison keskellä tyhjyyttä ja ihmettelen, kunnes hiljaisuuden rikkoo tämä kylänraittia kiertävä lava-auto.
– Terve! Mitäs pimatsu? Et taida olla täkäläisiä etkä edes naapurikunnista. Muuten kyllä tuntisin, mies huikkaa ja sytyttää sätkän.
Verkkaiseen tahtiin rupatteleva mies esittäytyy Makeksi ja kehuu samaan hengenvetoon olevansa akaton mies.
– Rahaa kyllä on ja töitäkin sen verran, että itsensä elättää. Emäntä kuitenkin puuttuu. Sellainen sopusuhtainen marmattaja olisi hakusessa. Ei liian laiha eikä myöskään ylenpalttisella komeudella pilattu. Pojat ovat varoitelleet, että jos akka on liian korea, niin se saattaa viedä mieheltä yöunet. Sellaista ansaa en kyllä itselleni rakenna.
Akattomuus tuntuu olevan puolankalaismiesten keskuudessa kuuma puheenaihe.
– Vähän täytyy ihmetellä, ettei tähän kylään naisia saada. Tuleehan tänne sentään tie ja vieläpä monesta ilmansuunnasta. On luontoa, vettä ja jos lätäkön vieressä haluaa asua, niin ei muuta kuin teltta kainaloon ja olotila kotoisaksi. Myös palvelut pelaavat. Ja kun arkkua tarvitsee, niin niitä saa myös itse tehtynä, Make kehuu ja jatkaa markkinapuhettaan.
Hupsuttelua omaksi iloksi
Synkkyys on rehottanut puolankalaisten keskuudessa jo 12 vuoden ajan. Valittamisen ympärille perustettiin tuolloin jopa oma yhdistys, Puolangan Pessimistit ry.
– Kaikki sai alkunsa tarpeesta. Ajateltiin, että kuorossa valittaminen olisi mukavampaa. Synkistely on loppujen hauskaa ja hyvin voimaannuttavaa, yhdistyksen puheenjohtajana toimiva Tuomo Seppänen paljastaa totisena.
Pessimistiyhdistyksen ydinporukka ei ollut alun alkaenkaan suuri, mutta puheenjohtajan mukaan kuitenkin riittävä.
– Alkuaikoina hupsuteltiin vain omaksi iloksi, mutta Puolangalla kun ollaan, niin pistimme pystyyn koko kansan kurjuuden markkinat. Vuoden 2007 heinäkuun ensimmäisenä perjantaina järjestettiin lajinsa ensimmäiset Pessimismipäivät. Suosio yllätti jopa tällaiset surkuttelijat, Seppänen kertaa.
Hilpeästä synkistelystä alkunsa saanut tapahtuma nosti pienen Puolangan kerralla Suomen kartalle ja ihmisten tietoisuuteen. Ja kun yhdistyksen sihteerinä häärivä Tommi Rajala ryhtyi tekemään Kainuun syrjäisimmästä kunnasta vielä alavireisiä videoklippejä, niin muuta markkinointia Puolanka ei enää tarvinnutkaan.
– Sarkasmin aalloilla on hyvä ratsastaa ja samalla säästimme sievän nipun kunnan rahoja. Hyvällä maulla toteutettu pessimismi on jalostunut matkan varrella myös omaksi brändikseen, joten on tästä surkuttelusta ollut hyötyäkin. Valitettavasti, Rajala harmittelee.
Kotikutoinen brändi
Pessimismin tuloksena Puolanka on kiillottanut kuntakilpeään ja saanut pientä vipinää myös kylänraitille. Hilpeä synkistely on synnyttänyt jopa nähtävyyksiä, joista omintakeisin on yhdistyksen pyörittämä grilli.
Ja kuten arvata saattaa, surkuttelu näkyy myös tuotteiden puolella. Varsinkin euron annos vettä ja näkkileipää saa Tommi Rajalalta hyvät perustelut.
– Olemme ottaneet huomioon myös ikuiset laihduttajat ja ne, joilla riittää marmatettavaa kilokaloreista tai rasvaprosenteista. Nyt nämäkin voivat tulla aterialle. Sen verran on kevyttä tavaraa, ettei kuihduta edes kukkaroa, Rajala lupaa.
Mutta, mennäänpä hieman tarkemmin brändiin nimeltä Puolangan Pessimistit. Siviilissä kunnan hankekoordinaattorina toimiva Tommi Rajala siirtää pessimistisyyden hetkiseksi syrjään ja kertoo tarkemmin ilmiöksi nousseesta yhdistyksestä.
