MATKAILU Kesästä 2019 lähtien Jouko Heinonen, Maritta Nakkinen sekä Ani-koira ovat pitäneet tukikohtaansa Kankaanpään Kuninkaanlähteen karavaanarialueella.
– Laitoimme tällaisen isomman, lapsiystävällisen asuntovaunun ja innostuimme ottamaan myös kausipaikan. Tykästyimme heti vaunuelämään ja ennen kaikkea elämään vaunulla, Jouko kuvailee tyytyväisenä.
Lähes samantien sanottiin myös asunnon vuokrasopimus irti ja kautta jatkettiin talven yli.
– Olimme alueen ainoat talvehtijat, mutta kaikki sujui kuitenkin mallikkaasti. Lämpöä riitti, perunat kiehuivat kuten ennenkin ja arjen toiminnoissakaan ei ollut suurempia haasteita.
Myös Maritta-rouva luonnehtii ensimmäistä talvea vaunussa ikimuistoisen mukavaksi.
– Alkuun toki pelkäsin, että kuinka pärjäämme. Huoli oli onneksi turha, sillä leuto talvi ja esteetön liikkuminen mahdollistivat pesut ja pisut ilman ylimääräistä jännitettä. Ja kyllähän vaunussa asuminen näkyi mukavalla tavalla myös lompakossa.
Ympärivuotinen kausipaikka maksaa 650 euroa, sähköä kului kuukaudessa 75 euron edestä ja talven kaasulasku oli 160 euroa.
– Pienestä rivitaloin pätkästä olisimme sen sijaan maksaneet yksistään yli 600 euron kuukausivuokraa, Maritta kertoo.
”Menetin sekä liikunta- että puhekykyni”
Jouko Heinonen, 71, on käyttänyt pyörätuolia liikkumiseensa jo viidentoista vuoden ajan. Taustalla on kolme aivoinfarktia ja niiden seurauksena jäänyt liikunta- ja toimintarajoitteisuus.
– Ensimmäisen aivoinfarktin sain vuonna 1998 ja heti seuraavana vuonna toisen. Onnekseni pääsin molemmilla kerroilla nopeasti liuotushoitoon, vaikka toinen sairauskohtaus tapahtui pururadalla ja jouduin tulemaan reilun kilometrin matkan ryömimällä kotiin.
Onnettomista ennakkoasetelmista huolimatta Jouko kuntoutui kuitenkin takaisin jaloilleen ja työelämään, vartijana ja ravintolan tiskijukkana elämäntyönsä tehnyt mies taustoittaa. Vuonna 2002 Jouko sai kolmannen aivoinfarktin ja tällä kertaa työteliään perheenisän elämä oli vaakalaudalla.
– Menetin sekä liikunta- että puhekykyni. Tälläkään kertaa ennakkoasetelmat eivät olleet lohdulliset, mutta pohjalainen kun olen, päätin selviytyä myös tästä taistelusta takaisin elämän pyörään.
Kolmesta aivoinfarktista selviytyneen Joukon päästä löytyi myöhemmin valtimosuonen pullistuma, joka korjattiin platinalangalla.
– Siitä jäi muistoksi valtavat päänsäryt. Kipu ei ole jatkuvaa, mutta kohtauksen tullen särky on todella raastavaa.
Jouko sanoo olevansa nykyään monisairas, sillä kahden pallolaajennuksen lisäksi hänellä on myös tyypin 2 diabetes.
– Olen sairastanut diabetesta koko aikuisikäni, joten tämä lienee osasyy siihen, että vuonna 2004 jalkani muuttuivat todella kivuliaiksi.
Jatkuva särky polvista alaspäin diagnosoitiin diabeettiseksi neuropatiaksi.
– Hermoratavaurio vei minut nopeasti pyörätuoliin. Pystyn edelleen kävelemään pieniä matkoja, mutta askelten määrä vähenee koko ajan. Pyörätuolista pääsen kyynärsauvojen varassa vaunuun ja siellä muutaman askeleen, mutta ilman jalkojen vapinaa en tahdo kuitenkaan päästä edes sänkyyn saakka.
Apua saa pyydettäessä
Pyörätuolikaravaanariksi itseään luonnehtiva Jouko sanoo matkailuajoneuvoharrastuksen sopivan hyvin myös liikuntarajoitteisille.
– ”Karavaanarit ovat kaikkien kavereita” pitää täysin paikkansa. Apua saa, jos vain uskaltaa pyytää. Mutta, olemme rouvan kanssa tottuneet pärjäämään myös kahdestaan. Ja toki karavaanarikoira Anikin auttaa parhaan kykynsä mukaan.
Lopputulos toki riippuu makupalojen määrästä, sillä tämä kaveri ei juuri tassujaan nostele ilman palkkiota.
– Varsinkin Anin erikoistehtävä, roskapussien vienti vaatii kolminkertaisen palkkion.
Harrastuksena karavaanaritoiminta on pariskunnan mukaan myös hyvin sosiaalista.
– Enemmän täällä saa kavereita, kuin jossakin rivitalon pätkässä tai asumalähiöässä. Kukaan ei kysele titteleitä eikä tiliotetta. Kaikki ovat tasavertaisia ja sinuja keskenään.
Vaikka Jouko joutuu käyttämään liikkumiseensa pyörätuolia, niin se ei estä miestä kuitenkaan puuhastelemasta.
– Tämä on karavanaarin parhaimpia kavereita, jota ilman ei pärjää. Tällä on tehty terassit sekä purettu ja kasattu retkeilyautot, Jouko sanoo ja esittelee akkukäyttöisen porakoneensa.
Hyvistä kädentaidoistaan tunnettu Jouko on kahdeksan vuoden aikana ehtinyt rakentaa jo pari erilaista retkeilyautoa.
– Tärkeintä ovat näppärät sormet ja hyvä mielikuvitus. Ostin vuosia sitten vanhan ambulanssin ja rakentelin siitä pala kerrallaan pyörätuolihissillä varustetun retkeilyauton. Hiljattain löysin täyspitkän ja -korkean pakettiauton, josta olen ryhtynyt rakentelemaan esteetöntä matkailuautoa. Tavoitteena on tehdä kaikki mittojen mukaan ja ennen kaikkea siten, että sisätiloissa liikkuminen luonnistuu hyvin myös pyörätuolin kanssa.
- Haastattelu on aikaisemmin julkaistu IT-lehdessä
Lue myös: Erilaiset karavaanarit elävät retrohengessä – kaikilla ei ole edes kahvinkeitintä
Kommentoi Facebookissa