– Olen paljasjalkainen puolankalainen, mutta käynyt ihmettelemässä elämää myös sen ulkopuolelta. Niinpä pystyn antamaan rehellisen arvion siitä, miltä Puolanka näyttää ulkopaikkakuntalaisten silmin.
Tommin mukaan puolankalaiset ovat rehtiä ja juuristaan ylpeitä ihmisiä
– Meitä on ajan saatossa verrattu jopa eristäytyneeseen vuoristokansaan. Ajattelin, että jos ihminen pystyy olemaan rehellisesti oma itsensä, niin tällaista ominaisuutta täytyy korostaa ja saattaa myös muun maailman tietoisuuteen. Ja kun ensimmäiset marmatusvideot laskettiin liikkeelle, pessimistisyys lähti kerralla laukalle. Sen jälkeen ei ole päättäjienkään tarvinnut miettiä markkinointibudjetteja eikä konsulttien palkkaamista. Puolankalaiset hoitavat itse omat asiansa, Tommi veistelee hymyillen.
Sinnikkäiden ihmisten kylä
Puolanka markkinoi juurevasti itseään kyläpahasena, jonne ei kannata tulla ainakaan lomalle.
”Ei täällä mitään ole. Luontokin on liian puhdasta ja vesi ärsyttävän kirkasta. Ja kukapa sitä kalassa istuisi. Kesällä pahasessa veneessä ja talvella kylmän pilkkireiän ympärillä. Nuotion äärelläkin naama nokeentuu ja rantasaunassa saattaa palaa nahka. Ei ole kiva hiihdelläkään, sillä latuja on liian paljon ja taukopaikoilla saattaa törmätä jopa toisiin ihmisiin.”
Puolangan Pessimistit ry on kansallinen ilmiö, joka saa täyden tuen myös kunnan pormestarin viittaa kantavalta Harri Peltolalta. Niin, yleensä kunnan isäntänä toimii kunnanjohtaja, mutta Puolangalla vallan kahvassa on komeasti pormestari.
– Olen yksi Suomen kuudesta pormestarista, sillä kuntalaki mahdollistaa tällaisenkin hienostelun. Pormestari on luottamushenkilö ja samalla kunnanhallituksen puheenjohtaja. Kunnanjohtaja on pelkästään virkamies, Harri selventää.
Pormestarina Harri Peltola ei säästele vuolaita sanojaan esitellessään kotikuntansa erikoisuuksia, joista päällimmäiseksi nousee pessimistisyys.
– Onhan tämä mielenkiintoinen, mutta toimiva yhtälö, sillä iloiset rallatukset eivät sovi muutenkaan puolankalaiset elämäntyyliin. Pessimistisyydellä on myös todella merkittävä markkina-arvo, sillä hyvällä maulla toteutettu valittaminen tuo kuntaan aivan uudenlaista sykettä. Tai no, arvostusta ainakin. Ennen tämä oli vain ”mikälie” paikka Paljakkaan menijöille, mutta nyt turistit jopa pysähtyvät ja jättävät joskus muutaman euronkin. Saavutus se on tämäkin, pormestari Peltola iloitsee.
Pormestari Peltola iloitsee talousluvuista ja näkee kotikuntansa painivan nykyään muutenkin astetta raskaammassa sarjassa.
– Puolanka on sitkeiden ihmisten kylä. Syntyvyys laskee ja kuolleisuus nousee, mutta asiat ovat kuitenkin yleiseen maailmanmenoon nähden hyvin. Työttömyydenkään suhteen ei hätyytellä kohulukemia, sillä kuten korpikainuussa yleensä, leipä on totuttu repimään omalla yrittämisellä. Olemme kaukana kaikesta, mutta korvessakin voi elää täyttä elämää.
Puolangalla asuu reilut 2 500 ihmistä. Kunnassa on kuitenkin enemmän vapaa-ajan asuntoja kuin vakituisesti asuttuja ja näin ollen puolet vuodesta Puolangan väkiluku on lähemmäs 5 000. Kesäkasvoista kuuluisimmat ovat puoluejohtajat Juha Sipilä sekä Petteri Orpo.
Heillä kummallakin on vahvat siteet Puolankaan. Sipilä on viettänyt nuoruutensa Puolangalla ja vastaavasti Orpon vaimo, Niina Kanniainen-Orpo on kotoisin kunnasta.
Lue myös: Lottovoittajien kylä jahtaa uutta pääpottia – ”Edellisellä joku osti auton ja toinen uudet hampaat”
Kommentoi Facebookissa